Makkaraa vai kesäkurpitsaa?

Lauluissa ikävöidään raastavasti, rakastetaan riipaisevasti, välillä juopotellaan ja jopa grillataan. Elämä ei aina ole kaunista ja siloista. Sellaista on Vantaanjoen suiston juurimusiikki.
Lauri Ankerman ei Kaivopuistosta piittaa. Laulussaan hän fiilistelee vievänsä neidin punaiseen puutaloon Kumpulaan. (Kuva: Reetu Rautamies)

Lauri Ankerman ei Kaivopuistosta piittaa. Laulussaan hän fiilistelee vievänsä neidin punaiseen puutaloon Kumpulaan. (Kuva: Reetu Rautamies)

Musiikki on elämä. Se on tapa ilmaista itsestään sellaista, mitä muuten ei voi. Ruuan, hapen, juoman ja seksin lisäksi välttämätön perustarve, jota ilman elämä ei jatku.
Näin tuumaa Lauri ”Arno” Ankerman. Käheä-ääninen bluesmusiikin tekijä ja tulkitsija yhdistää omassa musiikissaan vaikutteita kaikesta kuulemastaan musiikista.
Siksi varmaankin hänen kappaleissaan maistuu rouhea blues mutta samalla ne ovat luonnikkaasti supisuomalaisia. Biisissä laulajalla saattaa olla yhdeksän heilaa, joista kahdeksan tulee hylätyiksi. Yhtä hyvin laulussa voidaan fiilistellä pallogrillaamisen ytimessä: makkaraa vai kesäkurpitsaa neidille?
− Yritän aina lähestyä musiikin tekemistä lokeroimatta ja antamalla kappaleelle tilaa muotoutua omanlaisekseen. Menen laulu edellä ja teksti edellä, Lauri Ankerman kertoo.

Bluesista se lähtee

Pimeään pihaan -levy ilmestyi viime vuonna. Levyllä ovat muun muassa kappaleet Hei Päivänsäde ja Hei Vahtimestari. Itseironinen ote ilahduttaa kuulijaa. Singaporen Satamassa lainailee yllättävästi Juicea.
Lauri Ankerman kutsuu musiikkiaan Vantaanjoen suiston juurimusiikiksi. Tyylilaji saa luvan kanssa lipsua bluesista, valssiin, polkkaan tai jatsin puolelle.
Viittaus suistomusiikkiin tulee deltablues-termistä. Sitä käytetään yleensä kuvaamaan Mississipin eteläpuolella 1920–1940-luvulla soitettua akustista bluesia.

Isoisän askelissa

Vaikutteita Ankerman sanoo saaneensa jopa pohjalaisista roiseista rekilauluista. Musiikin pariin hänet inspiroi isoisä Arnold, joka nuorena lähti Amerikkaan elantoa hankkimaan. Isoisän hyppysissä viihtyivät kitara ja viulu. Nuo soittimet – ja palon Amerikan musiikkiin – Lauri Ankerman peri myöhemmin.
− En osaa luokitella, kuinka ison osan päivästä käytän musiikin tekemiseen tai ajattelemiseen, sillä se on taustavaikuttaja kaikessa mitä teen, Ankerman sanoo.
Roots Winter 2015 – juurimusiikkia kirjasto Leijassa 12. helmikuuta kello 18. Esiintymässä Lauri ”Arno” Ankerman & the Ankermen.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?