Lammasniemi otettiin hätämajoituskäyttöön

Syyskuun alkupuolella Ylöjärven seurakunta päätti tarjota Lammasniemen leirikeskusta turvapaikanhakijoiden hätämajoituskäyttöön. Sen jälkeen seurakunta on käynyt Maahanmuuttoviraston kanssa keskusteluja asiasta. Viime viikon perjantaina virasto esitti pyynnön hätämajoituksen käyttöönotosta pikaisella aikataululla.
48 turvapaikanhakijaa saapui Tornion järjestelykeskuksesta Lammasniemeen lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Tämän hetken tiedon mukaan turvaa hakevat sijoitetaan muihin vastaanottokeskuksiin 9. marraskuuta alkaen.

Sarmad Jasim (vas.), Omar Durgham, Mohamed Bashar ja Omar Taha kulkivat yhdessä koko matkan Turkista Suomeen. Lisäksi mukana oli kaksi muuta miestä, jotka eivät ole tässä kuvassa. Ahmed Shaher (oik.) liittyi porukkaan Saksassa.

Hätämajoituksen kustannuksista vastaa valtio. Seurakunnan arjen toiminta jatkuu käytännössä normaalisti. Lammasniemen leirikeskuksen käyttöönotto hätämajoitusta varten ei myöskään aiheuttanut suuria toimenpiteitä.
– Olimme jo etukäteen tietyssä perusvalmiudessa. Maahanmuuttoviraston pyynnön myötä ainoastaan nostimme valmiustasoamme eli käytännössä toimitimme paikalle liinavaatteita ja hygieniatarvikkeita sekä järjestimme ruokailut, Ylöjärven seurakunnan kirkkoherra Kimmo Reinikainen toteaa.
Pitkän bussimatkan jälkeen seurakunnan keittiö valmisti turvapaikanhakijoille yöpalaa. Sunnuntaina ruokahuollosta vastasi ravintola Vänrikki ja maanantaista alkaen Ylöjärven kaupungin ruokapalvelut.
Tulijoiksi on valittu turvapaikkaa yksin anovia miehiä, koska kirkkoherran mukaan perheiden majoittaminen Lammasniemen kuuden hengen yhteishuoneisiin olisi hankalaa. Vielä lauantai-iltana seurakuntakaan ei ollut saanut tietoa siitä, mistä turvaa hakevat ovat kotoisin ja kuinka pitkän ajan he ovat viettäneet Tornion järjestelykeskuksessa.
– Pääosin ihmisiä tulee nyt Irakista. Toiseksi yleisin lähtömaa on tällä hetkellä Afganistan, Reinikainen taustoittaa.
Alun perin Maahanmuuttovirasto pyysi hätämajoitusta viikon ajaksi, mutta tämän viikon alussa vahvistui, että tarve on marraskuun 9. päivään asti. Tuolloin Lammasniemeen majoitetuille turvapaikanhakijoille löytyisi tilaa vastaanottokeskuksista. Seurakunta tiedottaa mahdollisista muutoksista.
Periaatteessa Lammasniemen leirikeskus on käytettävissä ympäri vuoden.
– Asiantuntijamme keräävät tästä kuitenkin nyt käytännön kokemusta ja tietoa, minkä pohjalta voimme arvioida käyttömahdollisuuksia aiempaa paremmin. Nyt näyttää epätodennäköiseltä, että Lammasniemen leirikeskusta voitaisiin käyttää turvapaikanhakijoiden hätämajoitukseen talvella, Reinikainen selventää.

Rutinoituneet työntekijät

Pääosa Lammasniemessä käyttöön otetun hätämajoituskeskuksen työntekijöistä on Ylöjärven seurakunnan omaa henkilökuntaa. Mukana on myös joitakuita Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisia sekä apuvoimia Pirkkalasta ja Nokialta. Kimmo Reinikainen on erittäin tyytyväinen tähän kokoonpanoon.
– Meillä on todella hyvä tilanne. Työntekijät ovat taitavia, ja monella on kokemusta jo Julkujärven hätämajoituskeskuksesta, joillakuilla myös Siivikkalan Torpalta, kirkkoherra kehuu.
Lisää vapaaehtoisia avun tarjoajia otetaan ilomielin vastaan.
– Halukkaiden kannattaa ottaa yhteyttä diakoniapappi Jyrki Koivistoon tai diakonissa Riina Viitalaan, Reinikainen kannustaa.

Henkensä uhalla, turvan perässä

Suomessa Omar Taha on voinut tuntea olevansa turvassa ja vapaa. Tästä hän sai varmuuden viimeistään tällä paikalla, johon hän asteli heti saavuttuaan Lammasniemeen.

Kurussa sijaitseva leirikeskus on nyt täynnä turvapaikanhakijoiden tarinoita, toinen toistaan koettelevampia. Mosulista, Pohjois-Irakista kotoisin oleva Omar Taha koki omat vaarallisimmat hetkensä heti matkan alussa. Hänen kotikaupunkinsa on ollut viime vuoden kesäkuusta asti terroristijärjestö Isisin hallussa.
– Minua epäiltiin terroristiksi, koska olin pitänyt paitaa, jonka  hihassa oli Kurdistanin lippu. Se oli tietysti ihan mitätön asia, mutta näille ihmisille kelpaa mikä tahansa tekosyy, Taha kuvailee.
Tämän vuoksi Tahan isä neuvoi häntä pakenemaan Turkkiin. Siellä Omar Taha pysyikin neljä kuukautta, mutta sen jälkeen hän halusi palata kotimaahansa.
– Rakastan omaa maatani enkä halunnut jättää sitä. Kun yritin takaisin, Irakin poliisi ei kuitenkaan suostunut päästämään minua Kurdistanin alueelle, vaikka passini ja henkilöpaperini olivat täysin kunnossa. Minut pidätettiin heti rajalla, Taha muistelee.
Viidentenä pidätyspäivänä Taha vapautui, ja omaistensa neuvosta hän lähti takaisin Turkkiin, joskin hänen piti maksaa rajan ylittämisestä suuri summa rahaa. Omar pääsi takaisin ystäviensä luokse, joiden kanssa hän oli kulkenut ennen kuin hän päätti pyrkiä takaisin Irakin Kurdistaniin. Nyt kuuden miehen joukko lähti matkalle kohti Eurooppaa.
– Olimme jo etukäteen päättäneet, että yritämme Suomeen. Tiesimme, että tämä on vakaa, rauhallinen ja kaunis maa, Taha kertoo.
Turkin halki matkattuaan ystävykset yrittivät päästä Kreikkaan Mytilínin saarelle, johon heidän tapaamansa ihmissalakuljettaja lupasi heidät järjestää. Hinta oli yli tuhat dollaria per matkustaja. Miehet jättivät Turkin 12. lokakuuta.
– Vene oli todella pieni ja epävakaa. Se haukkasi vettä jokaisella aallolla ja alkoi jo vajota keulasta alkaen jossain puolivälin jälkeen. Vaadimme veneenkuljettajaa pysähtymään ja saimme vaivoin pumpattua veden pois, Omar Taha muistelee.
Miesten päästyä Kreikkaan vaarat loppuivat tämän kuusikon osalta. Ystävykset kulkivat ensin laivalla Ateenaan, josta he vaelsivat milloin bussilla, junalla ja jalan Makedonian ja Serbian kautta Kroatiaan, sieltä Unkariin ja Itävaltaan, edelleen Saksaan, Ruotsiin ja lopulta Suomeen Tornioon viime viikon perjantaina. Seuraavana päivänä heitä kuljettanut bussi lähti kohti Ylöjärveä ja Lammasniemeä. Matka kesti kaikkiaan noin kaksi viikkoa.
– Meihin suhtauduttiin matkan aikana todella hyvin. Rajoilla oli ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä, joilta saimme ruokaa ja vaatteita. Olemme paljosta kiitollisia, Taha toteaa.
– Ainoastaan Unkarissa poliisi käyttäytyi uhkaavasti, ikään kuin emme olisi ihmisiä lainkaan. Itävaltaan päästyäni aloin vähitellen tuntea olevani turvassa. Silloin kuulin myös, että olimme aivan viimeisten Unkarin rajaa ylittämään päässeiden joukossa, Omar huokaa.

Apuna jo itsekin

Omar Tahaa huolettaa hänen perheensä pärjääminen Irakissa, mutta hänen omat vanhempansa olivat suuresti helpottuneita, kun heidän poikansa pääsi turvallisesti perille.
– Tunnen täällä olevani aivan uudenlainen ihminen. Ei tarvitse pelätä, milloin seuraava raketti putoaa taivaalta, ja voin kulkea vaikka kauppaan ilman, että kukaan tulee kyselemään passiani, määräilemään tai uhkaamaan pidätyksellä, Taha kuvailee.
Myös Suomen luonto on tehnyt suuren vaikutuksen Omariin. Heti Lammasniemeen saavuttuaan hän pyysi luvan käydä leirikeskuksen kupeessa sijaitsevan Näsijärven rannalla.
– Vaikka oli pimeää, katsoin vain hiljaa järvelle ja hengitin raikasta ilmaa. Oli kuin olisin syntynyt uudelleen, Taha juttelee.
– Tietysti olen kiitollinen kaikesta avusta, jota olemme saaneet. Erityisesti haluan kiittää kirkkoa. Luotamme sen työntekijöihinn ja tiedämme, että he haluavat olla kaikkien ihmisten tukena. Mielestäni ei ole mitään väliä, mitä uskontoa tai kansaa kukin on. Ensisijaisesti olemme kaikki ihmisiä, hän jatkaa.
Omar Taha, kuten moni muukin, halusi nopeasti olla avuksi itsekin esimerkiksi huonekalujen kasaamisessa tai siivoamisessa. Taha puhuu sujuvasti englantia, joten hänestä tuli nopeasti Lammasniemen epävirallinen tulkki.
Ammatiltaan Taha on näyttelijä, ja Irakissa ollessaan hän on työskennellyt myös esimerkiksi teatterissa lavastajana. Pakomatkan kokemukset hän haluaa kerätä talteen.
– Olemme suunnitelleet porukalla, että teemme näytelmän, jossa käsittelemme matkalla eteen tulleita kokemuksiamme, Taha valottaa.

Kirkko omimmillaan

Maanantaina seurakunta ja kaupunki järjestivät avoimen asukastilaisuuden Kurun Yhtenäiskoululla, jossa jaettiin ajankohtaista tietoa ja keskusteltiin asukkaiden näkökulmien pohjalta. Vastaavanlainen tilaisuus pidettiin jo Julkujärvellä syyskuun lopulla. Kimmo Reinikainen pitää näitä kohtaamisia erittäin oleellisina yhteisen luottamuksen rakentamiseksi.
– Kaikki asukkaiden kysymykset ja huolenaiheet ovat sallittuja. Vain yhteisten keskustelujen pohjalta voimme ymmärtää toisiamme, Reinikainen korostaa.
– Kun ihmisiä tulee vieraista kulttuureista, totta kai se herättää eloon monta eri asiaa samaan aikaan: hämmennystä, auttamisen halua, pelkoa, sympatiaa. Meillä pitää olla kanava, jota pitkin ihmiset voivat välittää toiveitaan ja esittää huolenaiheitaan sekä kysymyksiään, hän jatkaa.
Jatkuvan yhteydenpidon luomiseksi seurakunnassa muotoillaan nyt jonkinlaista järjestäytynyttä keskusteluelintä asukkaiden ja hätämajoituskäytössä olevan Lammasniemen välille. Näin yhteiselosta ja vastavuoroisesta palautteesta saataisiin pysyvää.
Seurakunnan viesti on selkeä.
– Kirkko on paikalla siellä, missä ihmiset tarvitsevat suojaa. Turvattomuutta kokevat, uuden keskellä olevat ihmiset tarvitsevat apua, ja niin Vanha kuin Uusi testamentti sekä sanomat rakkaudesta velvoittavat meitä apua tarjoamaan. Tällaisessa tilanteessa kirkko on omimmillaan, Reinikainen painottaa.