Päiväleireillä on tekemisen meininki

Ylöjärven kaupunki järjesti  tänä kesänä ykkös- ja kakkosluokkalaisille perinteisiä koululaisten päiväleirejä. Kuutisenkymmentä lasta vetäneet leirit ovat käynnissä juhannukseen asti Ylöjärven keskustan Vihriälässä ja Asuntilan nuorisotalo Anterossa.

Laura Lepola (vas.) ja Ella Tilvis näyttävät, että voimistelurenkaat toimivat myös keinuna. Tyttöjen mielestä päiväleireillä riittää puuhaa. – Tekemistä on, päivät kuluvat hurjan nopeasti.

Laura Lepola (vas.) ja Ella Tilvis näyttävät, että voimistelurenkaat toimivat myös keinuna. Tyttöjen mielestä päiväleireillä riittää puuhaa. – Tekemistä on, päivät kuluvat hurjan nopeasti.

Vihriälän kesäleiriryhmä on saapunut Siivikkalan koululle liikuntapäivää viettämään. Lapset odottavat jännittyneinä jonossa, mitä suljettujen ovien takaa paljastuu. Ovien auetessa pienistä paljaista jaloista saa aikaan yllättävän kovan vauhdin. Silmiin avautuu paljon lystikästä puuhailua sählystä pingikseen ja tenniksestä voimistelurenkaissa rokkumiseen. Ylivoimaisesti paras juttu on kuitenkin kiipeilyseinä.
Leirillä toisiinsa tutustuneet Ella Tilvis ja Laura Lepola ovat ensimmäisinä kiipeilyvuorossa. Ohjeistuksen ja turvavaljaiden pukemisen jälkeen Tilvis aloittaa kapuamisurakan. Hän taituroi itsensä huipulle ennätysajassa kuin apina ja kapuaa vauhdilla alas ammattilaisen elkein. Maanpinnalle laskeuduttuaan tyttö ei paljon puuskuta vaan alkaa heti analysoda suoritustaan.
– Yhdessä kohdassa nappula oli niin pikkuruinen, että jouduin oikein voimalla punnertamaan itseäni ylöspäin, kerran aiemmin kiipeilyä kokeillut Tilvis kertaa.
Koulutettu kiipeilytoiminnan ohjaaja Sari Auvinen pitää huolta turvallisuudesta, mutta tsemppaa kiipeämään yhä ylemmäs.
– Sitten kun olet ylhäällä, kerro mitä näet ikkunasta.
– Täältä näkyy ainakin tyhjä päiväkodin piha, Lepola huikkaa huipulta.
Kolmen kiipeilyvuoron jälkeen tytöt lähtevät voimistelurenkaille. Seinäkiipeilyvuorossa ovat Aleksi Ronkainen sekä Venni ja
Nuutti Kuivasto. Ronkainen kokeilee kiivetä ensin helppoa reittiä.
– Liian helppoa, sanoo mestarikiipeilijä.
Ronkainen ottaa haasteen vastaan ohjaajalta ja kokeilee käyttää pelkkiä vihreitä otteita. Kiipeilyn alku näyttää takkuiselta, sillä hyvänkokoiset palikat ovat harvassa.
– Ylempää, ylempää! Kuivaston veljekset kannustavat maan kamaralta.
Poika pinnistelee ja pääsee kuin pääseekin maaliin. Seuraavaksi alkaa paras vaihe eli alastulo.
– Potki, potki, Tarzan! ohjaaja huutaa laskeutuvalle hurjapäälle.
Urakan jälkeen ohjaaja taputtaa Ronkaista olkapäälle ja antaa tälle suorituksesta kymmenen pistettä.
– Se on sellainen juttu, että meikäläinen ei helpolla luovuta, nuorimies summaa.

Aleksi Ronkainen kapuaa kevyesti vaikeaakin reittiä, vaikka seinäkiipeily kuulemma ottaa kunnon päälle. – Täytyy sanoa, että kyllä tässä hiki tuli.

Aleksi Ronkainen kapuaa kevyesti vaikeaakin reittiä, vaikka seinäkiipeily kuulemma ottaa kunnon päälle. – Täytyy sanoa, että kyllä tässä hiki tuli.

Päiväleireistä on tuplahyöty

Päiväleirit ovat useimmille perheille elinehto, sillä monen vanhemman lomat alkavat vasta juhannuksen jälkeen.
– Sanoisin, että varsinkin yksinhuoltajien lapsille nämä leirit ovat ehdottomia. Kuka seitsemän-kahdeksanvuotias pärjää yksin kotona vanhemman työpäivän ajan? kysyy iltapäivätoiminnan kordinaattori Birgitta Korkala.
Korkalan mukaan päiväleirit ovat suunnattu kaikille ykkös-kakkosluokkalaisille lapsille, jotka kaipaavat puuhaa ja valvovaa silmää päivien ajaksi.
– Leirit täytetään aina niin täyteen kuin mahdollista. Tänä kesänä meillä on leireillä kaiken kaikkiaan kuutisenkymmentä lasta, joista osa tulee Kurusta asti.
Korkala toivoo, että päiväleirit jatkuisivat myös tulevina kesinä, vaikka kaupungin asettama budjetti onkin tiukka.
– En näe sellaista vaihtoehtoa, että päiväleirejä ei olisi. Tästä on tuplahyöty, koska vanhemmat saavat lapsillensa valvotun puuhapaikan päivien ajaksi ja kesäksi lomautetutuista koulunkäynninavustajista osa pääseee töihin leiriohjaajiksi, hän perustelee.

Liikuntaa, seikkailua, taiteilua

Urheilupäivän jälkeisenä aamuna Vihriälän päiväleiriä on takana kaksi viikkoa ja leiriläiset ovat kokoontuneet viikon viimeiseen aamupiiriin. Aamupiirissä on tapana keskustella viikon tapahtumista ja tänään leiriohjaajat kyselevät lasten mietteitä edellisen päivän liikuntatempauksesta.
Suosikiksi valikoituu kiipeily enemmistön äänillä.
– Seinän alku oli himo vaikea.
– Se oli kyllä paha, leiriläiset pohtivat.
– Tykkäsin, kun meillä oli tekemisen meininki ja kaikilla oli hauskaa, leiriohjaaja Annukka Mallat tiivistää.
Kolmen viikon päiväleirillä liikutaan, seikkaillaan ja taiteillaan. Edellisten viikkojen aikana on käyty keilaamassa ja uimassa sekä retkeilty pitkin harjun metsiä. Leiripäivinä myös askarrellaan, pelataan ja leikitään.
Leiriohjaaja Katri Kauttu kertoo, että lapset ovat viihtyneet leirillä erityisen hyvin, sillä toiminta on vapaampaa kuin esimerkiksi iltapäiväkerhoissa.
– Kun on kyse lasten kesälomasta, on kalenteriin jätetty väljyyttä.
Aleksi Ronkainen povaa, että pärjäisi kyllä päivät yksin kotona, vaikka leirillä on ollut hauskaa ja hän on saanut uusia kavereita.
– Mikäs täällä ollessa. Jos viettäisin päivät kotona, kokkailisin itselleni spagettia ja kanakastiketta, supliikkipoika ilmoittaa.
Leiri alkaa olla ohi Ronkaisen osalta, mutta Kuivaston veljeksiin ystävystynyt poika ei sitä harmittele. Metsäkyläläispoika aikoo pitää parivaljakkoon yhteyttä tiiviisti jatkossakin.
– Menen heti viikonloppuna Takamaalle kylään, hän julistaa.

Aleksi Ronkainen (vas.) sekä Nuutti ja Venni Kuivasto tekivät Sari Auvisen kiipeilyopastuksessa  mallisuoritukset.

Aleksi Ronkainen (vas.) sekä Nuutti ja Venni Kuivasto tekivät Sari Auvisen kiipeilyopastuksessa
mallisuoritukset.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?