Sadun sisään ja sieltä paperille

Jo selväksi perinteeksi juurtunut pirkanmaalainen lastenkulttuurifestivaali Lasten Pirkkaset on taas vääränään taiteen ja touhun antia tenaville. Vuosittainen vakioaihe satu kääntää nyt Ylöjärvellä itsestään esiin raikkaan kyljen, toiminnallisen pajatyöskentelyn.
Satuun tuotiin vähin erin uusia osasia. Pia Krutsin esimerkiksi kaiveli roolivaatelaukkua ja kysyi tenavilta, mitä päähenkilölle puetaan ylle. Työpaja oli kaupungin kulttuuritoimen ja varhaiskasvatuksen kulttuuriprojekti Kulttuurikuteen ohjelmaa, ja sen toteutti tamperelainen Sanataideyhdistys Yöstäjä.

Satuun tuotiin vähin erin uusia osasia. Pia Krutsin esimerkiksi kaiveli roolivaatelaukkua ja kysyi tenavilta, mitä päähenkilölle puetaan ylle. Työpaja oli kaupungin kulttuuritoimen ja varhaiskasvatuksen kulttuuriprojekti Kulttuurikuteen ohjelmaa, ja sen toteutti tamperelainen Sanataideyhdistys Yöstäjä.

Kaaressa istuva lapsirivi tapittaa taikuriasuista naista, matkalaukkua ja paksua kirjaa. Mutta kas, kirja on ontto ja tyhjä. Täti kertoo, että opuksella on tapana tyhjentyä.
Auttaisivatko lapset häntä täyttämään sen taas? ”Joo!” on yksiselitteinen vastaus, ja avuksi löytyy pöydän alta toinenkin satutäti.
Tarina kutoutuu satumatolle keräiltävistä tapahtumapaikoista, esineistä, roolivaatteista ja sen sellaisesta. Matkalaukusta, taikurinhatusta, pussukasta – ja tietenkin lasten mielestä – kimpoilee ideoita.
Ja sitten:
– Sen pituinen se, täti sanoo.
Häh, eihän se käy. Siispä satua jatketaan. Ja pian taas:
– Sen pituinen se.
Eih, kyllä satuun kuuluu tiettyjä osasia. Niitä toinen täti herättelee mieliin, ja vihdoin paperille saadaan kokonainen kertomus. Sen tähtenä on sydämetön Pössö-noita, joka saa lopulta sydämensä takaisin. Kaikki – niin satuhahmot kuin niiden luojat – pääsevät onnellisesti loppuun.

Satu kasvattaa

Sadulla on Kaiharin päiväkodin lastentarhanopettajan Marika Pätärin mielestä tärkeä rooli kasvatuksessa.
– Se pitää sisällään kaikki elementit, joita voi olla lapsen ja aikuisen välisessä vuorovaikutuksessa. Ja lapset ovat lähtökohtaisesti halukkaita kuulemaan satua.
Satu koulii lasta elämäntaitoihin. Ammennettavaa Pätäri löytää niin satuhetkestä kuin sadun sisällöstäkin.
– Tilanteessa lapsi oppii kykyä kuunnella ja rauhoittua. Hetki opettaa myös läheisyyttä ja toisen huomioimista, kun istutaan ihan vierekkäin.
Sisältö taas opettaa hyvästä ja pahasta, kaveritaidoista ja arkisistakin käytännöistä, kuten uimahallissa käynnistä.
– Paljon opitaan myös tunnetaitoja: pettymysten sietämistä, jännityksen ja pelon tunteiden tunnistamista.
– Saduista lapsi oppii itsenäisyyttä, sillä niissä tyypillisesti lähdetään kotoa, koetellaan kykyjä ja palataan kotiin muuttuneena, työpajan sanataideohjaaja Minttu Tervaharju huomaa.
Satu ohjaa lasta niin ikään kulttuuriin. Se on ensinnäkin yksi kulttuurin palanen mutta myös osuvasti sellainen palanen, jossa on pohjaa muullekin kulttuurille.
– Lapsi oppii tunnistamaan arkkityyppejä ja kaavoja.
– Lapselle tuo myös itsevarmuutta tuottaa kulttuuria itse, kun osaa ensin tulkita sitä, sanataidekollega Pia Krutsin ynnää.
Pätäri huomauttaa, että satu on turvallinen väline: lapsi tulkitsee sitä – vaikka aihe olisi kovakin – kehitysvaiheensa mukaan eikä ole pakotettu kohtaamaan itselleen vielä käsittämättömiä asioita, toisin kuin toisinaan esimerkiksi tv:n suoran tykityksen ääressä.

Päähenkilöksi keksittiin noita. Eri vaihtoehtojen jälkeen nimeksi tuli Pössö-noita. Minna Tervaharju sonnustautui rooliin.

Päähenkilöksi keksittiin noita. Eri vaihtoehtojen jälkeen nimeksi tuli Pössö-noita. Minna Tervaharju sonnustautui rooliin.

Itse tehden sadun taa

Ihan oma opettavainen lukunsa on, kun lapsi tekee sadun itse. Silloin oppii, kuinka se rakennetaan.
– Sadun teko auttaa ymmärtämään, ettei se ole rakettitiedettä. Saadaan luovan neron käsitys pois, Tervaharju tasoittaa tietä.
Lisäksi lapsi hoksaa, että satu on aina jonkun tekemä.
– Käsittelemme paljon sitä, onko mörköjä ja peikkoja olemassa. Kun lapsi keksii sadun itse, tulee konkreettiseksi, että meidänkin sadussamme oli mörkö mutta se oli keksitty ja että niin mörköjä laitetaan muihinkin satuihin, lastentarhaope hymyilee.
Pajan toiminnallinen ja elävä satukuvaelmaan astuminen toimii hyvänä opettajana silkan pöydän ääressä suunnittelun sijaan, koska leikki on lapselle luontaista.
– Ei olisi hyvä opettaja, jos erottelisi teorian käytännöstä. Eikä tämänikäisiä lapsia voikaan opettaa abstraktein käsittein, Krutsin tuumaa ja toteaa teoreettisten käsitteiden kyllä kulkevan touhun lomassa apuvälineinä.
Kokemuksellisen pajan yksi avainsana on yhteisöllisyys.
– Yksi myytti, jonka haluamme myös murtaa, on että sanataide olisi yksinäistä puurtamista, Krutsin oikoo.
– Kun tämänikäisiä saduttaa vain juttelemalla, syntyy ehkä kolme neljä lausetta. Pajassa sadutuksesta saadaan kokonainen tuokio, Pätäri hymyilee.

Kaikki lapset saivat roolin, joka kirjattiin kaula-amuletteihin. Pia Krutsin kirjasi Anni Wallin medaljonkiin nimen Tuhkimo.

Kaikki lapset saivat roolin, joka kirjattiin kaula-amuletteihin. Pia Krutsin kirjasi Anni Wallin medaljonkiin nimen Tuhkimo.

Yleisöstä tekijän pallille

Pirkkasissa on rutkasti tapahtumia, joissa lapset ovat yleisönä. Esimerkiksi satupajassa he kuitenkin ovat tekijöinä, ja kun päiväkodit rakentavat saduista vielä näyttelyn Leijaan, pääsevät he kulttuurin tarjoajiksikin.
– Lapsen on tärkeää tajuta, ettei hän ole vain vastaanottaja. Kulttuurikokemuksen ei tarvitse olla vain taideteoksen katsomista, Pätäri näkee.
– Lasten toimijuus on meille tärkeintä. Olemme sanataidekasvattajia, emme esiintyjiä, Krutsin huomauttaa roolistaan.
– Aika vähän lapset pääsevät päättämään, mitä itse haluaisivat kulttuurilta, kollega harmittelee.
Siksi sanataidekaksikko näkeekin lasten itse tekemällä kulttuurilla ison sijan ammattilaisten tuottaman rinnalla. Kun lapset pääsevät vielä esittelemään työnsä omalle yleisölleen, jatkuu taiteen prosessi loppuun saakka:
– Lapsi kuulee kommentteja ja saa tavallaan institutionaalisen taidekokemuksen – eihän taidetta ole ilman yleisöä, Krutsin päättelee.
Satuja pullottavassa maailmassa lasten kertomuksilla on ihan oma suolansa:
– Lapset keksivät asioita, joita minulle ei ikimaailmassa tulisi mieleen! Tervaharju hihkaisee.

Lasten Pirkkasia Ylöjärvellä

• Sählyä 1.–4.-luokkalaisille: 16.2., 23.2. klo 14.15–15.15, Kurun urheilutalo
• Taaperoiden lorupiirit 1–3-vuotiaille: 11.2., 18.2., 25.2. klo 16.00–16.45, kirjasto Leijassa
• Taitavat kädet -kädentaidonkerho 3.-luokkalaisille: 12.2., 19.2., 26.2. klo 14.00-16.00, Kurun nuorisotila Nuokku
• Kerho 3.–6.-luokkalaisille: 12.2., 19.2., 26.2. klo 15.00–17.00, Nuorisokeskus Olka
• Elokuva Paddington: 11.2. klo 16.30 ja 12.2. klo 16.30, Vanhan lukion auditorio
• Koko perheen Laskiaistempaus: 15.2. klo 10, Ylöjärven kirkko ja kirkon ympäristö
• Ystävyysaiheinen satutunti: 16.2. klo 18.00–18.40, Viljakkalan kirjasto
• Lasten satukirjanäyttely (lasten omia satuja): 16.–26.2., Leijan näyttelytila
• Talven salaisuuksia tutkimaan Seitsemiseen: 21.2.–1.3. klo 10.00–16.00, Seitsemisen luontokeskus
• Koko perheen liikuntatapahtuma: 23.2. klo 10.00–12.00, Ylöjärven urheilutalo
• Lasten liikunnallinen tapahtumapäivä: 24.2. klo 10.00–12.00, Viljakkalan koulu
• Hiihtolomaretki Himokselle: 25.2. klo 8.00–20.00
• Hiihtoloman liikuntapäivä: 26.2. klo 10.00–13.00
• Linnateatteri: Puhveli-Billin lännensirkus: 27.2. klo 17.00 ja 18.15, Leija

Lähde: ylojarvi.fi

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?