Ajoneuvojen tuulilaseja valmistava Pilkington Automotive Finland aikoo lopettaa kaiken tuotantonsa Ylöjärvellä lokakuussa. Viime viikolla yhtiö aloitti yt-neuvottelut, joiden keskeisenä tavoitteena on sulkea Huurretiellä sijaitseva perinteikäs tehdas – lopullisesti.
Alun perin Ylöjärven yksikön tuotanto oli määrä päättää jo vuoden 2013 kesäkuussa. Jatkoaikaa on kuitenkin herunut näihin päiviin saakka.
– Varmaan kuusi tai seitsemän kertaa meille on ilmoitettu päivämääriä, jolloin tuotannon pitäisi loppua. Nyt tämä vaikuttaa aika lopulliselta, 17 vuotta talossa työskennellyt Mika Kaasalainen huokaa.
Hiljaista on. Jari Talasmäen mukaan Ylöjärven Pilkingtonilla ei ole koskaan ollut niin autiota kuin nyt. – Vielä 2000-luvun alussa täällä oli noin 600 työntekijää! Aika kauas siitä on tultu, 12 vuotta talossa työskennellyt Talasmäki hymähtää.
”Pilkington Automotive Finland Oy on toteuttanut konsernin suunnitelman mukaista toimenpideohjelmaa yhtiön toiminnan turvaamiseksi. Markkinatilanne on edelleen heikko ja vaikutus heijastuu myös taloudelliseen tilanteeseen.
Näistä seikoista johtuen on toiminnan turvaamiseksi leikattava kustannuksia ja sopeutettava kapasiteettia kysyntään nähden. Näiden suunniteltujen toimenpiteiden sekä uudelleen organisoinnin vaikutukset ulottuvat merkittävästi Pilkington Automotive Finland Oy:n organisaatioon Tampereen tehtaalla, mukaan lukien Ylöjärven yksikkö.”
Näillä sanoilla autonlasivalmistaja Pilkington kutsui 340 työntekijäänsä yt-neuvotteluihin runsas viikko sitten. Yhtiön Suomen-toiminnoista vastaava toimitusjohtaja Rami Tähtinen ei jätä arvailujen varaan, mistä ilmoituksessa on käytännössä kysymys.
– Ylöjärven yksikkö on pääsyy näihin yt-neuvotteluihin. Se on ollut jatkoajalla jo pitkään, ja nyt tarve sulkemiselle on taas akuutti, Tähtinen myöntää Ylöjärven Uutisille.
Toimitusjohtajan mukaan yt-neuvottelut eivät välttämättä johda pelkkiin irtisanomisiin. Osa-aikaistamiset, lomautukset ja työpaikkakuntien muutokset ovat Tähtisen mielestä yhtä lailla mahdollisia seurauksia neuvotteluista.
Pysyviä vaikutuksia on luvassa arviolta noin 70 henkilön työsuhteeseen. Ylöjärvellä vakituisia neuvottelujen piirissä olevia työntekijöitä on kaikkiaan 29.
– Eihän tämä mukava tilanne ole kenellekään, Tähtinen huokaa.
– Mutta kyllä meidän on oltava uskottava yritys ja sopeuduttava tähän tilanteeseen. Nyt edessä on pitkät ja hyvähenkiset neuvottelut työntekijöiden kanssa.
”Epävarmuuteen on jo turtunut”
Ylöjärvellä huhkivia pilkingtonlaisia tuore yt-kutsu ei yllättänyt. Lasityöntekijä Mika Kaasalaisen mukaan lukuisat aiemmat potkukierrokset ovat antaneet selvät viitteet siitä, mitä on luvassa.
– Talouden yleinen alamäki alkoi vuonna 2008, ja se näkyi alusta alkaen myös meillä. Nämä viimeisimmät jatkoajat ovat olleet enää kuolleen kissan pomppuja, hän muotoilee.
– En tiedä muista, mutta ainakin minä olen jo turtunut epävarmuuteen, hän lisää.
Kaasalaisen työtoveri Jari Talasmäki on kollegansa kanssa samoilla linjoilla. Talasmäen mielestä on epätodennäköistä, että edes pitkä yt-rumba voisi enää kääntää työnantajan päätä.
– Ainoa syy, miksi täällä on ollut viime aikoina tuotantoa, löytyy Puolasta. Sikäläisen tehtaan piti korvata meidät, mutta sillä on ollut pahoja ongelmia laadun ja tuotantokapasiteetin suhteen, työkalusuunnittelija kertaa.
– Nyt Puolasta vakuutellaan, että toiminta hoituisi myös siellä. Siksi Pilkington haluaa nyt toimia näin, hän järkeilee.
Toimitusjohtaja Rami Tähtisen mukaan Suomen Pilkington suunnittelee jatkossa erikoistuvansa erityistaitoa vaativien tuulilasien valmistukseen. Kyseeseen voivat toimitusjohtajan mielestä tulla esimerkiksi offroad-, vene- ja puimurilasit.
Ylöjärvellä aiemmin valmistetut henkilö- ja kuorma-autojen tuulilasit Tähtinen luokittelee massatavaraksi. Tähän kiteytyy myös puutarhakaupungin lasiteollisuuden suurin ongelma.
– Siellä on harjoitettu perusteollisuutta, johon kyetään muuallakin mutta halvemmalla. Suomen palkkakehitys on ollut sellaista, että lasien valmistus tässä maassa ei enää kannata samalla tavalla kuin ennen, Tähtinen sanoo.
Duunarit puurtavat loppuun asti
Mika Kaasalaisen (edessä) työpisteellä on käynyt kuhina liki entiseen malliin. Pilkington Automotiven aiemmista yt-kierroksista selvinneiden työntekijöiden hommat eivät ole ainakaan olleet vähentymään päin.
Jari Talasmäkeä ja Mika Kaasalaista Tähtisen puheet bulkkitavarasta loukkaavat. Huurretien duunarit muistuttavat, ettei kaakkois-Puolassa sijaitseva jättitehdas ole onnistunut korvaamaan Ylöjärven yksikköä niin kuin sikariporras on kaavaillut.
– Viime viikolla täällä kävi puolalaisia lasityöntekijöitä tutustumassa tehtaamme toimintaan. He ihmettelivät kuulemma avoimesti, miten näin hyvin toimiva yksikkö voidaan sulkea, Talasmäki tokaisee.
– Ja minä väitän, että Puolan tehtaan startti viime vuonna olisi ollut paljon nähtyä heikompi, jos meiltä ei olisi lähtenyt delegaatiota sinne opettamaan lasinvalmistusta, Kaasalainen lisää työkaverinsa perään.
Viime kesänä julkisuuteen kantautuneen ensimmäisen lakkautuspäätöksen jälkeen Ylöjärven Pilkingtonilla on tehty keskimäärin 7 000–8 000 tuulilasia kuukaudessa. Näillä näkymin työt jatkuvat enää lokakuun 17. päivään saakka.
– Varastossa meillä on laseja ensi vuoden touko-kesäkuulle saakka. Niiden lähettämisen jälkeen tehdas hiljenee, jos yhtiön meille ilmoittamat suunnitelmat toteutuvat, Kaasalainen kertoo.
Jari Talasmäki vakuuttaa, että Huurretiellä paiskitaan töitä viimeiseen asti ylpeästi. Suomalaiseen mentaliteettiin ei miehen mukaan kuulu sekundan valmistaminen.
Lopulliset tulokset Pilkingtonin yt-neuvotteluista julkaistaan todennäköisesti marraskuun alussa. Talasmäen mukaan työntekijät eivät voi nyt tehdä juuri muuta kuin odottaa.
– On vaikea ennakoida, miten neuvotteluissa käy. Periaatteessa täällä voitaisiin tehdä töitä niin kauan, kuin koneet ovat lattiassa kiinni, mies juttelee.
– Jos Puolassa ei taaskaan onnistuttaisi vakuuttamaan firmaa töiden hoitamisesta, voisi niitä tehdä Ylöjärvellä. Tosin onhan tämä aika epätodennäköistä, hän jatkaa mietteliäänä.
Ylöjärven tuulilasitehtaan vaiheita
• 13.5.1949: T:mi Ar-Va, Arvi Artama ja Matti Vartiainen perustavat Raumalle lasin taivutukseen erikoistuneen toiminimi Ar-Van. Ensimmäisiä tuotteita ovat kellonlasit, loisteputkivalaisinten suojalasit ja kynttilänrannikkaat.
• 1951: Artama muuttaa Tampereelle ja perustaa uuden yhtiön, Lasipaino Ky:n.
• 1954: Ar-Van toiminta Raumalla päättyy. Lasipaino Ky rakentaa tehtaan Kangasalle ja alkaa valmistaa mm. valaisimia.
• 1957: Lasipaino tekee ensimmäiset taivutetut autolasinsa.
• 1961: Varaosatuulilaseista muodostuu Lasipainon päätuote. Tuotemerkiksi vakiintuu Arva.
• 1966: Lasipaino muuttaa Ylöjärvelle uuteen 5 000 neliön suuruiseen rakennukseen. Tuulilaseja valmistetaan 19 200 kappaletta vuodessa.
• 1967: Lasitoimitukset Saabille ja Volkswagenille alkavat.
• 1971: Yhtiön nimi vaihdetaan Lamino Oy:ksi.
• 1973: Erillinen karkaistua lasia valmistava tehdas perustetaan Tampereelle.
• 1975: Lamino myydään Pilkington Brothers Ltd:lle, maailman suurimmalle lasinvalmistajalle.
• 1995: Pilkington ostaa osaomistamansa Lahden lasitehtaan.
• 1996: Lamino Oy:n nimi muutetaan Pilkington Lamino Oy:ksi.
• 1997: Laitilalainen Nordlamex fuusioidaan Pilkington Laminoon.
• 1998: Pilkington Laminon liikevaihto ylittää miljardi markkaa. Henkilökuntaa on Suomessa yhteensä noin 1 200.
• 2006: Japanilainen Nippon Sheet Glass (NSG) ostaa Pilkingtonin koko osakekannan.
• 2012: NSG sulkee Lahden lasitehtaan ja aloittaa yt-neuvottelut muissa Suomen yksiköissään. Irtisanottavista (120) suurin osa on Ylöjärveltä.
• 1.2.2013: NSG Group ilmoittaa lopettavansa Ylöjärven tehtaan tuotannon kokonaan kesäkuun loppuun mennessä. Työnsä menettää kevään mittaan yli 200 työntekijää.
• Kesäkuu 2013: Pilkingon Automotive Finlandin toimitusjohtaja Rami Tähtinen kertoo julkisuuteen, että työt Huurretiellä jatkuvat sittenkin vielä jonkin aikaa. Syyksi ilmoitetaan Puolan lasitehtaan toimitusvaikeudet ja kuorma-autolasien kova kysyntä Euroopassa.
• Lokakuu 2013: Lasinvalmistuksen Ylöjärvellä ilmoitetaan jatkuvan väliaikaisesti vuoden 2014 kesään asti. Töissä tehtaalla jatkaa kolmisenkymmentä lasialan ammattilaista.
• Syyskuu 2014: Pilkington Automotive Finland ilmoittaa, että Ylöjärven tehtaalle ei enää heru jatkoaikaa. Yhtiö aloittaa yt-neuvottelut, joiden tarkoituksena on sulkea Huurretien yksikkö lopullisesti.
Lähteet: Pilkington Lamino Oy:n 50-vuotishistoriikki ja pilkington.fi
Ylöjärven Uutisten pääkirjoituksessa esitettiin totuudenvastaisia väitteitä niin Ylöjärven tuulilasitehtaasta kuin tuulilaseistakin.
Ensinnäkin kun Lahden lasitehdas ajettiin alas, alkoi tuulilasituotannon luvunlasku Suomessa siinä mittakaavassa, mitä Lamino teki. Se ei toki ollut ainut syy, mutta melko merkittävä. Kun vielä Pilkington ajoi Ruotsin float-tehtaansa alas, niin jokainen ymmärtää, ettei ole mitään järkeä rahdata raakalasia Euroopasta Ylöjärvelle ja jalostaa se täällä miestyövoimin tuulilaseiksi, kun saman voi tehdä lähempänä float-tehtaita uusilla ja automatisoiduilla koneilla. Enkä usko Puolassa olleen mitään ihmeempiä laatuongelmia. Kyse taitaa pikemminkin olla siitä, että ne kaikkein vaikeimmat lasit vaativat enemmän osaamista ja sitä ei EU:n tukirahoilla Puolan maaseudulle pystytetyn tehtaan työntekijöillä vielä ollut. Kun markkinat huutaa lasia, niin oli pakko jatkaa tuotantoa Ylöjärvellä, ettei kilpailijat pääse valtaamaan markkinoita.
Pääkirjoituksessa ollut väite siitä, että Pilkington on lähtenyt tielle, jossa ykkösasiana ei ole paras mahdollinen laatu pitää osittain paikkansa, mutta kun sitä parasta laatua ei kannata tehdä. Eikä Ylöjärven tuotantolaitos tee yhtään sen laadukkaampia laseja kuin mikä tahansa muu NSG/Pilkingtonin tehdas ympäri maapallon. Lopputuote on sellainen, ettei siitä normaali kuluttaja huomaa mitään eroa onko se tehty Suomessa vai Kiinassa. Vain hinta ratkaisee. On päivänselvää, että jos tehtaan automaatioaste on pieni, ei se pysty kilpailemaan uusien täysin automatisoitujen tehtaiden kanssa kustannustehokkuudessa. Uusissa tehtaissa leikkuu, irrotus, hionta ja pesu, sen jälkeen silkkipaino tapahtuvat automaattisesti, Vain trukkikuski kuljettaa lasipukkeja tyhjenevien tilalle. Yleensä ensimmäiset työntekijät ovat vasta taivutuksessa ja seuraavat laminoinnissa. Imun jälkeen lasit siirtyvät robottien toimesta autoklaavikärryyn ja automatiikka hoitaa kärryt klaaviin. Prosessin valmistuttua automatiikka tyhjentää klaavin, robotit nostelevat lasit linjalle, jossa ne tarkastetaan sekä optisesti että ihmissilmien toimesta. Näin on saatu tuotantokustannukset painettua alas. Tai sitten siellä on tehdas täynnä kiinalaisia, eikä kustannuspaine ole mitenkään merkittävä.
Auotojen tuulilaseilla on ainakin teollistuneissa maissa melko yhteneväinen ECE R43 standardi, joka määrittelee ajoneuvojen tuulilasien laatukriteerit. Vaikka näitä hyväksyntöjä saa toisista paikoista helpommin kuin esim. Suomesta tai Saksasta, niin se luo kuitenkin pohjan laadulle. Kun autotehtaiden omat laatuvaatimukset ovat monin verroin tiukemmat kuin R43-sääntö, voi kuluttaja olla melko turvallisin mielin hankkiessaan autoa tai uutta tuulilasia.
Eikä huomiotta sovi jättää myöskään suomalaisen ay-liikkeen toimia. Sekin on toiminut katalyyttinä tehtäessä päätöstä Laminon alasajosta.
On kokonaan jätetty huomioimatta se seikka, että par’aikaa on koko Suomen lasinjalostusteollisuudella tiukat hetket. Huolimatta EU-säännöksistä lasia tulee Suomeen rajojen ulkopuolelta erittäin halpaan hintaan jopa niin, että sitä myydään toisinaan meidän OKA-hintaa halvemmalla. Tämän mahdollistaa se, että tietyt maat maksavat vienti- ja kuljetustukia omien maidensa vientiyrityksille ja joku jopa väittää, että laseja tuodaan Pohjoismaihin Venäjän mafian rahanpesun siivittämänä.