Vammaishiihtäjä Ilkka Tuomiston kausibudjetista opetusministeriön tuki kattaa noin kaksi kolmasosaa

Suurinkin urheilija-apuraha kuluu arkielämään

Ylöjärven Urheilijoiden vammaishiihtäjän Ilkka Tuomiston ammatin harjoittaminen on turvattu jälleen vuodeksi eteenpäin, sillä opetusministeriö on myöntänyt hänelle suurimman mahdollisen urheilija-apurahan.
Ilkka Tuomistolle hyvät sijoitukset ensi kauden maailmancupissa ovat tärkeitä tulevien talvienkin rahoituksen vuoksi. (Kuvat: Paralympiakomitea)

Ilkka Tuomistolle hyvät sijoitukset ensi kauden maailmancupissa ovat tärkeitä tulevien talvienkin rahoituksen vuoksi. (Kuvat: Paralympiakomitea)

Mitenkään itsestäänselvää verovapaan 20 000 euron apurahan saaminen ei todellakaan suomalaiselle urheilijalle ole.
Tuomiston lisäksi se myönnettiin tänä vuonna vain hiihtäjistä Sami Jauhojärvelle, Kerttu Niskaselle, Krista Pärmäkoskelle ja Aino-Kaisa Saariselle sekä pikaluistelija Mika Poutalalle.
– Se on erittäin merkittävä apu, koska kauden kokonaisbudjettini on noin 30 000 euroa, kaksinkertainen paralympiamitalisti Ilkka Tuomisto myöntää.
Esimerkiksi pikaluistelija Pekka Koskelalle, lumilautailun olympiamitalistille Peetu Piiroiselle ja MM-tason hiihtäjille napsahti vain kymppitonni. Yhteensä apurahaa jaettiin
515 000 euroa.
Niin sanotulla suurella yleisöllä saattaa olla käsitys, että huippu-urheilijoiden elämä on yhtä luksusta matkustamisineen ja julkisine esiintymisineen. Tuomisto kuitenkin vakuuttaa, että apuraha menee aivan arkisen elämän kuluihin.
– Siihen se menee, että kaupasta saa ostettua leipää ja sen päälle kinkkua, Tampereella asuva Tuomisto naurahtaa.
– Hiihtoliitto maksaa tietysti edustusreissut, eikä minun tarvitse maksaa varusteitanikaan, mutta kaikki muu menee omasta kukkarostani, hän täsmentää.

Pitkäaikaiset tukijat arvossaan

Ilkka Tuomisto menestyi hienosti Sotšin paralympialaisissa toissakeväänä.

Ilkka Tuomisto menestyi hienosti Sotšin paralympialaisissa toissakeväänä.

Apuraha kattaa siis noin kaksi kolmasosaa Tuomiston kausibudjetista.
Loput hän hankkii henkilökohtaisilla sponsorisopimuksillaan, eikä niiden löytäminen ole nykypäivän Suomessa menestyneellekään yksilöurheilijalle helppoa.
– Onneksi minulla on pitkäaikaisia tukijoita, sillä sponsorimarkkinat ovat nyt selvästi tiukemmat kuin seitsemästä kahdeksaan vuotta sitten, Tuomisto myöntää.
Tilanne on tuttu niin vammattomille kuin vammaisurheilijoillekin, sillä yksilölajeissa kunnolla tienaavia suomalaisurheilijoita on erittäin vähän. Hiihtäjistä kunnon tileille pääsee oikeastaan vain Matti Heikkinen, joka puuttuu apurahan saajista juuri toimeentulonsa vuoksi.
– Yhden käden sormilla voi varmaan laskea ne vammaisurheilijat, joita voi kutsua ammattilaisiksi. Leo-Pekka Tähti on yksi heistä, mutta Toni Piispanenkin käy muistaakseni puolipäivätöissä, Tuomisto kertoo.
Maallikkojärjellä ajateltuna vinoutuma on melkoinen, koska jääkiekkoilussa liikkuu aivan toisen luokan rahoja myös taloudellisesti ahtaina aikoina. Keskitason liigapelaajillekin maksetaan todella hyviä palkkoja.
– Ei kannata kadehtia jääkiekkoilua, joka on onnistunut tekemään tuotteestaan niin kiinnostavan. Siihen eivät ole pystyneet muista joukkuelajeista isoimmatkaan, ei edes jalkapalloilu, Tuomisto pohtii.
Tilanne on sama useimmissa muissakin maissa. Valtio tukee vammaishuippuja esimerkiksi Venäjällä.
– Kannattaa muistaa, että tässä ei käydä veronmaksajien kukkarolla, koska opetusministeriö jakaa apurahansa veikkausvoittovaroista, Tuomisto tähdentää.

Maailmancupilla Tuomisto ei rikastu

Ilkka Tuomiston saama apuraha kertoo asenteiden muuttumisesta, sillä tuskinpa parikymmentä vuotta sitten paralympiamitalistilla olisi ollut listalle asiaa.
Tasa-arvoon on kuitenkin vielä pitkä matka: vammaishiihdon maailmancupissa ei jaeta rahapalkintoja.
Vertailun vuoksi muistettakoon, että maailman paras naishiihtäjä, Norjan Marit Björgen on tienannut palkintorahoja noin puoli miljoonaa euroa parhaina vuosinaan ja kuitannut vielä sitä enemmän sponsorituloja ja varustesopimuspalkkioita.
– Björgen on poikkeus, sillä koska samat hiihtäjät pyörivät jatkuvasti kärkisijoilla, huipputulot jakautuvat hyvin epätasaisesti, Tuomisto muistuttaa.
Ensi talvena maailmancup nousee kuitenkin Tuomiston ansaintalogiikassa tärkeään osaan, sillä kansainvälisistä arvokilpailuista pidetään välivuotta.
– Tavoitteenani on hiihtää mahdollisimman monta palkintopallisijoitusta, koska ne ovat näyttöjä sekä opetusministeriölle että sponsoreilleni.
Urheilija-apurahoja jaettaessa otetaan huomioon aina kahden edellisvuoden aikaansaannokset, jotta esimerkiksi loukkaantumisten vaikutus ei nousisi liian suureksi.
Tuomiston aiemmat näytöt nousivat hieman alavireisesti sujuneiden viime talven MM-hiihtojen edelle perusteita mietittäessä.
Tuomistolle nykysysteemi sopii oikein hyvin, eikä hän haikaile esimerkiksi olympiadin mittaisten apurahakausien perään. Realistina hän tietää, että neljässä vuodessa voi tapahtua mitä tahansa ja että urheilun lisäksi ammattilaisenkin kannattaa rakentaa elämäänsä muunkin varaan.
– Kymmenen vuoden päästä en varmasti ole enää ammattiurheilija vaan käyn töissä, Tuomisto naurahtaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?