Rauli ”Badding” Somerjoesta kertova musikaali Paratiisi sai ensi-iltansa syyskuun alussa Palatsin näyttämöllä. Petri Lairikon ohjaama ja Katariina Leinon kirjoittama elämäntarina kertoo musiikkikulttuurimme merkittävästä vaikuttajasta.
Musiikkiteatteri Palatsin lavalla kuullaan tänä syksynä legendaarisen Rauli ”Badding” Somerjoen tuotantoa ja vierailevia tähtiä uutuusmusikaalissa Paratiisi.
Rauli Somerjoki aloitti muusikon uransa koululaisbändissä 1960-luvulla Somerolla. Koulukaveri Rauli ”Rafe” Tanskanen risti Puteksi kutsutun Raulin Baddingiksi. Nuori mies ihaili sekä Olavi Virran että Merirosvo Nordista kuuntelemansa Elviksen aitoutta.
Rokkarina aloittanut Badding osasi mestarillisella tavalla yhdistää juuri rokin ja iskelmän omassa musiikissaan.
Jyväskylän kesässä 1966 somerolaismuusikot, yhdessä M.A. Nummisen ja Pekka Gronowin kanssa, poistettiin kampusalueelta kohun saattelemana. Keikalla Somerjoki lauloi gynekologisen jenkan ulkosynnyttimistä, jonka jälkeen järjestäjä veti töpselin seinästä. Numminen tiesi keinot, joilla median huomio saatiin napattua.
Laulajan läpimurto tapahtui 1973 singlellä Fiilaten ja höyläten, joka keikkui listaykkösenä puolisen vuotta. Paratiisi seurasi perässä, mutta muuten vuosikymmenen loppu oli hiljaiseloa. Badding tasapainotti talouttaan postin palveluksessa, ja melodiat syntyivät yöaikaan.
Agents-yhteistyö siivitti Baddingin uran uuteen nousukiitoon. Ikkunaprinsessa, Laivat, Valot ja Tähdet, tähdet jäivät musiikkihistoriaan 1980-luvun hitteinä.
lltatähti kysyi taiteilijalta vuonna 1973 haastattelun lopuksi, mikä miehestä tulisi isona. Tähän Somerjoki vastasi: ”Kuollut, pelkään”.
Kaikki vuodet matkassa kummitellut alkoholi ja heikentynyt terveys koituivat Baddingin kohtaloksi 1987. Lahjakas taiteilija ei ennättänyt nähdä 40. syntymäpäiväänsä.
Herkkä irtiottaja
Pohjimmiltaan ujo ja syrjäänvetäytyvä laulaja osasi halutessaan myös heittäytyä. Somerjoen musiikki onkin yhdistelmä äärimmäistä herkkyyttä ja riehakkaita irtiottoja.
Musikaalin nimikappale Paratiisi on Somerjoen säveltämä ja yhdessä runoilija Arja Tiaisen kanssa sanoittama. Vain 2 minuuttia ja 40 sekuntia kestävä, popin ja iskelmän coctail täytti jo 40 vuotta. Se lieneekin Suomen kaikkien aikojen soitetuin kappale.
Badding vislasi sävelmän puhelimessa Tiaiselle, joka on kertonut sanojen syntyneen hänen oman traagisen rakkautensa myötä. Kipaleen soundi on hunajata, ja se on kelvannut cover-versioksi Ville Valollekin.
Käsikirjoittaja Katariina Leino kertaa laulajan elämäntarinan lapsuudesta kuolemaan saakka. Petri Lairikon ohjaus lepää ikivihreillä hiteillä ja tuo estradille Baddingin uraan vaikuttaneita mestareita M.A. Nummisesta Topi Sorsakoskeen ja Elvikseen.
Lavalla nähdään paljon turhaa täytettä, mutta Sani Aartela herkuttelee äänellään Muskana, Miro Honkanen revittelee Elviksenä, ja bändi soittaa mainiosti.
Tuttua kiemurtelua
Musiikkiteatteri Palatsissa toissa lauantaina viihtyneet Badding-diggarit tuntuivat hyväksyvän Jussi Selon taitavan tulkinnan. Täytyy sanoa, että itsekin olin positiivisesti yllättynyt, miten hyvin Selo on löytänyt sisältään Baddingin soundin: äänessä on mestarille tyypillistä, omaperäistä sävyä.
Selon Badding on vaivautunut ja syrjässä (näyttämölläkin) pysyttelevä artisti mieluummin kuin keskipisteenä saapasteleva stara. Ja se Baddingille tunnusomainen lanteen vispaaminen ja kiemurtelu, ilman muita koreografioita, on tunnistettavan tuttu. Illan kruunaa kuitenkin Rauli ”Badding” Somerjoen suomalaiseen musiikkikulttuuriin lyömä väkevä leima: useat upeat ja uniikit kappaleet.
Peter von Bagh on kiteyttänyt osuvalla tavalla Baddingin merkityksen suomi-iskelmän legendana: ”Hänen toteutuksessaan tuntuu tanssilavojen oikea aromi…”.
Ehkäpä juuri tämän nostalgian vuoksi Badding iskee väkevästi aikalaisten sydämiin.
Viimeisimmät kommentit