Pengonpohjassa paistaa ilouutisen aurinko

Ylöjärven kaupungin muutaman viikon takainen päätös myydä Pengonpohjan koulu paikalliselle kyläyhdistykselle vapautti yhdistysväen löysästä hirrestä. Enää koulun kohtaloa ei tarvitse jännittää, vaan poppoo voi keskittyä tulevan suunnitteluun.
Pengonpohjan koulun yläkerrassa asuvat Marja Lähteenmäki ja Asko Saarilampi huokaisivat helpotuksesta, kun kuulivat, että koulu myydään kyläyhdistykselle eikä jollekin toiselle tarjouksen tehneelle taholle. Tähän asti kaupungin vuokralaisena majannut pari saa jatkaa asumista kotonaan yhdistyksen vuokralaisena.

Pengonpohjan koulun yläkerrassa asuvat Marja Lähteenmäki ja Asko Saarilampi huokaisivat helpotuksesta, kun kuulivat, että koulu myydään kyläyhdistykselle eikä jollekin toiselle tarjouksen tehneelle taholle. Tähän asti kaupungin vuokralaisena majannut pari saa jatkaa asumista kotonaan yhdistyksen vuokralaisena.

Päätöksen paukahdettua pöytään yhdistyksen jäsenten puhelimet alkoivat piippailla.
Tuttava lähetti yhdistysaktiivi Marja Lähteenmäelle tekstiviestin: ”Onneksi olkoon! Sinnikkyytenne palkittiin.” Pian tieto kiersi luurista toiseen. Uutinen kiiri korviin myös median välityksellä.
Ilo oli suuri. Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Armi Saarelan tosin valtasi myös hiukan pöllämystynyt tunne. Taistelutahtoa padonnut nainen hämmästyi, kun kättä ei tarvinnutkaan ryhtyä vääntämään.
– Tuli olo, että aijaa, hän kuvaa hymyillen.
Pitkä odottelu oli yhdistysväelle melko piinaavaa.
– Ei oikein osannut ajatella eteenpäin asioita, Lähteenmäki toteaa.
– Ja ajatteli, että jos menetämme talon, ei kylällä ole enää mitään, puheenjohtaja lisää.
Asia pyöri jatkuvasti mielessä muttei silti lamauttanut yhdistysporukkaa. Tekemistä ja tapahtumia järjestettiin odotellessakin.
– Taustalla oli olo, että kai tässä sentään vielä hyvin käy, Saarela muistelee.

Koti säilyi

Odotus oli tiukka paitsi yhdistykselle, myös henkilökohtaisesti Lähteenmäelle ja hänen puolisolleen Asko Saarilammelle.
He näet asuvat koulun yläkerrassa vuokralaisina. Jos kaupunki olisi myynyt talon ulkopuolisille, vuokra-asunto olisi todennäköisesti lähtenyt alta. Nyt asumistulevaisuutta on yhdistyksen siipien suojissa.
– Tosin emmehän me ole vielä sopineet, saammeko jatkaa vuokralaisina, Saarilampi murjaisee yhdistystovereilleen ja saa vastaukseksi leikkisät hymyt.
Huoli painoi ensinnäkin käytännön kannalta. Pitääkö uutta asuntoa alkaa etsiä? Milloin?
Toisekseen lähtö oli ikävä ajatus, sillä pariskunta on tykästynyt asuntoonsa.
– Olen monessa paikassa asunut, mutta tämä on heti alusta saakka ollut erilainen juttu kuin muut kotini, Lähteenmäki kiittelee.
Uutinen olikin parille suuri helpotus.
– Iltana, jona kaupunki päätti asiasta, pyysin Askoa tekemään uuden saunarallin, Lähteenmäki kertoo, ja puoliso jatkaa:
– Sanoin, että teen sen, jos saamme jäädä. Kun seuraavana aamuna tuli tieto, join kahvit ja lähdin heti tekemään rallia.
Saarela innostui niin kovin, että kirjoitti kalenteriinsa sydämen ympyröimän tekstin: ”Jippii, koulu on meidän!”

Remonttia kerrakseen

Nyt yhdistysväki on ryhtynyt hautomaan tulevaisuuden suunnitelmia toiveikkain, halukkain ja kiitollisin mielin.
Tärkeä uudistus on rakentaa sosiaalitilat taloon. Irronnut ilmakaapeli täytyy upottaa maan sisällä kulkevaksi, ja portaikko kaipaa luiskaa. Keittiössä tarvitaan kuumavesiboileria, ja polttopuita on tehtävä talkoilla.
– Onhan tässä ihan tolkuton rumba, jos kaikkea rupeaa tekemään, puheenjohtaja sanoo.
Suunnitelmissa onkin edettävä vaiheittain. Alkuun hallitus listaa kuntoon pantavia asioita. Viralliset suunnitelmat on laadittava, jotta lupia ja avustuksia voi hakea.
Avustukset ja talkoopanos tulevatkin olemaan kantava voima. Leipämyynnistä ja yläkerran vuokrasta saatavat tulot eivät remontointia kata, eikä yhdistys peri jäsenmaksuakaan, jota voisi hyödyntää.
– Itse en ole valmis rahaa kauheasti lahjoittamaan, mutta työpanosta kyllä, puheenjohtaja tuumaa.
Lähteenmäki muistaa yhtäkkiä Vahannan nuorisoseuralla aikanaan heitetyn lahjoitushaasteen ja pohtii, voisiko sellainen olla Pengonpohjassakin mahdollinen.
Yhdistys on kunnostusurakkansa kanssa uuden edessä. Asioiden hoitoon täytyy perehtyä itse; mikään taho ei opasta kädestä pitäen. Lantulan kyläyhdistys on kuitenkin ollut hyvä neuvojen lähde omien kokemustensa koulimana.
Kun remonttia on saatu tehtyä ja suuntaviivoja muutenkin piirrettyä, yhdistyksen toimintakin laajennee. Aatoksissa on ainakin kerhoja ja talon aiempaa laajempaa tarjoamista juhlapaikaksi.
– Eihän meitä toki ole aiemminkaan mikään estänyt järjestämästä toimintaa, mutta uskon, että koulun osto vaikuttaa innostukseemme, puheenjohtaja toteaa.

Lehden tekoon

Kyläyhdistykseen puhaltaa muitakin uusia tuulia. Se ryhtyy julkaisemaan kylälehteä.
Vaikka projekti osuu samoille main talokaupan ja tämän suomien suunnitelmien kanssa, sillä ei ole näiden kanssa kytköstä. Lehti on putkahdellut puheisiin joskus aiemminkin, ja nyt tuuma vain lämpeni uudelleen.
Kaksi kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä on jo suunniteltu parissa palaverissa. Lehteä tekee muutaman yhdistysjäsenen ryhmä, ja aviisi painetaan aidoksi värilliseksi painotuotteeksi.
Harvoin ilmestyvänä julkaisu ei ole varsinainen uutislehti, joskin esimerkiksi mainoksista saa hyödyllistä tietoa vaikkapa paikallisista yrityksistä.
– Tarkoitus on saada aikaiseksi keskustelua ja jotain säpinää, Saarela kiteyttää.

Vastuu on kannettava

Myyntipäätös on yhdistykselle voitto, mutta se tuo mukanaan myös lisävastuuta ja uusia velvoitteita. Nyt yhdistyksen on esimerkiksi pulitettava kiinteistöveroa ja hankittava vakuutukset.
Yksille harteille vastuuta ei voi laittaa. Liioin ei sovi luottaa, että joku ehkä hoitaa hommat.
– Koulun osto vaatii yhdistyksen jäseniltä sitoutumista, Saarela sanoo.
Mervi Lehtonen ynnää listaan touhukkaan talkoohengen ja yhteen hiileen puhaltamisen.
– Kylällä on paljon osaajia, hän sanoo.
Paineita yhdistysväki ei kuitenkaan ota. Toiminnalle on jo pohja, eikä porukalla ole mikään kiire.
– Katsotaan, mitä tulee. Uskon, että saamme homman toimimaan, puheenjohtaja luottaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?