Kunnianosoitus paikalliselta yrittäjäyhdistykseltä, Viljakkalan Yrittäjät ry:ltä tuli yllätyksenä karhelaiselle taksiautoilijalle. Asiaa mietittyään hän uskoo, että valinnan taustalla on hänen päätöksensä laajentaa toimintaa aikana, jolloin taksia käytetään virkistyskyyteihin huomattavasti vähemmän kuin aikaisempina vuosina.
– Paljon riippuu yrittäjästä itsestään, saako ajoja riittävästi elantoaan varten, Toivonen mieltää.
Taksiautoilija Juha Toivonen on palkittu vuoden 2015 Viljakkalan vuoden yrittäjäksi. Karhelaisen mielestä yrittäjän on huolehdittava maineestaan, koska sana kiirii nopeasti.
Elämäntyö autoalalla ei ollut itsestäänselvyys Juha Toivoselle. Hän on koulutukseltaan hitsari ja on työskennellyt aiemmin rakennusalalla.
– Vuosien saatossa niskani meni työssä sen verran huonoon kuntoon, että oli vaihdettava muihin töihin, Toivonen muistelee.
Hän harkitsi useaa alaa, joskin yrittäjyys alkoi tässä vaiheessa varmistua tulevaisuuden suunnaksi.
– Koulutukseni ei vastannut kuin sellaisia töitä, joita en terveyteni vuoksi voinut tehdä. Samaan aikaan Viljakkalassa moni taksiyrittäjä lopetti, joten tänne oli vapaita lupia saatavissa, Toivonen taustoittaa.
Karhelainen ajoi vuoden verran renkinä muissa firmoissa. Käytyään taksiyrittäjäkurssin ja päästyään läpi sen loppukokeesta hän saattoi perustaa oman yrityksensä syksyllä 2007.
Ajettuaan seitsemän vuotta Ylöjärvellä Toivonen päätti laajentaa liiketoimintaansa hakemalla toista taksilupaa Luhalahteen, Ikaalisiin. Tämä siitäkin huolimatta, että ajokerrat ja ajetut kilometrit olivat viimeisten vuosien aikana vähentyneet.
– Harkitsin laajentamista pitkään. Lopulta ajattelin, että toisen auton hankkimisesta ja huollosta koituvat kustannukset ovat melko pienet. Jos olisi käynyt huonosti, niin ainakaan en olisi pudonnut aivan kamalan korkealta, Toivonen toteaa.
Julkiset kyydit merkittäviä
Karhelaisen taksiautoilijan työ painottuu koulu-, Kela- ja sotekyyteihin.
– Päivystysajot ovat nykyään melko pienessä osassa, Juha Toivonen ynnää.
Viljakkalan taksiautoilijoilla on päivystysrinki, joka takaa, että joka päivä kaikkina vuorokaudenaikoina jokin auto on saatavilla. Toivonen on tyytyväinen järjestelmään.
– Ensimmäisen vuoden ajoin itse käytännössä jokaisena päivänä vuodessa milloin vain oli asiakkaita. Sillä tavalla kyllä riutuu nopeasti. Nykyään pyrin pitämään kaikki viikonloput lomaa, jos minulla ei ole päivystysvuoroa, Toivonen kertoo.
Perheyrityksessä työtaakka alkaa olla muutenkin kohtuullisen hyvin jaettu, koska aiemmin Viljakkalan kotihoidossa työskennellyt Toivosen avovaimo Sari Kaarre ajaa nykyisin taksia.
– Lisäksi pojallani on ajolupa. Hän hyppää rinkiin, kunhan pääsee keväällä armeijasta, karhelainen ynnää.
Kaiken kaikkiaan taksiautoilijalle kertyy kulkupeliä kohden vähemmän ajokilometrejä kuin ensimmäisinä yrittäjävuosinaan.
– Ihan alussa kilometrejä kertyi jopa 120 000 vuodessa; nykyisin niitä kertyy ehkä noin 80 000, taksiautoilija tietää.
– Lama-aika on näkynyt varsinkin virkistysajojen vähenemisenä. Ensimmäisinä vuosina niitä oli oikeastaan jokaisena yönä. Nyt ne ovat keskittyneet viikonloppuun ja vähentyneet näidenkin päivien osalta, hän jatkaa.
Toisaalta bussivuorojen harventamisen ja väestön ikääntymisen myötä taksia tarvitaan palvelujen käyttämiseen aiempaa enemmän.
Toivosen mukaan alan tulevaisuus näyttää kohtuullisen valoisalta. Hänen mielestään yrittäjän oma rooli on keskeinen elannon saamiseksi ja Taksiliitto tekee kovasti töitä alan eteen.
– Mutta jos Uber ja vastaavat toimijat sallitaan, niin ihmisten saama palvelu kärsii varmasti. Samalla hinnat poljettaisiin niin alas, ettei taksiautoilu olisi enää taloudellisesti järkevää. Myöskään nykyisenlaisessa päivystyksessä ei olisi enää mieltä, eli taksi ei olisi aina saatavilla, Toivonen luettelee.
Sana kiertää puskaradiossa
Juha Toivosen mielestä taksiautoilijan tärkeimmät ominaisuudet ovat palvelualttius ja auttaminen. Jos näitä ei vaali kunnolla, kuljettaja huomaa sen nopeasti, kun ajot vähenevät.
– Varsinkin maaseudulla ihmisten kokemukset taksikuskeista, niin mukavista kuin nuivista, kulkevat hyvin nopeasti ihmiseltä toiselle, Toivonen tietää.
– Eräskin asiakkaani kertoi matkanneensa keskussairaala Taysista tamperelaisen taksikuskin autossa. Perillä kuski ei ollut avannut autonovea, taluttanut vanhusta kotiportaille eikä kantanut ruokakasseja. Tämä ihminen ja hänen tuttavansa eivät taatusti enää kulkeneet samalla taksilla, hän jatkaa.
Toivonen suoritti aikanaan varusmiespalveluksensa lääkintämiehenä, ja myöhemmin hän oli pitkään mukana Ylöjärven vapaapalokunnassa. Näistä hän on saanut paljon avuja taksimiehen uraa varten.
– Nykyään hyvin huonokuntoisiakin ihmisiä ajetaan taksilla terveyskeskusten päivystykseen. Itsekin olen tehnyt muutamia hyvin kiireellisiä kuljetuksia Tampereelle Acutaan. Elvyttää ei ole onneksi koskaan tarvinnut, mutta muutoin kokemuksesta sairaiden kanssa toimimisesta on ollut rutkasti hyötyä, karhelainen kertoo.
– Esimerkiksi lonkkavaivaisia vanhuksia on osattava nostaa ja tukea oikealla tavalla. Joskus tuntuu, että tässä työssä olisi hyvä olla sairaanhoitajan tutkinto alla, Toivonen nauraa.
Viimeisimmät kommentit