Vanhojentansseja asteltiin viime perjantaina ja Ylöjärvellä jo torstai-iltanakin. Vaikka juhla on tytöille odotettu, on se painavan arvokas kavaljeereillekin.
Samuli Segerman (vas.) ja Lassi Lintula ovat tyytyväisiä miesten rooliin vanhojentansseissa.
Helmain kahinaa, kampausten ja korujen kimallusta. Vanhojentanssit ovat todellinen tyttöjen prinsessapäivä. Mutta hei, onhan niissä toinenkin osapuoli, komeat kavaljeerit.
Tuota toista osapuolta edustaneet Ylöjärven lukion Samuli Segerman ja Lassi Lintula eivät koe jääneensä tyttöjen varjoon. Pikemminkin daamien näkyvyys on heistä luonteva ja perinteinen juttu.
– On tyylikästäkin, että jätkät ovat aika samoin pukeutuneita, Lintula tuumii.
– Kyllähän sukulaiset katsovat poikiakin, kaveri lisää.
– Ja tyttöjen pukuja kritisoidaan enemmän kuin meidän, Lintula huomauttaa poikain edusta.
Leideihin kasautuneet katseet eivät häirinneetkään kaksikkoa nauttimasta.
– On ollut tosi kivaa. En edes ole ajatellut yleisöä vaan olen pitänyt hauskaa, Segerman hymyilee.
Viis valmistautumisstressistä
Vaikka herrain asuskaala ei ole kirjava, ihan tasaista massaa sekään ei ole.
Vaihtelua saa pukujen malleista – frakeista, smokeista, saketeista, peruspuvustakin – sekä yksityiskohdista, kuten mirrin tai solmion väristä ja nappien sijoittelusta. Virittely pysyy kaksikon mielestä kuitenkin maltillisissa rajoissa – silintereitä tai herrain kävelykeppejä he eivät ole nähneet.
Linja on nuorukaisten mieleen.
– Eipä tuota valinnan vaikeuksia, Lintula virnistää.
Vuokraamossa vierailleesta kaksikosta puvun hankinta onkin miehille helpompaa kuin tytöille, jotka joutuvat valikoimaan ja kenties pienentämään tai jopa teettämään tai tekemään mekkojaan. Viime hetken läpihuutojuttu puvun saanti ei silti pojillekaan ole.
– Ei pukuja ole loputtomiin. Täytyy olla ajoissa liikenteessä. Minäkin varasin puvun jo viime syksynä, Segerman huomauttaa.
Pojat ovat tyytyväisiä muutenkin helppoon valmistautumiseensa.
– Ainakin meillä on vähemmän stressiä kuin tytöillä, Lintula huokaisee, ja kaveri toteaa, että tunnelmaan pääsee ilman pitkää kihelmöivää alustustakin.
Poika täydentää ja hurmaa
Vaikka pojat eivät ole katseiden paraatipaikalla, tanssin suhteen heillä on kaksikon mielestä isoin rooli.
– Meidän pitää viedä, Lintula sanoo ja toveri jatkaa:
– Meistä näkee, osaammeko tanssia, mutta tyttöjen jalat eivät näy.
Lintula myöntää osin todeksi, että miehen rooli on nostaa parin kukkanen, tyttö, esiin. Mutta roolijako ei ole ihan näin mustavalkoinen. Kaksikko tuumaa, että osapuolet täydentävät toisiaan.
– Ei tyttö välttämättä näytä niin hyvältä yksin kuin silloin, kun poika on vierellä ja he ovat kokonaisuus. Sama juttu toisinpäin, Segerman muotoilee.
Yleisöllekään herrat eivät ole sivuseikka. Heistä seurataan tanssitaidon ohella mieskomeutta ja tyylikkyyttä. Siisteys ja ryhdikkyys ovatkin kaksikon mielestä hyvän kavaljeerin tunnusmerkit.
– Herrasmiestyyli! Lintula kiteyttää.
Mies saa pukuun vaihtelua pienin yksityiskohdin.
Ikimuistoista miehillekin
Jos päivä on tärkeä prinsessatytöille, on se sitä hillityille kavaljeereillekin.
– Tämän saa kuitenkin kokea vain kerran elämässään, Segerman arvostaa.
– Luulisin, että tämä on lukion hienoin tapahtuma, toveri ynnää.
Kaksikolle vanhojenpäivä merkitsee arjen ylittävää vaihtelua, tilaisuutta juhlia kerrankin hienosti, tavoitetta onnistua tanssissa ja ennen kaikkea hauskaa yhdessäoloa. Ja tietysti jotain ikimuistoista.
– Juhlaan on nähty vaivaa ja lukiossamme se on vieläpä kaksipäiväinen, joten totta kai sen muistaa! Lintula hymyilee.
Viimeisimmät kommentit