Mitä sinä tekisit, jos ystäväsi tekisi ulkomailla kuolemaa? Entä, jos tilanne olisi hänen itse aiheuttamansa? Entä, jos hän olisi epäluotettava pummi?
Ylöjärveläisen Jari Vuoriston valinnan tietää nyt puoli Suomea. Miehen tähdittämä Hymyjen maa on kuluvan vuoden puhutuimpia kotimaisia dokumenttielokuvia.
– Alun perin mitään elokuvaa ei edes pitänyt tulla, Vuoristo muistelee.
Vuonna 2012 eräässä ylöjärveläisessä kerrostalohuoneistossa tehtiin raskas päätös. Jari Vuoristo, Heikki Häkkinen ja Joni Luomanen sopivat, että he kaikki ostaisivat lentoliput Bangkokiin.
Syynä oli kolmikon yhteinen ystävä, Tuomas. 2000-luvun alussa Thaimaahan muuttanut mies oli ajautunut syvemmälle alkoholismiin kuin koskaan ennen. Youtubesta sattumalta löytyneessä videossa hän örisi sekavana ja liikuntakyvyttömänä paikallisessa slummissa, kottikärryjen kyydissä.
Elopainoa Tuomaksella oli alle 50 kiloa.
– Se oli karua nähtävää. Olin itse käynyt Thaimaassa puolitoista vuotta aiemmin, ja silloin mies oli vielä kohtuullisessa kunnossa, Jari Vuoristo sanoo päätään puistellen.
– Pakkohan meidän oli hakea hänet pois. Jos emme olisi lähteneet, kaveri olisi kuollut sinne, hän jatkaa.
Ennen reissua porukka teki erikoisen linjauksen: koko operaatio kuvattaisiin videolle. Siten he voisivat jälkikäteen näyttää Tuomakselle, miten pohjalle hän oli joutunut.
Matka meni hyvin, ja Tuomas saatiin hengissä Suomeen. Myöhemmin videomateriaalista koostettiin mainetta niittänyt dokumenttielokuva Hymyjen maa.
Ei sosiaalipornoa, vaan auttamista
Karuksi ja pysäyttäväksi kuvailtu dokumentti sai ensi-iltansa Helsingin kansainvälisillä Docpoint-festivaaleilla viime tammikuussa. Nyttemmin filmi on palkittu useassa alan tapahtumassa aina Intiaa myöten.
Hymyjen maata on kehuttu sen aitoudesta ja välittömyydestä. Vuoristoa tämä ei ihmetytä – olihan dokumentti kuvattu aivan muihin tarkoituksiin kuin valkokankaalle.
– Käsittääkseni videot lojuivat kiintolevyillä koskemattomina melkein vuoden. Vasta sitten Heikki ja Joni alkoivat koostaa niistä dokumenttia. Lopputulos on aito – mikään ei ole näyteltyä, Vuoristo korostaa.
Mikään kriitikoiden suosikki Hymyjen maa ei ole ollut. Arvostelijat ovat pitäneet filmiä sensaationhakuisena sosiaalipornona. Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä jopa vihjattiin, että tekijät yrittäisivät elokuvalla lähinnä korostaa omia egojaan.
Jari Vuoristoa moiset puheet ihmetyttävät.
– Suomessa on vaikea tehdä mitään ilman, että joku loukkaantuu. Tässä tapauksessa se on aika sääli, koska emme ole tarkoittaneet mitään muuta kuin hyvää.
– Tuomas ei ole loukkaantunut siitä, miten hänet tai hänen lähipiirinsä on elokuvassa tuotu esiin – päinvastoin. Dokumentti on mahdollisimman aito, jotta se vaikuttaisi ihmisiin, hän puolustautuu.
Kokemus jätti jäljen
Jari Vuoriston mielestä Hymyjen maa on kertomus ystävyydestä ja alkoholismista. Ilman jompaakumpaa ei olisi tarinaa, jota kertoa.
Nyt nelikymppinen Vuoristo on tuntenut Tuomaksen kolme- ja puolivuotiaasta lähtien. Tampereelta kotoisin olevat miehet ovat kokeneet yhdessä lapsuuden leikit, nuoruuden kasvukivut ja aikuisuuden ilot sekä surut.
Sitten ystävyksistä toinen romahti.
– Se ei tapahtunut hetkessä, vaan hitaasti, noin kymmenen vuoden aikana, Vuoristo analysoi jälkikäteen.
– Kun Tuomas muutti Thaimaahan, kaikki oli aluksi hyvin. Jossain vaiheessa viina alkoi viedä miestä niin, että hän joutui yksin, eroon perheestään.
Tilanne kärjistyi niin, ettei Tuomaksesta välittänyt enää juuri kukaan. Jatkuva rahan ruinaaminen ja velkojen maksamatta jättäminen loi miehelle maineen, joka vaikeutti hänen tilannettaan entisestään.
Vuoristo ei koskaan unohda hetkeä, jona hän löysi ystävänsä.
– Tuomas oli pelkkää luuta, loisia ja nahkaa. En tiedä, onko tätä korrektia sanoa ääneen, mutta hän näytti Auschwitzin vangilta.
– Ei kukaan halua nähdä kaveriansa siinä tilassa.
”Soittelemme perään edelleen”
Toissa viikolla Hymyjen maa näytettiin ensi kertaa Suomen televisiossa. Huippusuositun Docventures-elokuvasarjan päätösjaksoksi valittu dokumentti keräsi vastaanottimien ääreen lähes 300 000 katsojaa.
Sosiaalisessa mediassa elokuva aiheutti kuohuntaa. Sosiaalipornosyytösten lisäksi bittiavaruudessa viuhui ihmettelyä siitä, miksi Tuomaksen tarinaa ei kerrota pidemmälle.
Hymyjen maa loppuu, kun Tuomas saadaan tehohoitoon Acutaan.
– Kieltämättä leffa olisi voinut vielä jatkua siitä. Jos olisimme tienneet kuvaavamme dokumenttielokuvaa, olisimme varmaan ottaneet asian huomioon, Vuoristo myöntää.
– Tuomas voi nykyään kohtuullisen hyvin. Tiukkaa viinaa hän ei enää juo. Soittelemme miehen perään edelleen, koska alkoholismista ei parannuta sormia napsauttamalla, ylöjärveläinen kertoo.
Kritiikistä huolimatta Hymyjen maan tekijät ovat dokumenttielokuvastaan avoimen ylpeitä. Vaikka se ei ole elokuvataiteen merkkiteos, se on herättänyt runsaasti keskustelua alkoholismista ja myötätunnosta.
– Toivottavasti mahdollisimman moni alkoholisti näkee elokuvamme. Viinan kanssa tuskaileviahan Suomessa ikävä kyllä riittää.
+++++
Hymyjen Maa on vapaasti katsottavissa Yle Areenassa marraskuun 27. päivään saakka.
