Hanna-Leena Köykkä on osa kansainvälistä yhdenvertaisuusliikettä

Ei vihalle, kyllä rakkaudelle

Kavahdatko, kun kohtaat kadulla tummaihoisen? Entä, kun kassajonossa viereesi tulee transvestiitti?
Ei tarvitsisi. Vaikka omat ulkoiset ominaisuutesi ovatkin kenties erilaiset kuin vähemmistöillä, se ei oikeuta sinua olemaan ennakkoluuloinen.
Ylisellä asuva Hanna-Leena Köykkä on omistautunut levittämään yhdenvertaisuuden sanomaa.
– Kaikki ihmiset ovat erilaisuudessaan lopulta ihan samanlaisia. Stereotypiat syntyvät, kun asioista ei tiedetä eikä niistä haluta ottaa selvää, Ei vihapuheelle -liikkeen aktiivi selvittää.
Vaikka Hanna-Leena Köykkä on innostunut Ei vihapuheelle -kampanjan aktivisti, poliitikkoa hänestä tuskin tulee. – Minulle tällainen vaikuttaminen tuntuu kaikkein omimmalta. Saan olla mukana parantamassa maailmaa juuri sen verran, kun muilta kiireiltäni ehdin, Köykkä hymyilee.

Vaikka Hanna-Leena Köykkä on innostunut Ei vihapuheelle -kampanjan aktivisti, poliitikkoa hänestä tuskin tulee. – Minulle tällainen vaikuttaminen tuntuu kaikkein omimmalta. Saan olla mukana parantamassa maailmaa juuri sen verran, kun muilta kiireiltäni ehdin, Köykkä hymyilee.

Vajaat pari vuotta pyörinyt Ei vihapuheelle -­liike on osa Euroopan neuvoston käynnistämää No Hate Speech Movementia. Opetus­- ja kulttuuriministeriön rahoittaman ja Plan Suomen koordinoiman liikkeen selkärankana ovat nuoret vapaaehtoiset aktivistit.
Sellaiset kuin Hanna-Leena Köykkä.
– Olen ollut tässä mukana melkein alusta saakka. Plan on kouluttanut uusia aktivisteja pari kertaa vuodessa, ja minä kuuluin kaikkien aikojen toiseen porukkaan, Voionmaan opistolla opiskeleva nainen kertoo.
Käytännössä Köykän työ pitää sisällään esimerkiksi yleisötapahtumissa kiertämistä, kampanjamateriaalin jakamista ja ihmisten kanssa keskustelemista. Tarmokas opiskelija on runsaan puolentoista vuoden aikana nähty niin Helsinki Pride -marssilla kuin MTV3:n Lotto-arvontalähetyksessäkin. Jälkimmäiseen hän päätyi mukaan yllättäen.
– Olin viime syksynä Planin koulutuksessa Helsingissä, kun minulta yllättäen kysyttiin, haluaisinko mukaan tv-insertin kuvaukseen. Jännitin hirveästi, mutta päätin suostua, Köykkä naurahtaa.
– Ihan hyvin se lopulta meni. Tärkeintähän on, että saamme viestiämme eteenpäin, hän lisää hymyillen.
Tällä hetkellä Suomen Ei vihapuheelle -liikkeessä toimii noin 50 nuorta. Köykkä on tiettävästi tämän joukon ainoa ylöjärveläinen.
Nuoren naisen ajoi liikkeen matkaan halu tehdä hyvää. Köykän mielestä maassamme vallitsee suuri vihapuheongelma.
– Ennakkoluuloja ja rasismia on kaikkialla. Ja se on väärin.

Vanha harmi, uudet kujeet

Nettivihaa esiintyy kaikkialla, jopa Facebookissa. Omalla nimellä esiintyminen ei tunnu olevan kaikille vihapuheen levittäjille enää kynnyskysymys.

Nettivihaa esiintyy kaikkialla, jopa Facebookissa. Omalla nimellä esiintyminen ei tunnu olevan kaikille vihapuheen levittäjille enää kynnyskysymys.

Vaikka vihapuhe on terminä uusi, kyseessä ei ole mikään 2010-luvun ongelma. Hanna-Leena Köykkä on varma, että joka ikinen suomalainen on kohdannut elämässään vihapuhetta. Joko omakohtaisesti tai lähellään.
– Kyse on siis negatiivisesta kommentoinnista, joka loukkaa toista, Köykkä alustaa.
– Vihastuminen on ok, samoin vihaaminen. Mutta jos nämä asiat perustuvat toisen ihmisen piirteisiin, joihin hän ei voi vaikuttaa, ollaan vihapuheen tiellä, hän tarkentaa.
Kolme vuotta sitten vihapuhe nousi maassamme julkisuuteen, kun Ajankohtainen Kakkonen järjesti televisiossa suuren Vihaillan. Aihe on pysynyt pinnalla tuosta asti – Köykän mukaan hyvästä syystä.
– Nykyään vihapuhetta on koko ajan helpompi levittää kuin ennen. Jos menee selaamaan mitä tahansa sosiaalista mediaa tai keskustelupalstaa, ongelmaan törmää aika nopeasti.
– Valtavirrasta poikkeavia haukutaan hinteiksi, rumiksi, huoriksi… Tätähän on ollut olemassa aina. Kaikkia haukkuminen ei nujerra, mutta toisille se on vakava juttu, Köykkä toteaa.
Vihapuheen vastustajat eivät saa työstään pelkkää kiitosta. Viime vuosina ääntään ovat korottaneet esimerkiksi sananvapauden puolustajat, joiden mielestä kaikki julkisen keskustelun kaitseminen on väärin.
Köykkä miettii hetken, kun häneltä kysyy, pitääkö suvaitsemattomuuttakin suvaita.
– Pitää tietysti. Mutta heidän ajatuksiinsa täytyy yrittää vaikuttaa. Eihän tässä työssä olisi muuten mitään järkeä, hän vastaa.

Työ ei lopu koskaan

Ei vihapuheelle -­liikkeen taustalla oleva hanke päättynee keväällä, sillä sen saama julkinen rahoitus on näinä päivinä katkolla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että työ vihapuheen torjumiseksi ja siihen puuttumiseksi loppuisi.
20-vuotiaalle Hanna-Leena Köykälle tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat sydämen asia. Neito uskoo, että innostus suvaitsevaisuustyöhön kumpuaa hänen lapsuus- ja nuoruusvuosistaan Etelä-Pohjanmaan Jalasjärvellä.
– Lakeuksilla ollaan tunnetusti aika ahdasmielisiä. Monelle on siellä yllättävän vaikeaa kohdata ihmisiä ihmisinä eikä jonkin ryhmän edustajina, Köykkä kertoo avoimesti.
– Minäkin olen ollut ennakkoluuloinen. Suhtauduin esimerkiksi islaminuskoisiin varautuneesti, kunnes oikeasti tutustuin muutamaan muslimiin. Typerät stereotypiat karisevat, kun asioista ottaa selvää, hän jatkaa.
Köykän maailmankatsomuksen mukaan viha synnyttää aina lisää vihaa. Siksi siitä tulisi pyrkiä uutterasti eroon.
– Minusta tuntuu, että liikkeemme viesti on mennyt perille aika monelle ihmiselle. Suomesta ei varmaan koskaan tule täysin yhdenvertaista maata, mutta aina kannattaa yrittää!

+++++
Suvaitaanko Ylöjärvellä erilaisuutta? Kerro kokemuksistasi allaolevassa kommenttikentässä!

Vihapuhe

Mitä: ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen.
Ilmenemismuotoja: rotuviha, muukalaisviha, homofobia, antisemitismi
Rikoslaissa: ei erillistä mainintaa tai selkeää määritelmää
Aiheeseen liittyviä rikosnimikkeitä: kiihottaminen kansanryhmää kohtaan, laiton uhkaus, kunnianloukkaus

Lähteet: Poliisi ja Wikipedia

Kommentti: Paikka, johon ei aurinko paista

Internetissä on paikkoja, joihin ei aurinko paista. Ainakin yksi niistä liittyy läheisesti Ylöjärveen.
Kyseessä on keskustelufoorumi, jolla puidaan puutarhakaupungin ajankohtaisia asioita. Palstan perusajatus on erittäin kannatettava mutta toteutus kehno.
Ensinnäkin: puheena olevalla foorumilla ei ole esimoderointia. Toisin sanoen kuka vain saa huudella siellä mitä vain ilman, että huuteluiden julkaisuun välittömästi puututaan.
Toiseksi: kyseinen palsta on avoin nimettömille osallistujille. Tämä puolestaan tarkoittaa, että kommenttien jättäjillä ei ole kovinkaan suurta pelkoa siitä, että he joutuisivat sanomisistaan edesvastuuseen.
Yhdistelmä on tuhoisa. ”Keskustelusta” päätellen suuri osa foorumia käyttävästä ydinjoukosta vähät välittää hyvästä mausta tai kanssakaupunkilaistensa tasavertaisesta ihmisarvosta. Kärkkäissä debateissa käsitellään paikallisia julkkiksia, virkamiehiä ja taviksia tavalla, joka saa ulkopuolisen lähinnä hämmentyneeksi.
Sormilla osoitellaan ahkerasti joka suuntaan. Pääosin negatiivissävytteisissä keskusteluketjuissa haukutaan milloin ketäkin, ja hölmöimmissä tapauksissa henkilöiden koko nimiä liitetään huhupuheisiin.
Tilanteesta kärsivät kaikki. He, jotka haluaisivat ottaa rakentavasti kantaa asioihin, eivät saa trollien keskellä ääntään kuuluviin. Keskusteluissa vilahtelevat tavalliset kaupunkilaiset taas – niin, tarvitseeko tätä edes sanoa?
Internet on hieno juttu. Sananvapaus samaten. Mutta nämä tahalliset ylilyönnit – niistä ei hyödy kukaan.
On hienoa, että Hanna-Leena Köykän kaltaiset nuoret yrittävät tehdä asialle jotain. Eihän tässä nykytilanteessa ole nimittäin järjen häivääkään.
Netin sekameteli kaipaa tolkkua.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?