Varhaiskasvatusjohtajana aloittava Marjo Vesa kuuntelee tarpeita, työntekijöitä ja vanhempia ylhäältä sanelun sijaan muttei voi kiistää talousnäkökulmankaan tärkeyttä.
Uusi varhaiskasvatusluotsi Marjo Vesa ymmärtää hallituksen suunnitelmat varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta, henkilöstön kelpoisuusehtojen väljentämisestä, ryhmäkokojen kasvattamisesta ja esiopetusta täydentävän toiminnan toteuttamisesta kerhoissa. Toisaalta hän kallistaa korvaansa vastustuksellekin.
Kasvatusala kutkutteli Marjo Vesaa puoleensa jo nuoruusvuosina. Lapsista tykännyt nuori ohjasi naperovoimistelua pienestä pitäen. Alanvalinnan silasi hiukan sattumankin värittämä elämänpolku: kouluajan työharjoittelu päiväkodissa yllytti kiinnostuksen kipinää.
Vesseleissä Vesaa viehättävät pilttien välitön palaute sekä kasvun ja kehityksen ympärillä leijuva positiivinen tuntu.
– Toki työssä on paljon huolta ja vastuuta, kun kaikki ei menekään niin kuin pitää, mutta pääpiirteissään työ on mukavaa ja rentoakin.
Nyt kiinnostus on kannatellut Vesan taas uusiin haasteisiin. Hän aloittaa Ylöjärven varhaiskasvatuksen johtajana virallisesti vuodenvaihteessa ja sijaisena jo joulukuussa.
Laatua mutta talouttakin
Varhaiskasvatuspalveluiden murtamattomaan kivijalkaan Vesa lukee ensinnäkin asiakaslähtöisyyden, siis korvan höristämisen palvelutarpeille.
– Tärkeää on myös kumppanuus ja osallisuus. Yhdessä lasten ja vanhempien kanssa määritellään tavoitteita.
Listaan hän ynnää turvallisuuden ja hyvinvoinnin – paitsi lasten myös työntekijöiden. Kasvatuksellisen linjan pohjakivi taas määräytyy laista, ja toteutuksessa Vesan periaatepilarina on jättää työntekijöille harkintaa sen sijaan, että hän itse sanelisi työtavat.
Joustoa tuore johtaja näkee ei-lakisääteisten palveluiden saralla, kuten avoimessa varhaiskasvatuksessa ja mahdollisesti hoitoajoissa.
– Tämä on sitä, mitä Ylöjärvellä jo onkin: Perhekioskia ja muuta – uudenlaista ajattelua.
Välttämättömäksi Vesa kuitenkin katsoo myös talousajattelun.
– Palvelun on oltava laadukasta, mutta kyllä tehokkuusnäkökulman on oltava aina mukana.
Maan hallituksen säästöhakuisiin varhaiskasvatuskaavailuihin Vesa suhtautuukin yhtäältä talouspainetta ymmärtäen mutta toisaalta myös ristiriitaisin tunnelmin, sillä hän käsittää heränneet epäilyksetkin.
– Totta kai näen huolen vaikkapa siitä, miten kädet riittävät. Ja on vielä epäselvää, mitä uudistukset tarkoittavat käytännössä ja missä niitä on mahdollista toteuttaa. Jos vaikka ilmastointi on 21 lapselle, miten voidaan ottaa isompi ryhmä?
Kimurantiksi tilanteen tekee Vesasta sekin, että uudistukset ovat asioita, joita kunnat norminpurkukyselyissä ovat itse maininneet, mutta että nyt on pysähdytty miettimään, ovatko ne sittenkään käytännössä järkeviä. Työntekijöiltäkin kaikuu siis monensävyisiä ääniä.
Jalkaa myös ruohonjuurelle
Alkujaan lastentarhanopettajan työtä tehnyt Vesa siirtyi hallinnollisiin hommiin jatkokouluttauduttuaan kasvatustieteen maisteriksi. Ei hän ruohonjuureen kyllästynyt, mutta heräsi halu kehittyä uudestakin näkökulmasta: hypätä käytännöstä vaihteeksi suunnittelemaan ja kehittämään.
Vesa tahtoo silti johtajanakin pitää kosketuksen ruohonjuureen. Itse asiassa se oli yksi syy siirtyä tänne Tampereen lasten ja nuorten palveluiden suunnittelupäällikön penkiltä. Arjen taso alkoi tuntua siellä kaukaiselta, mutta pikkukaupungissa hän uskoo katseen kantavan kentälle.
Yhteydet ruohonjuureen hänen on ensin rakennettava vierailemalla päiväkodeissa ja luomalla verkostot henkilöstöön. Tulevaisuudessa hän sitten jatkaa vierailuja ja myös toivottaa työntekijät tervetulleiksi pakeilleen.
Luotsi ei kuitenkaan kuvittele tai edes haaveile, että voisi saada kunnon kontaktin kaikkiin noin 400 varhaiskasvatuksen työntekijään. Tärkeintä onkin olla paikoista peruspiirteittäin kartalla, esimerkiksi aluejohtajien avulla.
Kosketus käytännön tasoon on Vesasta tuiki tärkeä.
– Siellä on tosi paljon tietoa. Eihän voi johtaa, kehittää ja suunnitella, jos ei tunne toimintaprosesseja ruohonjuurella.
Työkenttä kapenee ja laajenee
Uudelta pestiltään Vesa odottaa pienempää ja selkeämpää kokonaisuutta kuin Tampereella oli kaikkine sotepuolen tehtävineen ja muine osa-alueineen. Porrasta alemmas uralla hän ei silti koe astuvansa.
– Vastuut ja velvollisuudet toisaalta lisääntyvät, kun työntekijöitä on vähemmän kuin Tampereella.
Vielä hän ei heittäydy visioimaan vaan odottaa, että ideoita syntyy ajan mittaan ja että hän myös itse oppii uutta täkäläisiltä. Hän tietysti valjastaa omaa tietouttaan mutta tahtoo myös kuulla muita, kun päätöksiä sorvataan.
– Olen johtaja, joka toteuttaa muutokset niin, että kaikkia osallistetaan.
Viimeisimmät kommentit