Siunattu juustohöylä

Politiikassa taloudellisia leikkauksia tehdään lähes poikkeuksetta juustohöyläämällä. Se on todellisten tulosten kannalta kaikista onnettomin toimintamalli. Aivoton höylääminen ei lopulta johda mihinkään. Tai jos johtaa, niin todennäköisemmin huonoon lopputulokseen. Lapsilisiä koskeva farssi on tästä viimeisin osoitus.
Huono politiikka antaa aseita oppositiolle poliittisen satiirin muodossa. Suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja Timo Soini sutkautti taannoin, että hallituksen säästöjen maksumiehiksi joutuvat lapset, vanhukset ja hampaattomat. Juustohöyläämiselle löytyy muutama valitettavan väkevä perustelu. Kun katsotaan poliitikoiden kannalta voidaan puhua jopa siunauksellisesta juustohöylästä.
1990-luvun lama oli sangen erilainen kuin nyt Suomessa meneillään oleva erikoinen talouden ajanjakso. Niin reipasta oli edeltävän vuosikymmenen vekselivetoinen kulutusjuhla, että kaikki oman arvonsa tuntevat talousasiantuntijat ennustivat romahduksen tulevan. Idänkauppa pieneni radikaalisti, ja muiden muassa yrittäjiä kuritettiin valuuttalainojen kallistumisella. Silloisen valuutan markan kellumaan laittaminen oli tosiasiallisesti devalvoimista.
Toisella kädellä otettiin ja toisella annettiin. Ne yritykset, jotka eivät menneet konkurssiin, pystyivät devalvaation turvin kasvattamaan vientiään ja vetivät koko kansantalouden ylös suosta. Lisäksi kaikki tietävät Nokian merkityksen, ja pienenä yksityiskohtana osinkoverotuksen uudistaminen teki hyvää yritystoiminnalle.
Sillä ei nyt ole suurta merkitystä, olivatko silloiset leikkaukset juustohöylää vai jotain tätä rakenteellisempaa. Säästölistoille annettiin nimi Raimo Sailaksen mukaan. Eli poliitikot eivät siis ottaneet asiaa suoraan omalle kontolleen. Eräät puolueet eivät edes halunneet hallitukseen. Aikaa on kulunut yli 20 vuotta. Sailas puhuu edelleen todella viisaita, ja oppositio tuntuu jälleen houkuttelevalta vaihtoehdolta. Vaalien voittajat pääsevät toteuttamaan sitä politiikkaa, joka on tavallaan ennalta tiedossa. Suomeksi sanottuna siis leikkauksia.
Huoltoaseman keskusteluissa kaikki haluavat talouspolitiikkaan nykyistä enemmän ryhtiä. Esiin kaivataan ritari Rohkeaa, joka laittaa taloutemme tasapainoon. Äkkiseltään uusille avauksille voidaan hurrata. Kun ajatellaan tarkemmin huomataan sitten, että asiahan koskee ihmisten omia etuja. Ei tätä saa toteuttaa, säästöt pitää löytää jostain muualta. Yksittäisissä poliitikoissa löytyy suoraselkäisyyttä. Mutta kokonaisuuden tasolla poliittiset liikkeet välttävät ärsytystä, ja siksi konkreettisia leikkauksia ennen vaaleja saa todella hakea. Poliitikot ovat äänestäjiensä peilikuvia. Niin hyvässä kuin pahassa.
Kuntien normien purkamisessa on ehdotettu aivan tuoreimpien päätösten kumoamista. Periaatteessa ihan toimivaa, mutta kuka nykyinen poliitikko tunnustaa virheensä? Kannattaa kokeilla purkaa esimerkiksi 1970-luvulla säädettyjä etuja. Sen aikakauden päättäjiä ei liialti eduskunnassa nykypäivänä ole vaikuttamassa.
Juustohöyläämisen huonoin puoli on siis se, että tasainen kaikkialta leikkaaminen ei uudista rakenteita ollenkaan. Tai aivan pieni toiminta saatetaan jo vaatimattomilla leikkauksilla tyrehdyttää kokonaan. Rakenteissa vain on se vika, että ne koskevat meistä useimpia. Ja kun omalle kohdalle sattuu, niin saavutetuista eduista ei tingitä.
Siinä mielessä me suomalaiset voimme olla levollisia, että talvisotaan verrattavan tiukan paikan tullen me varmasti pärjäämme. Sitä ennen ei kuitenkaan ole välttämätöntä mennä sen Kreikan kautta. Aiemmin pitää herätä. Tunnettu rahoituksen professori Vesa Puttonen on huomannut sinällään rehellisten yrittäjien moraalissa vakavan muutoksen. Suomeen ei haluta maksaa veroja, vaikka aiemmin se on ollut lähes kansalaisvelvollisuus. Yritys siirretään helposti ulkomaille.
Oman asunnon myyntivoitto on verovapaata, jos asumista on kestänyt kaksi vuotta. Kuulostaa äkkiseltään ihan kivalta. Tilanteet työmarkkinoilla voivat vaatia huomattavasti nopeampia liikkeitä perheiltä. Lisäksi saatu verohyöty luisuu helposti muiden taskuihin. Muutosta kaivataan, kiitos. Tavallaan hyvä politiikka on näin helppoa, mutta harvoin poliitikot tukevat edes omaa puoluetoveriaan.
Paatosta, paatosta vaan ei onneksi paastoamista. Hyvää Joulua kaikille tasapuolisesti.

marko@markotaipale.fi

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?