Vaikka ero on ilmiönä nykyään tuttu juttu ja se on yhteiskunnallisesti aiempaa helpompi saavuttaa, se on yhä suuri ja vaikea tuntematon, kun sen eteen joutuu, varsinkin ensi kerralla. Siksi tieto on tarpeen ja sitä myös saa.
Lapsiperheessä ero panee niin vanhemmat kuin lapset kysymysvyöryn ja tunnemylläkän ääreen.
Noin puolet avioliitoista päättyy eroon. Tuttu tilastotieto. Lisäksi tukku muita parisuhteita tulee tiensä päähän. Tuttua tämäkin. Erot eivät tänä päivänä ole enää tavattomia poikkeuksia, eivät juuri tabujakaan.
– Erot koskettavat jossain määrin meistä jokaista: ihminen itse on eronnut tai hänen vanhempansa, sisaruksensa tai vaikka ystävänsä ovat eronneet, nyökkää Ylöjärven varhaiskasvatuksen perhetyöntekijä Sanna Jutila.
Silti ero myllää päähän vyöryn kysymyksiä. Erityisen paljon niitä pulppuaa, kun eron eteen joutuu lapsiperhe.
”Miten ero vaikuttaa lasteni tulevaisuuteen? Miten eroan juridisesti? Millaisia sopimuksia teen ex-puolisoni kanssa? Miten selviydyn, kun olen ihan hajalla?” kuohuu usein vanhemman mielessä. ”Olenko tehnyt jotain väärin? Voinko vielä rakastaa molempia vanhempiani?” aprikoi puolestaan lapsi.
Tästä kysymysten tulvasta ottaa kopin pian alkava Eron edessä -iltojen sarja, niin vanhempien, lasten kuin käytännön näkökulmasta.
Vanhemman vaikea puntari
Koska lapsiperheessä ero koskettaa useaa osapuolta, on tavallista, että vanhemmat epäröivät pitkäänkin eropäätöksessään.
– Saatetaan myös pohtia, mikä on oikea tapa erota. Vaikkei ero enää ole tabu, voidaan jopa miettiä, mitä muut erosta ajattelevat.
– Ehkä joskus asiaa mietitään jopa liian pitkään.
Jutila kuitenkin huomauttaa, ettei päätöstä kannatakaan tehdä hätiköiden. On myös syytä punnita, voisiko eron välttää. Ennen kaikkea Jutila kehottaa koluamaan eromietteitä mahdollisimman varhain, jotteivät ne pääse paisumaan solmuiksi.
Mutta mistä sitten tietää, milloin on eron aika?
– Tuo on hyvä kysymys. Toiset vanhemmista pystyvät keskustelemaan keskenäänkin, mutta toiset hyötyvät ulkopuolisesta avusta tai tiedosta. Lopullisen päätöksen tekevät vanhemmat, Jutila alleviivaa ratkaisujen yksilöllisyyttä.
Olennaisimmat seikat päätösvaa’assa ovat perhetyöntekijän mukaan onnellisuus ja yhteinen tulevaisuus. Onko niitä kuviteltavissa?
Kun päätös on selvä, ei ero vielä sitä ole. Puolisosta voi olla hankalaa päästä irti tunnetasolla, kun tähän on oltava lasten takia yhteydessä.
Irrottautumisessa auttavat Jutilan mukaan arjen rutiinit. Kun arki rullaa, erossakin päästään eteenpäin. Hyvä vuorovaikutus taas edistää vanhempien suhteen rakentumista uudenlaiseksi, vakaalle pohjalle. Terve omanarvontunne puolestaan pitelee eroajaa jaloillaan ja tasavertaisessa asemassa.
Kenties pahin vaaranpaikka erossa on Jutilan mielestä se, että eroon jää kiinni. Ei päästä eteenpäin tai ero kalvaa tulevaa elämää. Tässä avainapu on juuri tunnetason perusteellinen läpi käyminen.
Ylöjärven Eron edessä -illat järjestettiin Tampereella onnistuneen Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapsi ja ero -projektin innoittamina. Illat vietetään Vihriälän rakennuksessa, joka sijaitsee aivan Ylöjärven terveyskeskuksen vieressä.
Lasta ei voi erottaa erosta
Ei riitä, että puolisot setvivät asiat keskenään. Ero on puitava lapsenkin kanssa.
Ohjeiden antaminen on kuitenkin jälleen liukas saippuapala. Riippuu lapsen iästä, kehitystasosta ja luonteesta, miten asiaa on lähestyttävä.
– Ennen kaikkea lapsen on syytä tietää, että molemmat vanhemmat rakastavat häntä yhä, että ero ei ole hänen syytään ja että vanhemmat pysyvät vanhempina.
Jutila huomauttaa, ettei eron syitä toki voi läväyttää liian seikkaperäisesti lapsen silmille. Sen sijaan kannattaa korostaa, että ero liittyy vanhempien väliseen suhteeseen ja sen ongelmiin. Paras on, jos vanhemmat kertovat asiasta yhdessä tai ainakin sopivat, mitä asioita lapsille avataan.
Jutila kehottaa antamaan lapsen tunteille tilaa. Ne voivat vaihdella aina kiukusta, pettymyksestä ja surusta hämmennykseen ja pelkoon ja jopa onnellisuuteen sekä helpotukseen. Helpotus ei välttämättä kevennä tilannetta, sillä lapsi voi myös vaieta siitä pelätessään sen olevan sopimatonta. Siksi onkin oltava herkkänä: hienovaraisiinkin vihjeisiin olisi osattava tarttua.
– Lapsen elämässä olisi oltava edes jotain pysyvää. Muutoksiin taas tulisi valmistaa lasta, Jutila ynnää tuen keinoja.
Vanhempien tasapainoinen asemakin tukee lapsen eloa ja oloa.
– Voi esimerkiksi huolehtia, että toinenkin vanhempi saa lapsen koulukuvan. Ja on muistettava, ettei lapsi ole aikuisten välinen viestinviejä.
Käytäntö kuntoon mutta kuinka?
Eron edessä katse on käännettävä paitsi puolisoihin ja lapsiin, myös käytännön järjestelyihin.
Ensinnäkin ero on hoidettava juridisesti, jos kyse on avioliitosta. On siis haettava ero ja odotettava harkinta-aika.
Toiseksi on järjestettävä lapsiin liittyvät asiat. Sovitaan siis huoltajuudesta, asumisesta, tapaamisista ja elatuksesta. Vanhemmat voivat hoitaa asian keskenäänkin, mutta yleinen tapa on vahvistaa sopimus lastenvalvojalla.
Kolmanneksi ydinasiaksi Jutila nostaa taloudelliset järjestelyt käytännössä. Selvitetään lapsilisää ja sen yksinhuoltajakorotusta ynnä muita tukia Kelasta ja otetaan varteen esimerkiksi yksinhuoltajuuden vaikutukset päivähoitomaksuihin.
– Neuvoa voi kysyä lastenvalvojalta, Kelalta, perheneuvolasta, sosiaalitoimesta ja seurakunnan perheasiainneuvottelukeskuksesta, Jutila antaa esimerkkejä.
Jos yhteinen sävel ei ota löytyäkseen, Jutila neuvoo hakemaan sovitteluapua perheneuvolasta tai esimerkiksi käräjäoikeuden Follo-sovittelusta. Viimeinen oljenkorsi on käräjille meno.
Loppujen lopuksi Jutilan tärkein eroneuvo liittyy kuitenkin ihmissuhteisiin.
– Huolimatta siitä, että elää tunnemyrskyssä, tulisi muistaa, että lapsiperheen erossa keskeisessä asemassa ovat lapset. Vanhemmuus säilyy.
Maksuttomat ja avoimet Eron edessä -illat eroa pohtiville ja eronneille vanhemmille sekä eroperheiden läheisille Vihriälässä (Mikkolantie 10 A) 29.10., 12.11. ja 26.11. klo 17.30–19.00. Maksuton mutta sitova Miten erosta eteenpäin -vertaisryhmä vanhemmille 27.10.–24.11. klo 18–20
Viimeisimmät kommentit