Yhteydenpito rasvaa koulun rattaat

Viimeperjantainen Kodin ja koulun päivä avasi vanhemmille kurkistusikkunan koulun arkeen Ylöjärven Yhtenäiskoululla ja monessa opinahjossa ympäri Suomen. Se myös petasi opettajille mahdollisuuden kiikaroida koteihin ja auttoi oppilaita tuntemaan koulunkäynnin eheäksi osaksi perheen kuvioita.
Sanna-Liisa Viitala (takana vas.), Hanne Aalto (kesk.) ja Tiina Piipponen (takana oik.) toivoivat näkevänsä mahdollisimman aitoa kouluarkea.

Sanna-Liisa Viitala (takana vas.), Hanne Aalto (kesk.) ja Tiina Piipponen (takana oik.) toivoivat näkevänsä mahdollisimman aitoa kouluarkea.

Kellot soittavat Ylöjärven Yhtenäiskoulun oppilaat sisään. Käytävät täyttyvät lapsista. Mutta seassa näkyy muitakin, aikuisia.
He eivät ole opettajia vaan takkeja käsivarrellaan kantavia vieraita, jotka katselevat uteliaina ja etsivinä ympärilleen.
Nurkkahuoneessa hörpitään kahvia ja nautitaan erikoisesta menusta: se koostuu keskusteluaiheista. Pöytien ääressä rehtorin edessä on lisää noita uteliaita silmäpareja.
Nuo aikuiset ovat oppilaiden vanhempia. He ovat tulleet vierailulle Kodin ja koulun päivään. Valtakunnallinen teemapäivä tekee opinahjoja ja perheitä tutuiksi toisilleen.

Mielikuva rakentuu paloista

Päivän aikana vanhemmat voivat vapaasti astella koulussa ja oppitunneilla saadakseen kuvaa nykykoulun todellisuudesta.
Lapsensa englannin tunnille tullut Hanne Aalto toteaa, että tavallisesti tuo todellisuus hahmottuu lasten kertoman perusteella.
– Ja se ei aina ole oikea todellisuus.
Nainen lisää koulun viestien toki täydentävän kuvaa.
– Mutta kuinka hyvä kokonaiskuva siitä sitten muodostuu… Viestintä on vaikea laji.
Aallon seurassa oleva Tiina Piipponen tuumaa, ettei teemapäivän kaltainen tilaisuus voi olla täysin aito kouluarjen tilanne. Hän ja Aalto kuitenkin toivovat, ja uskovatkin, että päivä vastaa mahdollisimman pitkälti tavallisia kouluhetkiä.
– Ehkä kun tähän lisää sen, mitä kotona kuulee, niin niistä muodostuu kunnon kuva, Aalto hymyilee.
Tietokoneluokkaa kohti asteleva äiti Sari Vahtera-Benkara uskoo, että paikan päällä saatu näppituntuma koulusta madaltaa kodin ja koulun välistä kynnystä.
– Kun saa positiivisen kosketuksen kouluun, olisi vaikeissakin tilanteissa entistä luontevampaa olla yhteydessä kouluun.
Naisen mielestä kodin ja koulun yhteistyö saa osapuolet puhumaan samaa kieltä.
– Ja kun oppilaskin huomaa, että yhteys on, hän tajuaa, ettei palturia voi puhua, äiti hymyilee.
Vahtera-Benkarasta on ihan eri asia havainnoida vuosien saatossa muuttunutta koulumaailmaa omin silmin kuin kuulla siitä mediasta tai opettajilta. Nykykoulu yllättääkin isoäidin roolissa vierailevaa Sanna-Liisa Viitalaa siitä huolimatta, että hän on kuullut siitä lapsenlapsiltaan ja vanhuskerhon kanssa yhteistyötä tekevältä esikouluväeltä.
– En ole koskaan ollut näin isossa koulussa, Viitala taivastelee.

Kodin ja koulun päivä 2

Kodin tukeen on hyvä nojata

Äidinkielen opettaja Sari Kankaansivu huomaa, että teemapäivä tarjoaa tavanomaisesta poikkeavan kurkistusikkunan kouluun.
– Usein koulumaailmaan liittyvä uutisointi on vähän negatiivista. Tämä päivä on toisenlainen mahdollisuus.
Luotsin mielestä yksittäinenkin päivä voi lisätä niin opettajien kuin vanhempien tuntemusta oppilaasta. Lapsen näkeminen ryhmässä voi nimittäin avata vanhemmille uusia käsityksiä, ja näistä käsityksistä kuuleminen taas auttaa opettajaa täydentämään kuvaansa lapsesta.
Kankaansivu kuitenkin toteaa, että ainakin yläkoulun puolella teemapäivänä pitelee hiljaista. Potentiaaliset hyödyt eivät siis pääse huippuunsa.
Kodin ja koulun yhteydenpito ei ole pelkkä muodollisuus; Kankaansivun mielestä siitä on aitoa hyötyä konkreettiseen opetukseen ja kouluarkeen.
– Kotona lapsi tunnetaan parhaiten, nainen arvostaa perheiltä saatua tietoa.
Myös kurinpidossa ja kasvatuksessa opettajien saama kotien tuki on tarpeen.
– Meillä on kapeat rangaistuskeinot. Jos koti ei yhtään komppaa, meidän on aika vaikeaa vaikkapa muuttaa oppilaan käytöstä.
– Ja jos kotona puhutaan koulusta myönteisesti, se vaikuttaa lasten asenteisiin.

Turvaa ja motivaatiota

Teemapäivän verkkosivuilla todetaan kodin ja koulun yhteydenpidon lisäävän oppilaiden koulumotivaatiota. Niin Kankaansivun kuin kolmen hänen oppilaansakin mielestä väite osuu nappiin.
– Ylipäätään se, että aikuinen on kiinnostunut lapsen tekemisistä, motivoi tätä, opettaja sanoo.
Niin halu suorittaa velvollisuutensa kuin ilo suoriutumisesta pysyvät yllä, kun tietää sekä hyvien että huonojen uutisten kantautuvan kotiin.
– Kun teen läksyt, ei tule vanhemmille viestiä tekemättömistä töistä. Ja kun vanhemmat kuulevat, että on mennyt hyvin, hekin kehuvat kotona, oppilas Elli Kaikkonen selittää.
Yhteydenpidon ja vanhempien aidon kiinnostuksen ansiosta koulu ei liioin jää perhe-elämästä irralliseksi asiaksi, joka koskettaa vain ja ainoastaan lasta itseään.
– Jos yhteyttä ei pidettäisi, saattaisi tuntua, että koulu on vain jokin laitos, johon pakotetaan tulemaan, luokkatoveri Erika Lindroos pohtii.
– Minulle tulee turvallinen olo, kun kotona puhutaan kouluasioista. Jos ei puhuttaisi, tuntuisi kauhean yksinäiseltä, Kaikkonen näkee.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?