”Kuppausta” Singaporessa

Ollessani 1980-luvun lopussa työmatkalla Etelä-Afrikassa ja Namibiassa kuukauden päivät, aurinko paistoi suoraan zeniitistä.
Kypsyin sillä reissulla aiempien kohteiden Kiinan, Intian, Saudi-Arabian, Jemenin, Turkin, Israelin ja monen muun maan kiertämisen jälkeen totaalisesti matkustamiseen.
+++++
Olen kyllä käynyt vuosittain uskollisesti Maltan saarella syksyllä tai talvella kuukauden, viimeksi jo kuusi viikkoa putkeen, vuodesta 1990 lähtien, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta,  mutta en pidä Maltan-reissuja turistiretkinä enkä matkailuna. Malta on osa sielunmaisemaani ja sillä siisti.
Jouluna kaikki muuttui, kun vietimme Kristuksen syntymäjuhlaa juniorien luona Dubaissa. Sain aivan uuden tatsin. Nythän en ole työreissussa, vaan olen vapaa kuin taivaan lintu.
Olin jo kauan uneksinut Singaporesta. Lähinnä siksi, että sinne pääsee lentämään maailman suurimmalla matkustajakoneella Airbus A 380 -jätillä, joka ottaa parhaimmillaan tuubiinsa 850 matkustajaa.
+++++
No, tuumasta toimeen. Vaimo ei neljäntoista tunnin lennolle Frankfurtista Singaporeen ollut innostunut mutta sanoi kannustavasti: ”Lähde vain yksin, kyllä sinä siellä pärjäät”. Sehän oli kuin syömään kutsuminen – makea vesi heti suussa.
Pari viikkoa Singaporessa muutti asenteeni kaukomatkailuun totaalisesti. Viihdyin Singapore-joen varrella keskellä liikekeskuksia ja Clarken metroasemaa sijaitsevassa Clover Design Art -hotellissa kuin kotonani. Hinta yöltä ei ollut paha, vajaa sata euroa. Pieni, kompakti studio ja seinän kokoiset freskot vuoteen ympärillä.
Siistiä, toimivaa, ystävällistä.
+++++
Alkuperäisen scheduleni (= suunnitelma) mukaan piti poiketa toisella viikolla Malesian puolella Kuala Lumpurissa neljän tunnin bussimatkan päätteeksi.
Luovuin tästä, kun luotettava keskustelukumppani lähistön Royal Park -hotellin illallisella varoitti minua lähtemästä sinne yksin. Uskoin puhetta.
Säästin kaikki Malesian-reissuun varaamani rahat lihas- ja muuhun terveydenhuoltoon, jota tarjotaan jättimäisissä kauppakeskuksissa miltei joka luukussa. Innostuin niin, että aasialaisen kulttuurin museossa, eläintarhassa ja monessa muussa herkussa jäi käymättä.
+++++
Ensimmäiseksi otin jalkapohjien ja säärten kiinalaisten akupistekartan mukaisen hieronnan, jonka teki vanha kuihtunut äijänkäppänä. Ja tekikin niin, että tavallisesti kylmien jalkojen syndroomasta kärsineet apostolinkyydin pelini ovat tänäkin päivänä lämpimät (hinta puolen tunnin hoidosta noin 17 euroa).
Sitten otin niska- ja selkähieronnan perinteiseen tapaan. Sen teki äijää nuorempi hieroja, mutta teki gutaa (hinta sunnilleen samat 17 euroa).
+++++
Tietysti välillä piipahdin metrolla Chinatownissa, kiinalaisten kuhisevassa turisti- ja kaupparysässä muutaman hehtaarin alueella syömässä ison meriahvenen sekä juomassa tuopin paikallista Tiger-olutta. Hinta alle 30 euroa.
Kun vatsalihakseni alkoivat aamuvoimistelun aikana krampata, menin rohkeasti sähköiseen akupunktiokäsittelyyn, joka oli raju kokemus. Kumiläpyskät asennettiin olkavarsiin, vatsaan navan vaiheille sekä molempiin reisiin tarkasti ihmisen keskeisten akupunktiomeridiaanien kohdalle.
Sitten virtaa päälle hitaasti lisäten. Jösses, miten kädet kouristelivat valtoiminaan, vatsalihakset vatkasivat kuin napatanssissa aivan yllättäen ja pyytämättä. Kun vielä reisilihakset yhtyivät samaan setsuuriin ja sähkövirtaa lisättiin muutama pykälä, olin kuin taivaassa ja helvetissä – yhtä aikaa.
Mutta hyvää teki. Hinta vajaa 40 euroa puolen tunnin käsittelystä.
+++++
No. Sitten taas kierroksia metrolla, muun muassa Little Indiaan, jossa tosi tulinen fish and chips naamariin ja vapaamuotoista luumuilua sankan ihmisjoukon virrassa. Turvallista kuin mikä, kunhan ei sorru rikoksiin. Singaporessa teloitetaan kuolemantuomion vuoksi eniten ihmisiä väkilukuun nähden koko maailmassa. Jos tapat tai vedät huumeita, se on nirri pois.
+++++
Sitten muutama kaunis nainen otti kauppakeskuksessa minut käsikynkkään. He veivät mimmien salonkiin, missä lyötiin peili käteen ja näytettiin, miten monta luomea minulla on kasvoissa ja käsivarsissa. Ne ovat vaarallisia pitkän päälle.
No, minähän olin valmis kuin Mellberg sotaan. Tytöt polttivat laserilla kolmisenkymmentä luomea, ja minä olin sen jäljiltä kuin merirosvo.
Pulitin kiltisti noin 250 euroa hyvästä hoidosta ja hyvän jälkikäsittelyn (omahoito) jälkeen kasvoni ja käsivarteni ovat sileät kuin porsaan pylly – siis 67 vuottani huomioon ottaen.
Muutaman päivän päästä innostuin vielä menemään cuppingiin, joka on kuppausta muistuttavaa imukuppihommaa mutta jossa verta ei imetä. Kupit asetetaan selkään ja nahka imaistaan paineella akupisteiden kohdalta makkaralle. Hyvää teki, kuin mikä. Hinta edelleen nelisenkymppiä.
+++++
Pisteenä iin päälle oli kokovartalohieronta. Toinen nainen hieroi ensin pään, hartiat ja selän. Samaan aikaan toinen tyty tuli jalkapohjista sääriä pitkin reisiin, mutta sitten stoppasi.
Parasta oli selälleen heittäytymisen jälkeen vatsahieronta. Kirsikkana kakkuun tyttö voiteli vatsanpeitteet jollain lämpimällä yrttiseoksella ja sanoi, että relax… Ja minähän tottelin.
Siitä petistä nousi potra ja ponteva poika. Olisin Päätalon Kallea mukaellen nostanut maapallon ilmaan, jos siinä olisi rivat…

JORMA MARTTALA

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?