Tuomo Rämön dramatisoima ja ohjaama tulkinta Leo Tolstoin Sodasta ja rauhasta sai ensi-iltansa viime viikon tiistaina. Teos on tarkkanäköinen kuvaus venäläisen aateliston elämästä Napoleonin Venäjän-sotaretken aikana. Näytelmä heittää mainioita viitteitä myös nykymaailman menoon.
– Mitä ihmisen tulisi elämällään tehdä? kysyy Teatteri Telakan Sota ja rauha toukokuun alkupuolelle saakka. Suurempaa tarkoitusta etsivät myös Bolkonskit, Andrei (Petri Mäkipää, vas.) ja Maria (Piia Soikkeli) sekä neuvojaan jyrisevä isäpappa (Kaisa Sarkkinen, oik.). (Kuva: Kai G. Baer)
Rivitaloasukkaiden nokkapokka istutuksista ja grillin paikasta tempaisee heti imuunsa. Hilpeä kohtaus aloittaa Teatteri Telakan energisen näytelmän.
Ohjaaja Tuomo Rämö toteaa käsiohjelmassa, että Tolstoi rinnastaa jatkuvasti pientä suureen. Sen myös Rämö näyttää omassa dramatisoinnissaan: rivitaloyhteisön rauhaisa yhteiselo voi leimahtaa yhtä lailla sotaisaksi.
Sota ja rauha kuvaa aateliston elämää Napoleonin monivuotiseksi venyneen Venäjän-hyökkäyksen aikana.
Romantiikkaa harrastavissa piireissä Ranskan keisari oli ihailun kohde myös Venäjällä. Tolstoi halusi romuttaa romanttisen sankarimyytin. Hän kuvasi Napoleonin koppavaksi kukkoilijaksi, joka kuvitteli olevansa Venäjän valloittava nero.
Lähinaapurin tämän hetken uhittelua seuratessa voinee todeta, että Napoleon-kompleksi ei näytä rajautuvan vain pikkukaloihin. Yhtäläisyydet 200 vuoden takaisen Euroopan ja nykymaailman välillä yllättävät.
Kirjailija Antti Tuuri on sanonut miettineensä, miksi kirjoittaa enää mitään, koska Tolstoi on kaiken tarvittavan jo sanonut tässä teoksessa.
Sanomaltaan Sota ja rauha ei ole vanhentunut lainkaan.
Tuplaroolit toimivat
Tolstoi oli pioneeri verkostojen luojana solmiessaan 500 henkilöhahmoa osiksi toistensa elämää. Tarinasta aukeaa maatuskanuken tavoin yhä uusia juonia.
Sota ja rauha kertoo, mitä tapahtuu taistelijoille ja heidän perheilleen ja miten ihminen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa elämäänsä ja kantaa vastuuta myös toisista ihmisistä.
Tapahtumia kannattelevat elämän ja kuoleman yhteys, hyvän ja pahan tasapainoilu, rakkauden kaipuu, elämän tarkoituksen etsiminen ja kasvu ihmisyyteen.
Telakan estradilla tavataan nautintoja etsivät Kuraginit, tunteikkaat Rostovit ja velvollisuudentuntoiset Bolkonskit sekä Pierre Bezuhov, liian kiltti perijäksi.
Näyttelijöillä on tuplaroolit perheiden jäseninä, mutta sujuvasti he piirtävät eläviksi myös muut hahmot, maaorjista metsän eläimiin.
Roolit vaihtuvat sähäkästi sekä taitavalla kehonkielellä että Henna Mustamon luoman garderobin avulla. Mustamon puvustus loihtii epookin tunnelman joskus vain yhden päähineen avulla.
Energiat korkealla
Taitava näyttelijänelikko pitää rytmin hyppysissään ja energiatason korkealla.
Antti Mankkosen olemus tukkineen, takkeineen ja pyöreine laseineen synnyttää näyttämölle ihka elävän Pierre Bezuhovin, kömpelön ja koomisen mutta oikeudentuntoisen idealistin.
Kaisa Sarkkinen pirskahtelee elämäniloa Natasha Rostovana. Täysin toisenlaisen hahmon Sarkkinen tekee karkeasta julmurista, ruhtinas Serafim Bolkonskista.
Piia Soikkelin ilmavasti hypähtelevä ja herkästi kuulosteleva jänis tatuoitui mieleen pitkäksi aikaa. Soikkeli on herkullinen huikentelevana Helene Kuraginina. Sitä vastoin vahvasti uskova ja isänsä alistama Maria Bolkonskaja on Soikkelin käsissä kuin Loviisa Niskavuori rakkautta anelemassa.
Petri Mäkipään Andrei Bolkonski kasvaa Napoleonin pyyteettömästä ihailijasta mieheksi, joka oppii taistelukentällä arvostamaan sankaruuden sijaan itse elämää.
Lavastaja ja valosuunnittelija Nadja Räikkä on saanut näyttämön vihertämään ja puunjuurakot tuoksumaan. Näytelmä puhuu myös Hannu Hauta-ahon musiikin välityksellä.
Tolstoi esitti, että vilpitön taide voi syntyä vain tekijänsä sisäisestä pakosta. Tuomo Rämön hauska, tarkkanäköinen ja tuore Sota ja rauha vastaa oivallisesti tähän haasteeseen.
Viimeisimmät kommentit