Vastauksia unen virittämiin kysymyksiin

Apurahan turvin kirjailija Harri István Mäki naputtaa ensi version kirjasta, jonka idea on muhinut mielessä syksystä saakka – tai tavallaan jo vuosikymmeniä.
Harri István Mäki paitsi kirjoittaa, myös kuvittaa niin omia kirjojaan kuin muidenkin teoksia sekä opettaa sanataidetta ja ohjaa teatteriesityksiä.

Harri István Mäki paitsi kirjoittaa, myös kuvittaa niin omia kirjojaan kuin muidenkin teoksia sekä opettaa sanataidetta ja ohjaa teatteriesityksiä.

Viime syksynä soppeenmäkeläinen Harri István Mäki näki unta.
Siinä oli hänen nuoruusvuosina vetämänsä kehitysvammaiskerhon naisia. Aikanaan kerhossa keskusteluun olivat nousseet vammaisnaisten halu tulla äideiksi ja toisaalta sitä vastustaneet ajattelutavat. Samat kysymykset kumpusivat taas unesta.
– Mietin, mitä kerholaisille on tapahtunut, millainen kohtalo heille tuli.
Aihe pulputti miehen mielessä, ja hän esimerkiksi pohti, millaista olisi olla kehitysvammaisen poika. Ajatus kirjasta ei syntynyt salamana vaan verkkaisesti mielen myllyn tuotoksena.
Päähän virisi myös tarina-aihioita salaisuudesta ja Utön saaresta.
– Siinä vaiheessa, kun mietin, mistä tämä kaikki oikeastaan kertoo, päätin, että siitä tulee kirja.

Odotushiiva kohottaa suhdetarinan

Pähkinänkuoressa kirjan juju on äidin ja pojan suhteessa sekä kehitysvammais- ja mielenterveyskysymyksissä.
Juonen tasolla on kyse siitä, kuinka poika selvittää juuriaan. Äidin menneisyyteen liittyy jokin löytyneeseen filmirullaan kytkeytyvä salaisuus, mutta se ei tietenkään ole kehitysvammaisuus, joka on pojalle arkipäivää.
Kirja on suunnattu aikuisille, ja Mäki uskoo sen purevan aikuisiin nuoriinkin.
– Sellaisille lukijoille, jotka ovat kiinnostuneet tunteellisista ihmissuhdetarinoista.
Tunteellinen kirjasta tuleekin. Aihepiirien raskaudesta huolimatta Mäki haluaa käsitellä niitä keveästi. Yleensä surrealismiin kallistuva mies kirjoittaa tällä kertaa naturalistisesti.
– Sisältö vain aiheutti, ettei sitä voi käsitellä muulla tavalla. Tämä on ihan toisenlaista kokeilua kuin ennen. Ja kun en ole tehnyt tällaista paljon, se alkoi kiinnostaa entistä enemmän. Siinä on haasteensa.
Mäki kuvaa kirjaa myös rajatun näkökulmitetuksi. Erityisasetelmissa elänyt poika katsoo maailmaa tavallaan.
– Vähän sellaisella pikku prinssi tulee maapallolle -asenteella.
Mies odottaa kirjaprojektilta sitä itseään. Hän näet tarttuu näppikseen vasta kesällä. Mutta odotus on hyvä juttu.
– Se on hiiva, joka kasvattaa jännitystä.

Lempeä surrealisti tarinoi maailmaa

Mäen kynästä syntyy muutakin kuin romaaneja. Hän kirjoittaa tv-käsikirjoituksia, kuunnelmia, näytelmiä, sarjakuvakäsikirjoituksia, kolumneja, runosikermiä…
Tyylien lista ei ole yhtä pitkä. Surrealismi on miehen juttu.
– Näen asiat aika lempeästi, unenomaisesti ja humoristisesti, vaikka aiheet olisivat vaikeita ja kovia.
Työskentelijänä miestä voisi sanoa varsin jämptiksi. Työpäivässä syntyy 9–16 liuskaa tekstiä. Mäki kirjoittaa jaksoissa pitkin päivää ja touhuaa välissä muita askareita. Pitkällä aikavälillä hän laatii ensin yhden version, ahertaa sitten muita projekteja ja palaa taas hiomaan ensi versiotaan.
– Tietysti kustantamoiden kanssa on omat aikataulunsa, mies kuvaa tarkoin rajattuja työrupeamia.
Kirjoitusprojektit seuraavat toistaan, ellei sitten väliin tule esimerkiksi teatteriohjausjakso.
Kirjoittaminen antaa Mäelle – ei sen vähempää kuin – maailman.
– Kaikki asiat, jotka muistan elämästäni, liittyvät kuvittelemiseen. Olen pienestä asti kuvitellut tarinoita henkilöille, eläimille, eliöille, rakennuksille, kiville, autoille, silitysraudoille… Olen selittänyt maailmaa itselleni tarinan keinoin. Se on elämäntapa. Kirjoittaminen antaa jonkin kuvan, johon uskoa, vaikka se olisi ihan höpöhöpöä.

Kuukaudessa kirjaversio

Mies aikoo paukuttaa kirjan ensi version yhdestä puoleentoista kuukaudessa ensi kesänä. Häh, niin rivakasti?
– Olen aika nopea kirjoittaja enkä kirjoita hirveän pitkiä kirjoja, hän sanoo ja heiluttaa ilmassa ohutta lastenkirjaa, joka on syntynyt viikossa.
Nopeutta selittää sekin, ettei mies projektin aikana tee muuta ja että tarinakaari on jo päässä pitkälti valmis. Ja tarkoitushan on saada homma alkuun, ensi versioonsa. Jatko selviää sitten.
2 340 euron apuraha riittää näihin suunnitelmiin miehen mukaan hyvin.
Kirjaltaan hän odottaa vastauksia mielessään jyllänneisiin kysymyksiin.
– Ja haluan eläytyä, kokea suuria tunteita. Saan ikään kuin leikkiä hahmoja läpi.

+++++

Lue myös: Kaksi ylöjärveläisosaajaa pokkasi taideavustusta

Lue myös: Soitin suoltaa kuvan ja äänen maisemia

Harri István Mäki

• on syntynyt 19.4.1968 Tampereella
• on asunut monessa paikassa, muun muassa lapsena Unkarissa, ja on nyt majannut jo kuutisen vuotta Ylöjärvellä
• työskentelee kirjailijana, teatteriohjaajana, kuvittajana ja sanataideopettajana
• on kirjoittanut lapsille, nuorille ja aikuisille yli 60 teosta, kuten Sihis-, Naamiosankarit- ja Leevi-sarjan sekä Kraatterin lapset ja Jotka istuvat pimeydessä -romaanit.
• harrastaa marsuja, gerbiileitä, hamstereita, kääpiökoiria, hevosia, ruuanlaittoa ja matkustamista
• pyrkii kirjailijana tulemaan todeksi itselleen ja antamaan lapsille ja nuorille oman kulttuurinsa.

Lähde: Harri István Mäki

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?