Tuttujen marjojen rintamaan tiensä löytänyt tyrni on rannikon kasvi mutta kukoistaa sisämaassakin istutettuna. Terveysmainetta kantava marja taipuu herkuksi, vaikka onkin kipakka.
Takamaalaisten Pajusten pihatantereella kasvaa yhtä jos toista, josko kolmattakin: viinimarjaa, karviaista ja vadelmaa; pensasmustikkaa, marjatuomipihlajaa ja hedelmäpuita; valkosipulia, juureksia…
Onpa seassa sellainenkin kipakka kaveri, jota ei ihan joka nurkalla nökötä: tyrnipensas tai siis itse asiassa toistakymmentä sellaista.
– Pitäisi kysyä, mitä minulla ei kasva, Mirja Pajunen sanoo nauraen.
Huima satsi selittyy maatilalla, jonka Pajuset perustivat työvuosinaan sivutoimiseksi sarakseen ja jota he ovat jatkaneet pienimuotoisesti eläkepäivinäkin. On taustalla myös Pajusen perimä intohimo.
– Äidilläkin kasvoi kaikkea mahdollista.
Tyrneihin Pajunen iski multasormensa kokeilun halusta.
– Kaikkea pitää kokeilla.
Tyrni kipusi tutuksi
Pajunen hankki ensimmäiset tyrnipensaansa viitisentoista vuotta sitten. Hänelle kasvi oli kuitenkin tuttu jo entuudestaan, tosin vain osapuilleen.
– Otin sitten itse selvää asioista. Tiedonhalu lisääntyi.
Kaikille marja ei tuolloin ollut vielä tuiki tuttu.
– Siitä ei silloin vielä puhuttu kovin paljon eikä taimiakaan ollut paljon saatavilla. Ensimmäiset taimeni tulivat äitini kotoa. Sen jälkeen tyrnistä on kyllä alettu puhua enemmän. Ja kun vein tyrnejä ensi kerran kauppahalliin, ne olivat hiukan erikoisia. Sittemmin myynti on lisääntynyt.
Pajunen kuitenkin arvioi, että suuri yleisö tuntee tyrnin lähinnä pääpiirteittäin. Tosin sellaista, joka ei oranssista marjasta olisi laisin kuullut, ei ole naisen eteen tullut.
Arktiset aromit ry:n jokunen vuosi sitten tekemä kysely vahvistaa Pajusen näkemyksen. Tyrni oli noussut ihmisten tietoisuuteen sitten kymmenen vuoden takaisen kyselyn.
Myös Pinsiön taimiston kauppias Sami Pihkoluoma jokseenkin myötäilee käsitystä.
– Vuosituhannen alussa suosio lähti kasvamaan. Isoin hyppäys oli varmaan 5–15 vuotta sitten. Hyvin tyrniä menee edelleen mutta ei läheskään yhtä paljon kuin herukoita.
Puutarhamulta kelpaa
Tyrni kasvaa luonnonvaraisena Pohjanlanden rannikolla ja saaristossa sekä Ahvenanmaalla ja viihtyy valoisilla hiekka- ja sorarannoilla. Pajusen savinen hiesumaa Pirkanmaalla on kaukana näistä kummastakin, mutta silti hän on saanut pusikkonsa menestymään.
Hänen salaisuutenaan on maahan levitetty kalkki, niin puutarhakalkin kuin tuhkan muodossa. Pihkoluomakin vahvistaa tyrnin kalkin suosijaksi. Muita konsteja Pajunen ei ole käyttänyt, ja Pihkoluoman mukaan viljelylajikkeet kasvavatkin hyvin tavallisessa puutarhamullassa. Viljeltynä puska pärjää Oulun eteläpuolisessa Suomessa.
– Mykoritsasta eli sienijuuririhmastosta on todettu iso hyöty tyrnille. Typpinsä tyrni tekee itse, joten sitä ei tarvitse lisätä, Pihkoluoma kertoo; pensaan juuristossa näet elää typpiä sitova bakteeri, minkä ansiosta pensas pärjää niukkaravinteisessakin maassa.
Terveysvaikutusta ja vaihtelua
Tällä kirpsakalla marjalla on varsinainen terveyspommin maine.
Se onkin hyvä C-vitamiinin lähde, marjalajeistamme toiseksi paras ruusunmarjan jälkeen. Pitoisuus on 165 milligrammaa sadassa grammassa, kun päivän saantisuositus on aikuisella 75 milligrammaa. Ylenpalttinen pupeltaminen tosin on turhaa, sillä vesiliukoisen vitamiinin ylimäärät pääosin poistuvat kehosta.
Lisäksi tyrnissä on kuitua, hyvänlaatuisia rasvoja sekä B1- ja E-vitamiinia. Arktisten aromien tiedote ynnää karoteenin ja K-vitamiinin. Tyrniä on tutkittu myös sairauksien hoidon näkökulmasta.
Pajunen uskoo terveysvaikutuksiin ja myös syö tyrniä osin niiden vuoksi.
– Äitini on 92-vuotias ja on syönyt ikänsä marjoja ja muuta terveellistä ruokaa. Hän voittaa kävelyssä viisikymppisenkin, viljelijä keksii elävän osviitan.
– Mutta en minä nyt aina ajattele terveellisyyttä vaan syön tyrniä myös makujen vaihtelun vuoksi. Eikä sitä voi paljon kerrallaan syödäkään, hän viittaa omenahaposta aiheutuvaan kirpeyteen.
Makupari makealle
Tänä vuonna Pajusten pihasta kertyi nelisenkymmentä litraa oranssista marjaa. Poimintapuuhiin Pajunen ryhtyi syys-lokakuun vaihteessa. Nyt eletäänkin Pihkoluoman mukaan poiminnan viime hetkiä. Luonnonvaraisten tyrnien keruuseen Arktiset aromit opastaa ryhtymään lokakuun alussa, mieluusti ensi pakkasten jälkeen.
Pajusen keittiössä tujusta raaka-aineesta syntyy hilloja ja hyytelöitä. Nainen myös pakastaa marjoja. Herkut päätyvät puuron tai keksin päälle.
– Koska tyrni on niin hapan, se maistuu hyvältä johonkin makeaan yhdistettynä. Seuraavan kerran, kun teen jotain kakkua, voisinkin laittaa tyrniä siihen.
Tyrnistä valmistettuja ravintolisä-, kosmetiikka- ja hyvinvointituotteita Pajunen ei ole kokeillut.
– Ajattelisin, että riittää, kun sisäisesti käyttää. Enkä kauneustuotteita muutenkaan käytä. Ei haittaa, jos vaikka sampoossa on tyrniä, mutta en juuri tyrnin takia sitä ostaisi.
Tyrniin vielä tutustumattomille Pajunen suosittelee herkkua.
– Siitä saa piristystä. Siinä on hyvä erikoinen maku. Raikas kirpeä.
