Käsityöjengi lahjoitti villailoa

Joukko työkyvyttömyyseläkeläisiä kaipasi itselleen aktiviteettia edellisen kariuduttua. Nyt touhukkuuden ensi hedelmät pääsivät lahjoituksina jakoon vanhuksille.
Tiuravuoren Merja Hietaniemi otti mielissään vastaan lahjoitusneuleet Pirjo Torn-Lettoniemeltä (vas.), Nina Revelliltä, Marketta Hämäläiseltä ja Minna Pali-Kujansuulta. Lahjoittajanelikon perustaman käsityö-hyväntekeväisyyskerhon koko alkutaipaleen aikaansaannokset päätyivät lahjoiksi vanhuksille.

Tiuravuoren Merja Hietaniemi otti mielissään vastaan lahjoitusneuleet Pirjo Torn-Lettoniemeltä (vas.), Nina Revelliltä, Marketta Hämäläiseltä ja Minna Pali-Kujansuulta. Lahjoittajanelikon perustaman käsityö-hyväntekeväisyyskerhon koko alkutaipaleen aikaansaannokset päätyivät lahjoiksi vanhuksille.

Pöytä notkuu villaisia lämmikkeitä ja koristuksia Tiuravuoren vanhuspalvelukeskuksessa. Kasojen uumenista nostellaan pipoja, kynsikkäitä, sukkia, huiveja ja polvipeittoja. Onpa pehmokissojakin ja venkoja kävelykepin koristeita.
Uutukaisen Meidän jengi -kerhon jäsenet ovat ne sinne tuoneet. Neuleet vastaanottaneen Tiuravuoren askartelun- ja toiminnanohjaajan Merja Hietaniemen mukaan ne ovat kovin tervetulleita. Moni vanhus kun palelee ja kaikilla kun ei ole villaihanuuksia omasta takaa. Liioin ei tällaista käsitöiden määrää ole aiemmin Tiuravuoreen kannettu. Villasukkia on joskus saatu.
Tyytyväinen vastaanotto tulee myös eräältä talon vanhukselta, joka hymyillen antaa pukea sukat jalkoihinsa. Käsitöitä on tarkoitus jakaa Tiuravuoresta eteenpäin muillekin ylöjärveläisvanhuksille, eritoten yksinäisille.
Iloisia ovat antajatkin.
–Tämä on oikein huippu! Se on se antamisen ilo, jengiläinen Nina Revell hihkuu.

Jengi pystyyn lopetetun tilalle

Meidän jengi syntyi vuoden alussa huutavasta tarpeesta.
Työkyvyttömyyseläkkeellä olevat Revell sekä Pirjo Torn-Lettoniemi, Minna Pali-Kujansuu ja Marketta Hämäläinen nimittäin kaipasivat arkeensa askaretta ja seuraa sen jälkeen, kun touhuilu työ- ja toimintakeskuksessa oli säästösyistä lopahtanut heidän kohderyhmänsä osalta.
Mistään ei kuitenkaan löytynyt korvaavaa vaihtoehtoa. Niinpä naiset ottivat pulmapähkinän omiin käsiinsä.
– Täytyi keksiä jotain tekemistä. Muuten olisi tullut hulluksi kotona, Torn-Lettoniemi sanoo.
Aluksi naiset kiersivät tekemässä käsitöitä toistensa luona. Oli kuitenkin oma kommervenkkinsä kiertää aina paikasta toiseen, eikä koteihin voinut tilan puutteen vuoksi pyytää lisää väkeä. Sitten seurakunnan avaamasta kahvila ja työttömien olohuone Risteyksestä lohkesi tila kerhonkin käyttöön.
Kerhon pystyttäminen omin neuvoin ilman minkään kattoyhdistyksen apua oli naisille aivan luontevaa.
– Olemme kuitenkin aika aktiivisia kaikki omilla tavoillamme, Pali-Kujansuu selittää.

Eräs Tiuravuoren vanhuksista hypisteli ilahtuneena villaihanuuksia. Isosta neulekasasta löytyi hänelle saman tien sopivat villasukatkin jalkojen lämmikkeiksi.

Eräs Tiuravuoren vanhuksista hypisteli ilahtuneena villaihanuuksia. Isosta neulekasasta löytyi hänelle saman tien sopivat villasukatkin jalkojen lämmikkeiksi.

Käsitöitä mutta muutakin

Homman nimi on simppeli. Porukka – johon jo kuuluu ydinnelikon lisäksi satunnaisia muita kävijöitä mutta johon mahtuu lisääkin osallistujia – kokoontuu keskiviikkoisin neljäksi tunniksi värkkäämään käsitöitä.
– Jos tulija ei osaa, opetamme kyllä. Mutta jos käsityöt eivät kiinnosta, ei senkään ole niin väliä. Keksitään sitten jotain muuta, Torn-Lettoniemi rohkaisee.
Tuota jotain muuta kuuluu ohjelmaan muutenkin. Mielen mukaan voidaan vaikka pitää keittiökippoesittelyjä, käydä käsityömessuilla tai hilpaista kävelylle.
Kerhon perusperiaatteeseen kuuluu myös tuotosten antaminen lahjoituksiksi. Saadaanhan materiaalitkin lahjoituksina, ja sitä paitsi naisilla on työ- ja toimintakeskuksen peruina ajatus tehdä käsitöitä muiden tarpeisiin.

Vanhukset ilmiselvä kohde

Ensi kohde, vanhukset, putkahti varsin selvänä ja tarpeellisena valintana. Parilla kerholaisella on vieläpä sydän siihen suuntaan kallellaan jo hoitoalan työvuosilta.
– Minulle vanhukset ovat numero yksi. He vain ovat niin suloisia ja onnellisia pienestäkin avusta. Heidät usein unohdetaan, Revell perustelee.
Tiuravuori valikoitui kohteeksi, koska se on kätevä lähtöpaikka, josta jakaa lahjoituksia eteenpäin.
– Yksityisen henkilön on vaikeaa tietää, missä yksinäisiä vanhuksia on, Pali-Kujansuu selittää.
Ensimmäinen projekti oli hauska ja tuottelias.
– Yllättävän paljon saimme aikaan. Ja kun joltakulta loppui taito, antoi hän työn jollekulle, jolla se taito on, Revell kuvaa ja katsoo Hämäläiseen, joka siistin jäljen tekijänä sai kursia toisten tekemät peittotilkut yhteen.
Tulevista lahjoituskohteista nelikko osaa mainita varmaksi vain, että vanhukset ainakin niihin kuuluvat. Heti ajatuksiin nousevat myös keskosille tehtävät toukkapussit, ja Afrikka-aktiivi Pali-Kujansuu muistuttelee eteläisestä maanosastakin.
– Ehdotuksia otetaan vastaan, Torn-Lettoniemi vinkkaa.

Lahjoitustuokiossakin naiset saivat tuttuun tapaan keskustelun aikaiseksi. Kerhossa puhutaan kaikesta, huumoria unohtamatta. Ronski huumori puree murheisiinkin. – Ongelmajätettähän mietimme nimeksemmekin, joku hörähtää.

Lahjoitustuokiossakin naiset saivat tuttuun tapaan keskustelun aikaiseksi. Kerhossa puhutaan kaikesta, huumoria unohtamatta. Ronski huumori puree murheisiinkin. – Ongelmajätettähän mietimme nimeksemmekin, joku hörähtää.

Henkistä hyvää ja hyödyllisyyttä

Kerhon tärkein anti on yhdessäolo. Porukassa jutellaan kaikesta mahdollisesta yhteiskunnasta eläimiin, elämästä kuolemaan.
– Välillä itketään, jos itkettää, ja lauletaan, jos siltä tuntuu. Monesti on mieli matala, kun tulee, mutta korkea, kun lähtee, Revell sanoo.
– Vaikka olemme eri syistä työkyvyttömyyseläkkeellä, tämä on silti vertaistukiporukka, Torn-Lettoniemi katsoo.
– Tämä tuo henkisen hyvän. Tämä on parempi kuin yksikään pilleri, Revell kiteyttää.
Tällaista toimintaa tarvitaan nelikon mielestä ensinnäkin siksi, että toimeton saa ulkoisen sysäyksen lähteä liikkeelle.
– Se aina lamauttaa, jos on vain kotona.
Nelikko myös muistuttaa, että näinä talouden aikoina vapaaehtoistyön tarve ja toisaalta työttömien halu tehdä jotain hyödyllistä ja siten kokea arvokkuuden tunnetta vain kasvavat.
– Ja antamisesta saa – melkein paremman mielen kuin silloin, kun saa jotain itse, Pali-Kujansuu tiivistää myhäillen.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?