Viime viikko kärräsi taas rekkalastit vekkuleita hahmoja katukuvaan. Puvut silaavat penkkaripäivään tunnelman, mutta kaikkein tärkeintä on yhteishenki.
Värikirjo valloitti jälleen viime torstaina. Puvut luovat kaivatun kepeän tunnelman lukion pätteeksi.
Koulutuskeskus Valon aula pullistelee kummaa väkeä. Rivillinen isopäisiä norsuja seisoo lavalla. Muitakin elukoita vilistää – on koiraa, pupua, krokotiilia, tipua…
Tuolla menee sotilasnainen, tuolla liuta vankeja, tuolla pelottava pelle.
Vietetään tietenkin abivuoden riehakasta kohokohtaa, penkinpainajaisia, ja karnevaalikööri on lähdöillään kierrokselleen.
Puvut tekevät päivän ilmeen
Niin, ne puvut. Ne ovat takuulla ensimmäinen asia, joka penkkareista tulee mieleen, ja tarpeelliseksi niiden osuuden katsoo myös haastateltavaksi istahtanut abiviisikko.
– Ne ovat tosi näkyvä osa tätä päivää, perustelee intiaaniasuun pujahtanut Marja Nieminen.
– Puvut näyttävät, että panostaa päivään, joka kuitenkin on viimeinen koulupäivämme! krokotiili Sanni Vainionpää jatkaa.
Omien kostyymiensäkin onnistumista viisikko pitää tähdellisenä.
– Minulle se on tärkeää, koska teen asuja itse, intiaani tuumii.
Kroko ja norsuksi sonnustautunut Anette Virta toteavat, että kunnon puku on hartaasti odotettuna kerran elämässä -hetkenä paikallaan.
Viisikosta pukujen tarkoitus on ennen kaikkea humoristisen tunnelman luonti. Kepeys on tarpeen rankan lukion lopuksi. Arjesta poikkeava pukeutuminen ylipäätään taas herättää huomion.
– Huomiotahan haemme viimeisenä koulupäivänämme, Virta sanoo.
Anti yleisölle abien oman ilon rinnalla onkin viisikosta olennaista. Värikkäässä menossa piisaa silmän iloa.
Vaikka puku on viisikolle valttia, se ei ole päivän ykkösasia.
– Puku on tärkeydessä ehkä puolivälissä, norsu tuumaa.
– Joskus kaikilla ei edes ole pukua, intiaani huomauttaa.
Tärkeintä on yhdessäolo.
– Hyvä ryhmähenki – olemme kaikki samassa veneessä, inkkari kiteyttää.
Kärkenä on myös irtiotto. Se tulee tarpeeseen tähän rakoon eikä mieluummin kirjoitusurakan päätteeksi.
– Nyt rentoudumme, ennen kuin pitää lukea. Kirjoitusten jälkeen irtiotto on omatoiminen, krokotiili virnistää.
Puvuissa oli asennetta.
Omin käsin ja ostostellen
Viisikko edustaa pukujen hankinnan koko kirjoa: Nieminen ompeli itse, Karhukopla-kaksikko Juuso Nurmio ja Anssi Ahvenjärvi tuunaili ostamaansa ja Virta Vainionpään kera kävi vain kaupassa.
Karhukopla, norsu ja kroko selvisivät vähällä. Eläinkaksikko löysi asut kertasovittelulla kuukautta ennen juhlaa. Kopla kääri hihat vasta viikkoa etuajassa mutta ehti helposti.
– Minulla puku oli mielessä jo viime vuoden puolella, intiaani kertoo, myöntää suunnittelun vieneen aikaa mutta ynnää toteutuksen vaatineen vain neljä päivää juhlan alla.
Pukujen suunnittelu ei tiennyt viisikolle stressiä kiireiseen abivuoteen. Vaikka asia toisinaan pulpahtikin mieleen, se painui äkkiä muun hopun taa. Luotto puvun järjestymiseen kantoi.
Jujussa puvun suola
Hyvän puvun ominaisuuksiin viisikko mainitsee tunnistettavuuden. Se nappaa huomion.
– Näyttävät puvut ovat tietysti hienoja, mutta minä arvostan sitä, että tekee ja keksii puvun itse, Nieminen puolestaan puntaroi ja poimii esimerkiksi kissoja kantelevan mummon.
Nuoret ja päivää seuraillut opinto-ohjaaja Minna Sirén ynnäävät listaan sen, että olo puvussa tuntuu mukavalta.
Ja tietysti asun tulisi olla hauska. Hupaisasta jujusta Sirénin silmään pisti – kas, Karhukopla.
– Se oli hyväntuulinen. Pojat keksivät pukunsa hyvin; en muista milloin olisi viimeksi nähnyt Karhukoplan, opo kehaisee.
Abirekat saivat asianmukaiset koristukset.
Viimeisimmät kommentit