Monista perinneaineksista koostuva pyhäinpäivä pyörii ikiaikaisen ja kaikkia yhdistävän tematiikan ympärillä.
Uskonnon opettaja Satu Honkkilan mielestä pyhäinpäivän ydin on ajatus siitä, että täältä kerran lähdetään. – Niin paradoksaalista kuin se onkin, välien tekeminen selviksi kuoleman kanssa antaa elämälle mielekkyyttä, hän sanoo. Hän myös muistuttaa juhlan sisältämästä toivon näkökulmasta ja pitää siitä, kuinka karnevalistiset perinteet esimerkiksi latinalaisessa Amerikassa helpottavat vaikean asian käsittelyä.
Pyhäinpäivä. Maisema vaipuu syyshämärään, kynttilämeri väpättää hautuumaalla. Tunnelma on rauhaisa, ehkä harraskin.
Mutta mikä pyhäinpäivä pohjimmiltaan on? Missä sen juuret ovat, mikä on sen ydin? Halloweenkin ujuu tähän kysymysten keitokseen. Ja kekristäkin puhuvat.
Ylöjärven lukion uskonnon ja psykologian opettaja Satu Honkkila myöntää, että pyhäinpäivä ei ole ihmisille yhtä päivänselvä juhla kuin vaikka joulu.
– On se niin vanha ja perinteinen juhla, että se jollain tavalla on suomalaisille tuttu, perinteisessä tai päivitetyssä merkityksessä, hän kuitenkin arvioi.
Hän toteaakin, että tuntemus riippuu siitä, millaiseen perinteeseen kukin on kasvanut. Juhlaa sivutaan koulussa, mutta pääosan tiedoista Honkkila arvelee sukuperinnöksi tai kaupalliseksi tietotulvaksi.
– Ja ihmiset ovat kiinnostuneita hakemaan tietoa netistä. Vaikka olisi kasvatuksen puolelta onnistunut välttämään asian, voi olla vähän vaikeaa olla muuten törmäämättä siihen.
Luonnollinen sulatusuuni
Jos pyhäinpäivän pintaa raaputtaa, alta ei löydy yhtä tarinaa tai perinnettä. Juhlaan on sulautunut kristinuskon eri muotojen kerrostumia mutta myös kansanuskoa ja -perinnettä. Tämä on Honkkilan mielestä luonnollista ja kiinnostavaa.
– Eihän uskonnollista järjestelmää saada vaihdettua millään päiväkäskyllä. Murroksissa ihmiset haluavat pitää jollain tavalla vanhasta kiinni. Ja on kauhean kiinnostavaa, miten vanhoista aineksista syntyy uusia uomia.
Ongelmallisuutta saattaa tosin koitua siitä, että käsitykset pyhästä vaihtelevat.
– Jos ei voi kunnioittaa toisen näkemystä, voi tulla yhteentörmäyksiä.
Ennen kaikkea Honkkila näkee kuitenkin yhteisen maaperän. Perinnesulauma kielii siitä, että juhlapäivään kytkeytyvät pyhän ja kuoleman aihepiirit ovat kaikille ihmisille yhteisiä ikiaikaisia kysymyksiä, katsomuksesta riippumatta.
Tilaisuus pohtia kuolemasuhdetta
Nykyihmiselle pyhäinpäivä on Honkkilan mielestä tuhannen taalan paikka kohdata kuolema, aihe, joka on laitostettu kulttuurissamme pois silmistä.
Se olisi myös mahdollisuus tehdä hyvin yksityiseksi kokemamme aihepiiri kenties yhteisjuhlinnan ja vieraiden karnevaalivaikutteiden myötä yhteisöllisemmäksi. Mutta toisaalta se tarjoaa meille myös yksityisen, toiminnallisen vaihtoehdon tehdä edes jotain aiheen eteen, jos avoin jakaminen ei houkuta:
– Suomalaiset eivät puhu aiheesta kahvipöydässä, mutta he vievät sen kynttilän haudalle.
Tietopaketin lähteenä on
käytetty Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuran
verkkoaineistoa osoitteessa neba.finlit.fi/juhlat/kekri.
Viimeisimmät kommentit