Luonnollisesti elämä on verollista

Mieleni meinasi mennä taas heti aamusta sijoiltaan, kun silmääni sattui Talouselämä-lehden uutinen: Verottaja muistuttaa omia villasukkiaan ja muita neuletöitään myyville ihmisille, että verot pitää aina muistaa. ”Kun itse valmistettua tavaraa myy, tulo on luonnollisesti verollista.” Luonnollisesti?!? Minusta tuossa ei ole mitään luonnollista, tuo on puhtaasti järjen vastaista.
Verohallinnon Noopila sanoo, että tuotteitaan myyvän pitää pitää tarkkaa kirjaa siitä, miten kauppa on käynyt. Nettotulot merkitään esitäytettyyn veroilmoitukseen. ”Harrastustoiminnan harjoittaja ei ole kirjanpitovelvollinen, mutta jotta myyntitulot sekä kulut saa ylös ja saa laskettua niistä nettotulon, kirjanpito kannattaa.”
Hei, Noopila ja hei vain, se, joka keksit laittaa villasukat verolle. Tajuatteko te yhtään, minkä verran aikaa villasukkien kutomiseen menee? En puhu nyt itsestäni. Minulla meni viimeksi vähän yli kaksi vuotta.
Joku, joka osaa kutoa, kutoo villasukat ehkä kymmenessä tunnissa. Käsin tehtyjä villasukkia voi käsittääkseni ostaa myyjäisistä parilla kympillä. Kutojalle jää tuntipalkkaa pari euroa tunnilta, jos ei lasketa sitä aikaa, joka hänellä menee myyjäisissä niitä myydessä.
Tästä toki voidaan vielä vähentää langat, sanotaan vaikka että kerä Seitsemää Veljestä, neljä euroa. Tuntipalkka vähän päälle puolitoista euroa. Luonnollisesti tästä pitää vero maksaa.
Saako sukkamummo vähentää verotuksessa kauppareissun matkakulut, kun hänen on käytävä ostamassa lankaa?
Voiko hän vähentää yhden kauppareissun per sukkapari vai olettaako verottaja, että mummi ostaa samalla reissulla tarpeet kymmeneen sukkapariin?
Saako mummi vähentää 45 senttiä kilometriltä oman autonsa käytöstä vai halvimman julkisen kulkuvälineen taksan mukaan?
Jos julkisia kulkuvälineitä ei ole, ja lähimpään lankamarkettiin on mummin Puntolla matkaa 22 kilometriä, matkakuluvähennys on 19,80 euroa. Sukkien myyntihinta kaksikymppiä, langat ja matkakulut yhteensä 23,80. Mainitsemasi nettotulo, Noopila, on miinus 3,80 euroa.
Tämä nyt vain noin teoriassa. Mitä verotettavaa villasukista voi ikinä jäädä?
Tässä turhan työn luvatussa maassa mummin pitäisi oikeasti pistää ylös villalankaostoksensa ja virkkuukoukkuhankintansa. Pitäisi pitää kirjaa myydyistä sukkapareista ja pannulapuista. Sitten ne pitäisi täydentää esitäytettyyn veroilmoitukseen. Joku verohallinnossa joutuu erikseen käsittelemään tuon veroilmoituksen, koska siihen on tehty muutoksia.
Verohallinnossa joku saa oikeaa palkkaa siitä, että tarkistaa sukkamummon veroilmoituksen, josta käy ilmi, että sukkamummo tekee villasukkia miinus 38 sentin tuntipalkalla. Se itsestäänselvyys, että sukkien neulominen ei ole tuottavaa toimintaa, täytyy raportoida vuosittain verottajalle.
Jos kaikki kutomisen harrastajat ja tuotteitaan myyvät ihmiset toimisivat kuuliaisesti niin kuin Noopila käskee, niin minä väitän seuraavaa: villasukkien myyntitulojen ja niistä tehtävien vähennysten käsitteleminen verohallinnossa tulee maksamaan työtunteina valtiolle huomattavasti enemmän kuin mitä valtio saa verotuloja villasukkien myynnistä.
Mutta koska me olemme Suomessa, tämä on vain luonnollista.
Ja verotulot sikseen, tällä ajalla, jona yksi ilmoittaa ja yksi tarkistaa, voisi tehdä jotain oikeasti hyödyllistä. Esimerkiksi virkata pannulappua tai leikata varpaankynsiä.
Minun edesmennyt mummoni kutoi maailman parhaita villasukkia reumaisilla sormillaan. Minulla on niitä vielä neljä paria jäljellä. Pitäisin niitä joka paikassa, mutta pidän niitä vain salaa kotona. Niistä on nimittäin lahjavero maksamatta.

VEERA NIEMINEN

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?