Metsän mullista puskee mainoksia

Vastoin kaikkia mainosalan kalkkiintuneita käsityksiä mainossuunnittelija perusti toimiston keskelle kuusten huminaa.

Tällä hetkellä Sami Karjalainen ahertaa yhden huoneen kotitoimistossa, mutta tulevaisuudessa pihaan voisi rakentaa erillisen toimistorakennuksenkin, jos tarve vaatii.

Mainostoimistot. Nuo kaupunkien hälyssä sykkivät, moderniuttaan kiiltävät trendien tyyssijat.
Mutta eipä aina ole näin. Länsi-Teiskoon perustettiin hiljattain mainostoimisto, joka rikkoo tätä stereotypiaa.
Kapean tien varrella keskellä talvista metsää silmien eteen avartuu vanha, vuonna 1938 rakennettu hirsirakenteinen talo. Sen keltalaudoitetut seinät kätkevät sisäänsä pienen, räsymatoin ja sisäkasvein somistetun huoneen, jonka uunissa humisee tuli.
Vasta työpöydällä näkyy ensimmäinen moderniutta uhkuva kapistus: isonäyttöinen tietokone. Sen ääressä, metsän keskeltä syntyy logoja, nettisivuja, mainoksia, esitteitä…

Koti metsään, metsään yritys

Toimiston yrittäjä Sami Karjalainen ei nyrpistä stereotypialle nokkaansa. Hän katsoo mainosalaa itsekin samoin.
– Onhan toimistoni tosi ristiriitainen mielikuviin nähden.
Mutta kun metsäinen toimisto on miehelle arkea, ei hän lopulta näe siinä mitään kummallista.
– Miksi ruveta vuokraamaan tilaa jostain kaupungista, kun sitä on kotonakin? Työmatka on hyvin lyhyt, mies virnistää.
Korpeen Karjalainen muutti rakkauden perässä vuonna 2010, sillä hänen miehensä oli ostanut sukunsa kotiseudulta talon.
– Muutto maalle oli luonnollista, vaikka olen aina asunut kaupungissa. Ajatus kypsyi pikkuhiljaa. Minulle avautui aivan uusi maailma. En tiennyt talon eristeinä käytettävistä pellavariveistä mitään, ja nyt haaveilen jo kanoista.
Puoliso kipinöi Karjalaiseen myös yrityshaaveen. Aiemmin firman pystytys ei olisi tullut kuuloonkaan, mutta kumppanin yrittäjähenki sai ajatuksen hautumaan.
Samalla palkollisena olo alkoi tuntua loppuun nähdyltä, vaikka opettavaista olikin. Etätyökokemusten ansiosta kotona työskentelykin oli jo tuttua. Päätöstä ne eivät tosin nopeuttaneet.
– Jos en olisi tehnyt etätyötä, olisin varmaan kypsynyt Tampereelle ja takaisin ajeluun nopeasti.
Tämän vuoden alussa ajatuksista kuoriutui vihdoin Vehree mainostoimisto.

Työ rullaa kotikolossakin

Yleensä ihmisvilinässä sykkivä mainostyö sujuu kitkatta metsän hiljaisuudessakin. Itse suunnittelutyöhän käy tietokoneella. Viestittelykin onnistuu puhelimitse ja sähköpostitse.
– Lähetän työt nähtäviksi pdf:nä. Aika vähän nykypäivänä otetaan paperivedoksia.
Ainakin kerran Karjalainen kuitenkin tapaa asiakkaansa kasvotusten. Siten tämän mietteistä pääsee parhaiten jyvälle. Tapaaminen onnistuu kotitoimistolla, mutta mies matkaa mieluusti asiakkaankin luo.
– Muuten tulee mökkihöperöksi, hän naurahtaa.
Kaupunkitoimistoissa kasvokkaistapaamisia on miehen mukaan useammin kuin kerran, mutta tiivis vierailu ei hänestä ole työn kannalta välttämätöntä. Hän huomauttaa, että tapaamisilla hienoissa tiloissa saattaa olla vain brändäystarkoitus.
– Ehkä toimistoni on kannanotto sitä vastaan. Asiakas maksaa hienot tilat tilauksensa hinnassa.
Korvessa työskentely ei ole Karjalaisen luonteelle ongelma. Itsekuria vaativa, vapaan ja työn rajalla häilyvä kotityöskentely ei töki, ja sosiaalinen mies kokee yksinolon ja ihmiskontaktienkin olevan jokseenkin tasapainossa.

Vanhassa puutalossa hirsiseinien ja uunin tulen kainalossa on rauhallinen ja perinteikäs tunnelma – vähän toisenlainen kuin kaupungin hulinassa, jossa mainosmaailma usein pyörii.

Luonto ympärillä, luonto mielessä

Vehree on luontohenkinen yritys paitsi sijaintinsa myös arvojensa suhteen.
– Ekologinen ajattelu on niin saumaton osa minua, että se on itsestäänselvästi tärkeä arvo Vehreessäkin.
Kyse ei ole silkasta päälle liimatusta leimasta, sillä mainostyö on, yllättävääkin ehkä, luontevasti kytköksissä ympäristöön. Karjalainen suosii joutsenmerkittyjä painotaloja ja tuulivoimaa käyttäviä palvelintarjoajia laatimilleen verkkosivuille.
– Jo opiskeluaikanani tein opinnäytetyön, jonka otsikko on Vihreä graafikko – ympäristöystävällisten painotuotteiden suunnittelu.
Toisaalta ympäristövalinnat ovat kaksiteräinen miekka. Mies suosisi mieluusti myös paikallisyrityksiä, mutta niillä kallista ympäristömerkkiä ei välttämättä ole.
Karjalainen kuvaa itseään aidoksi, hyväsydämiseksi ja maanläheiseksi ympäristöajattelijaksi.
– Olisi tyhmää, jos pyörittäisin Vehreetä ympäristöystävällisesti mutta omassa elämässäni ajaisin citymaasturilla. Ihmiset huomaavat, jos touhu on feikkiä. Mutta jos liikaa paasaa, toisessa päässä voivat ihokarvat nousta pystyyn. Yritän siis tehdä oman osuuteni.

Paikka paikallisuudessa

Yleensäkin helposti kotiutuvasta Karjalaisesta korpisijat tuntuvat jo nyt parhailta maailmassa. Siteet tosin ovat kasvaneet pikemmin Pengonpohjaan kuin Länsi-Teiskoon.
– Pengonpohjalaiset ovat ottaneet avosylin vastaan.
Miehelle paikallisuudessa tärkeää on sosiaalinen verkko, ei niinkään kotiseutu- tai juuriajattelu, sillä vierasperäisenä hänellä väistämättä on jossain määrin ulkopuolinen katse. Yhteishenkeä – ja toki samalla omaa asiakasverkkoaan – hän on luonut tuiki tuoreen Pengonpohjalainen-lehden idean isänä ja yhtenä tekijänä sekä kyläyhdistyksen Facebook-sivun laatijana.
Tulokas vakuuttaa viihtyvänsä sijoillaan vielä pitkään. Myös työssä paikallisuus jyrää.
– En katsele Tampereen suuntaan. Ehkä ymmärränkin maaseudun yrittäjiä paremmin kuin jotkut kaupunkimainostoimistoissa.