Pahasti vai puolustetusti pelin pauloissa?

Pahimmillaan peli tyhjentää kukkaron, panee valehtelemaan, tekee kiukkuiseksi ja vie elämänhallinnan. Vakavat ongelmat ovat kuitenkin harvassa, ja parhaimmillaan peli koulii ajattelua sekä kieli- ja tekniikkataitoa. Tähän värikkääseen kuvaan sukeltaa pian koittava seminaari.

Moni vanhempi murehtii lastensa pelaamisesta. On hyvä huomata, että pelaaminen voi olla ongelma mutta että se voi olla kehittävääkin. (Kuva: Ville Mäkinen)

Tamperelainen opiskelija kiinnostui muutama vuosi sitten nettipokerista. Hän tiesi, että jotkut tienaavat sillä ja että järjellä ja tilastoilla taitopelissä voisi menestyä. Opiskelijatuloinen päätti kokeilla, saisiko lisätienestejä.
Ajan mittaan järkiperäisyys hupeni. Peli veti otteeseensa, vaikka huimia tienestejä ei tullut.
– Isotkin panokset alkoivat himottaa, ja saatoin pelata pitkiäkin putkia, yölläkin väsyneenä.
Mies itse ei tunnistanut ongelmaa, mutta eräs läheinen patisteli hänet peliongelmaryhmään. Vasta siellä nuorukainen ymmärsi, että peli oli muuttunut hallitsemattomaksi puuhaksi, arjenpakokeinoksi ja stressinpurkutavaksi.
Mies on pysytellyt erossa pelaamisesta pitämällä riskit ja huonot fiilikset mielessään sekä asettamalla pelisaiteille estoja. Työ ei silti ole täysin tehty: repsahduksia on sattunut.
Pian nuorukainen tulee ylöjärveläisseminaariin puhumaan pulmasta, muiden asiantuntijoiden keralle.
– On mukavaa, jos muut voivat saada kertomastani jotain apua. Ja onhan tämä itsellenikin asian käsittelyä.

Pikku pulmat yleisiä, riippuvuus ei

Digipelaaminen on nykyään mitä yleisintä. Vuoden 2011 Pelaajabarometrin mukaan suomalaisista yli 70 prosenttia pelaa digipelejä ainakin joskus. 10–29-vuotiaiden joukossa luku on yli 99 prosenttia.
Ongelmien yleisyyden määrittely on kuitenkin kiperää. Ensinnäkin olisi määriteltävä, mikä on ongelma, ja toiseksi tavoitettava pulmapelurit.
Rahapelaamisesta on kuitenkin tilasto: vuoden 2011 väestökyselyn mukaan suomalaisista 15–74-vuotiaista 2,7 prosentilla on rahapeliongelmia ja heistä prosentilla riippuvuus. 15–24-vuotiaista ongelmia on 3,8 prosentilla, ja heistä 1,5 prosenttia on riippuvaisia.
Laajasti määritellyn digipelaamisen pulmista kyseinen tilasto tai Pelaajabarometri ei kerro. Ylöjärven kuraattorityön koordinaattori Tuija Landströmin mielestä jonkinasteiset peliongelmat ovat hyvin yleisiä, ainakin vanhempien näkökulmasta. Vakavat pulmat hän puolestaan arvioi harvinaisiksi; puhutaan ehkä prosenteista.
Landström näkee, että pelipulmat koskettavat yleisemmin lapsia ja nuoria kuin aikuisväestöä.
– Vanhempienkin ruutuaika on kova, mutta se on erimuotoista kuin nuorilla ja lapsilla. On Facebook, blogit, Youtube…
– Alakouluikäisiä pulmat koskettavat neljäs- tai viidesluokkalaisista lähtien, nopean puuttumisen perhetyöntekijä Marja Leppänen arvioi.
Omassa työssään kaksikko kohtaa vakavia peliongelmia vain muutamia vuodessa. Sen sijaan pientä huolta lapsista Leppänen kohtaa melko usein.
Lisäksi naiset myöntävät, että tuoreehko termi peliriippuvuus ei vielä täysin ole ottanut sijaa ihmisten käsityksissä ja sanavarastossa. Vaikka pelaaminen nähtäisiin ongelmalliseksi, sitä ei välttämättä tunnisteta riippuvuudeksi.

Kuraattorikoordinaattori Tuija Landström kehottaa huolestunutta vanhempaa tutustumaan peleihin ja keskustelemaan niistä. Jos peliä ei tunne, se saattaa näyttää liiankin isolta peikolta.

Valehtelua, kiukkua ja arjen kadottamista

Kovin usein peliongelmat yhdistetään rahapeleihin. Niissä onkin oma erityispulmansa: talous.
– Talousongelmat pysyvät piilossa liiankin kauan. Sitten tulevat pikavipit, ja siitä lähtee kierre, Landström kuvaa.
Rahavaikeudet johtavat helposti valehteluun niin kukkaron tyhjenemisestä kuin uuden rahan haalimisesta.
– Se syö ihmistä. Ja sitten ei ole enää millään väliä.
Mutta yhtä lailla tietokone- ja konsolipelit koukuttavat. Niiden haittoja ovat erityisesti vuorokausirytmin, opiskelumotivaation ja keskittymiskyvyn pulmat sekä riitely pelaamisen määrästä. Sosiaaliseen sudenkuoppaan astutaan, jos peluri eristäytyy tai toisaalta jos yhteispelaajalla pelimaailma jää ainoaksi sosiaaliseksi kentäksi.
Kumpikin pelityyppi saattaa ryvettää elämänhallinnan. Hallinta voi olla hukassa konkreettisesti: pesytyminen, ruokailu ja liikkuminen unohtuvat. Toisaalta voi olla kyse hallinnan tunteesta: peli on ainoa käsissä pysyvä asia.
– Nuorella pitäisi olla muutakin, missä olla hyvä, Landström painottaa.
Tunnesäätelykin saattaa sakata.
– Kiukustuminen on massiivista, arvaamatonta ja pelottavaa.
Toisaalta kaksikko myöntää täysin, että pelaamista usein demonisoidaan liiankin helposti. Leppänen muistuttaa jo tutkimusten osoittavan, etteivät pelit yksin aiheuta esimerkiksi aggressiivisuutta.
Kaksikko tietää peleistä paljon hyviäkin puolia. Ne voivat tarjota hyvääkin sosiaalisuutta sekä tietotekniikan ja englannin taitoa, hienomotoriikkaa ja strategista osaamista.
– Peleistähän voi tulla nuorelle vaikka ammatti.

Pelikoukussa-seminaari 4. marraskuuta Koulutuskeskus Valossa. Klo 16.30-18.30 päiväkoti- ja alakouluikäisten sekä klo 18.30-20.30 nuorten pelaaminen.