Urheilukatsomoissa vilisevät stereotypiat

Työnkin puolesta on tullut urheilukatsomossa istuttua. Laji-ihmisiä yhdistävät tietyt stereotyyppiset piirteet, joihin tosin pitää suhtautua huumorilla.
Lentopalloa pelataan kotimaassa viikonloppuisin, ja se näkyy katsomossa – jossa istuu suurimmaksi osaksi eläkeläismiehiä kaksraitaverkkapuvuissaan.
Eläkeläismiehet eivät ole välttämättä hienotunteisia ja kohteliaita, mutta eroavat muiden lajien huutelijoista asiantuntemuksellaan. Nämä herrat nimittäin tietävät, mistä puhuvat. Todennäköisesti he pelaavat vielä itsekin.
Herrat pukeutuvat suosikkijoukkueensa lippalakkiin ja nauttivat pitkällä erätauolla kahvin ja korvapuustin. Ottelukaljalle herroja on turha houkutella – he menevät kotiin ja lämmittävät rouvan kanssa saunan.
Jalkapallosta, jopa kotimaisesta, on tullut nuorten hipsterimiesten laji. Geelitukat eivät tauolla jonota grillimakkaraa vaan nautiskelevat laadukasta tummaa olutta. Huliganismi on hälvennyt, jos sitä ikinä on ollutkaan, sillä uhoamisen sijaan nuori jalkapalloyleisö keskittyy ottelutapahtumista twiittaamiseen.
Jalkapallofanit eivät puhu lajistaan potkupallona. He saavat kuulla kuittailua arvokisamenestyksestä jääkiekkoväeltä mutta vastaavat siihen vetoamalla oman lajinsa globaalisuuteen.
Jalkapallo-ottelun tauolla tumman oluen parissa voikin joutua puhumaan useammin maailmanpolitiikasta kuin säästä.
Ratsastuskisojen katsomosta löytyy ainoastaan lajin hardcore- harrastajia. Kelistä huolimatta hevosihmiset näyttävät aina tyylikkäiltä, sillä vaatteiden hinnalla ei ole niin väliä, kunhan valmistajan nimi näkyy niissä riittävän isolla.
Ripsienpidennykset ja rakennekynnet ovat löytäneet paikkansa myös hevosihmisten silmiin ja sormiin epäkäytännöllisyydestään huolimatta, koska kuten sanottu, tyylikkyys ennen kaikkea.
Epävarmat ovat ratsastuskisoissa väärässä paikassa, sillä hevosihmiset ovat tunnettuja rajattomasta itseluottamuksestaan. Ihan jokainen katsomossa istuva suoriutuisi radasta paremmin kuin siellä parhaillaan hikoileva ratsukko. Toisaalta, kyllä ratsastajien ryhdillä voi vähän ylpeilläkin.
Jos blingblingiä tekee mieli, kannattaa suunnata jäähallille taitoluistelun pariin – mutta varhain viikonloppuaamuisin (sillä parhaat harjoitusvuorot jaetaan jääkiekkoilijoille).
Kenties naisvaltaisuuden vuoksi myös taitoluistelupiireissä näytetään aina hyvältä. Luistelijoiden osalta pynttäytymisen ymmärtää, mutta äidit eivät halua hävitä tyttärilleen tukan tupeerauksessa piiruakaan.
Taitoluisteluyleisö käyttäytyy juuri niin hyvin ulkoinen habitus antaa ymmärtääkin.
Jääkiekon pudotuspeleissä rantapallojen heittely jäälle on irvokasta mutta taitoluistelijoiden tapa viskata jäälle vaaleanpunaisia pehmoleluja vain söpöä.
Possumunkkeja ei kannata yrittää myydä kuin kuljetuksesta vastaavalle perheenisälle, sillä lajin imagolle passelimpaa on imaista sopivassa välissä proteiinipirtelö.
Kiekkokatsomoon mahtuvat niin missit kuin duunaritkin. Lajin ylivoimaisen aseman vuoksi katsomosta löytyy kuitenkin ehdottomasti eniten lajituntemusta.
Laji on niin simppeli ja vaiheikas, että siitä on helppo saada innostumaan nekin, jotka eivät penkkiurheilusta muuten niin välitä.
Kovinta meteliä katsomossa pitävät monesti kuitenkin ne, jotka tietävät vähiten. Niiden kommenttien ääressä perheen pienempien korvat kannattaa sulkea.
Kiekkokatsomoista on vaikea löytää yhtenäistä pukukoodia. Suomessa on yksi paikka, jossa verkkarit, farkut ja puvunhousut kulkevat sovussa. Keskiolut ja makkaraperunat maistuvat jokaiselle, riippumatta siitä, onko syöjällä vatsamakkaroita tai irtoripsiä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?