Haveri sykki vanhaa aikaa Konepäivillä

Viime lauantaina Viljakkalan Haveri täyttyi kehräävästä hyrinästä ja rouheasta jyrinästä, kun Konepäivät polkaistiin käyntiin toistamiseen. Pari tuhatta kävijää kerännyt Konepäivät valmistui hyvin pitkälti samoista aineksista kuin viime kesänä järjestetty tapahtuma. Yllätyssuosiosta otettiin opiksi ja suureen väkimäärään osattiin nyt varustautua.

Konepäivien järjestäjä Päivö Uusi-Erkkilä kertoo, että vanhasta viisastuneempina ruokapisteiden määrää on lisätty, sillä viime vuonna suuhunpantava loppui kesken.
– Meillä on täällä reserviupseereja tarjoilemassa hernesoppaa suoraan tykistä. Viime vuoden tapaan vartaassa keikkuu kokonainen sika. Makean nälkään on tarjolla myös letunpaistoa.
Konepäiville oli hommattu myös lystikästä puuhaa pikkuväkeä silmällä pitäen.
– Panimme  talkooporukan kanssa  viime vuonna merkille, että myös perheen pienimmät löysivät paikan päälle sankoin joukoin. Lapsille on ohjelmassa esimerkiksi polkutraktoriajelua, kasvomaalausta, poniratsastusta, kullanetsintää ja nukketeatteria, Uusi-Erkkilä listasi.

Olli Aittomäen vuoden 1964 Wheel Horse -minitraktori on edelleen täysin toimiva peli.

Olli Aittomäen vuoden 1964 Wheel Horse -minitraktori on edelleen täysin toimiva peli.

Viime vuoden tapaan Haveriin saapui myös liuta vanhoja koneita yleisölle näytille. Vierailijat pääsivät ihastelemaan niin vanhoja traktoreita kuin autoja ja moottoripyöriäkin. Konepäivien pienin näytöskappale oli vuoden 1964 Wheel Horse -pienoistraktori.
– Eihän näin sympaattista laitetta voi olla ostamatta, ihasteli omistaja Olli Aittomäki silitellen punaista paholaistaan.
Sastamalainen kertoi, että kone on hankittu 1980-luvun lopussa Floridan tielaitokselta, jolta se päätyi Suomeen ja siten hänen haltuunsa. Mies epäilee, että minitraktoria on käytetty aikoinaan pääasiassa nurmikon leikkaamiseen, johon toimiva kone soveltuisi vielä nykyäänkin.
– Onhan tämä vanhojen koneiden rakastaminen  jonkin asteen sairaus, Aittomäki diagnosoi.

”Tekniikka sekoittaa miehen pään”

Ystävykset Heikki Hakala ja Taisto Seppä hyristelivät Haveriin 55 kilometrin matkan Sastamalan Suodenniemeltä. Molempien miesten matka Haveriin taittui vuoden 1956 Zetor 25A:lla.
Hakala kertoi, että hän on päätynyt koneiden pariin jo nassikkana. Aikoinaan käyntikunnottomana ostettu Zetor ei ole suinkaan hänen ainoa traktorinsa, sillä kotona odottavat kaksi muuta Zetoria, Ferguson sekä Masseu Ferguson.
Seppä hankki oman Zetorinsa Karkusta niin ikään romukunnossa.
– Vaihdelaatikko oli vikainen ja kone väljä. Vaihtoon menivät myös putket ja männät, neljä muuta traktoria omistava mies muisteli.
Vanhojen työkoneiden keräilijöiksi paljastuvat ystävykset manasivat, että uusista traktoreista ei ole mihinkään.
– Vanhoissa koneissa on ihanaa se, että niistä puuttuu ylimääräinen tekniikka, joka vain sekoittaisi vanhan miehen pään, Hakala kehui
Seppä oli naapurinsa kanssa samaa mieltä.
– Vanhat koneet ovat yksinkertaisia ja helppoja hallita. Kopittomuus on myös ehdoton.
Zetorin nimeen vannova kaksikko kertoo tunnistavansa menopelin jo kaukaa.

– Kaksisylinterisessä Zetorissa on erityinen ääni, jota ei voi olla tunnistamatta, miehet luonnehtivat.

Heikkki Hakala (vas.) oli pukeutunut merkkiuskollisena miehenä Zetorin paitaan. Yhdessä Taisto Sepän kanssa hän huristeli Konepäiville puolentoista tunnin matkan Sastamalasta.

Heikkki Hakala (vas.) oli pukeutunut merkkiuskollisena miehenä Zetorin paitaan. Yhdessä Taisto Sepän kanssa hän huristeli Konepäiville puolentoista tunnin matkan Sastamalasta.

Vanhoja koneita ja kaivostunnelmaa

Haverin Konepäivät ei ole suinkaan yhden ihmisen aikaansaannos vaan porukka koostuu vapaaehtoisista monitaitureista. Mukana ovat esimerkiksi joukko paikallisia yhdistyksiä ja yrittäjiä, vanhempainyhdistys ja Haveri Ry. Viime kesän menestys poiki Konepäivien talkooryhmään myös uusia vapaaehtoisia.
– Saimme esimerkiksi järjestyksen- ja liikenteenohjaukseen lisää uusia toimijoita. Mukaan uskalletaan tulla, koska ensimmäisenä vuonna meni jo niin hyvin, Uusi-Erkkilä kehuu.
Zetor-miehet Hakala ja Seppä saapuivat myös Konepäiville enemmän kuin mielellään.
– Tapahtuma on oikein mainio, kun ilmakin suosii, kiitteli Hakala.
– Kutalassa oli aikoinaan samantyyppiset konepäivät, joissa vierailijoita taisi olla parhaimmillaan kaksi ja puoli tuhatta. Talkoolaisten rahkeet eivät lopulta riittäneetkään, joten tapahtuman järjestäminen lopetettiin. On piristävää, että Haverissa keksittiin järjestää samanmoinen, Seppä jatkoi.
Haveri on oiva paikka Konepäivien järjestämiselle, sillä jo paikka itsessään pursuaa historiaa.
– Saamme kätevästi kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä paikalle saavutaan ihastelemaan vanhoja koneita ja toisaalta aistimaan vanhaa kaivostunnelmaa, Uusi-Erkkilä ynnäsi.
Tapahtuman jälkeen Uusi-Erkkilä kertoi, että koko päivä oli onnistunut, mutta kiireinen.
– Yleisö viihtyi pitkään, ja koneiden lisäksi kaivosmäki herätti kiinnostusta. Oppaalla oli koko päivän täystyö, eikä kahvitaukoja pidetty.
– Viime vuodesta tehdyt parannukset tuottivat tulosta, ja kaikki olivat tyytyväisiä, niin talkooporukka kuin vierailijatkin. Näistä rakennuspalikoista on hyvä lähteä kasaamaan taas ensi vuoden Konepäiviä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?