Tamperelaisen Mansen Räpsän kapteeni Nina Taipale on toistaiseksi varsin tyytyväinen joukkueensa kauteen naisten Superpesiksessä.
– Mihin minä täältä lähtisin, kun Räpsää valmennetaan hyvin ja joukkuehenki on loistava, jatkosopimuksen tehnyt Nina Taipale sanoo pelinjohtaja Juho Antikaiselle.
– Sarjasijoituksemme on hyvä, ja joukkueessa vallitsee erinomainen henki sekä usko omaan tekemiseemme, Taipale tiivistää.
Valittamiseen ei olisikaan aihetta, sillä Räpsä pääsi viime viikonlopun Itä–Länsi-tauolle viidenneltä sijalta, mutta vain kolme pinnaa kolmossijaa perässä.
Hyvää kautta ei mitenkään himmentänyt viime keskiviikon 0–1-tappio Jyväskylän Kirittärille Hämeenkyrössä pelatussa kamppailussa.
Se oli Räpsälle vasta kauden toinen kotitappio edellisen tultua Viinijärven Urheilijoille samoin lukemin.
– Siinä jäi harmittamaan se, että menetimme ensimmäisen jakson 5–1-johtomme. Pitää löytyä uskallusta ottaa vielä se askel, että voimme oikeasti voittaa minä joukkueen tahansa, Taipale miettii.
Viime kesänä Räpsälle ei ollut vielä realismia horjuttaa Kirittärien tapaisia kestomenestyjiä, mutta nyt asiat ovat paljon paremmin.
– Viime kausi oli täynnä pääsarjatasolla aloittelevan joukkueen juttuja. Todella moni yksilö on ottanut siitä fyysisestikin hyvän harppauksen eteenpäin, ja se näkyy.
– Nopeutta on tullut lisää varsinkin niille tytöille, jotka sitä eniten tarvitsivat. Kirsi Ala-Lipasti on hyvä esimerkki heistä, Taipale kehuu.
Kaikkien vahvuudet hyötykäytössä
Pelaajien kehittyminen antaa Räpsän pelinjohtajalle Juha Antikaiselle tietysti entistä enemmän taktista liikkumavaraa, ja sitä hän on myös käyttänyt.
– Vaihdoimme lyöntijärjestystä niin, että nyt meillä on kaksi toimivaa kärkeä. Pääsemme koko rosterilla hyödyntämään kunkin pelaajan vahvimpia ominaisuuksia, Taipale arvioi.
Omaan kauteensa kakkosvahtina ulkovuoroilla hääräävä Taipale ei ole vielä tähän mennessä täysin tyytyväinen:
– Ulkopelini oli alkukaudesta aikamoista takertelemista – ihan liian varovaista. Viime otteluissa on onneksi alkanut näkyä tuttua, nopeaa Ninaa, joten kivi on vierähtänyt sydämeltäni.
Kirittäriä vastaan Taipale oli yksi kentän hahmoista muun muassa muutaman näyttävän syöksykoppinsa ansiosta. Ennen taukoa pelaamissaan 16 kamppailussa Nina oli paukuttanut yhdeksän juoksua.
Joukkueen runko alkaa olla koossa ensi kaudeksikin, sillä Taipale on yksi niistä kymmenestä pelaajasta, jotka ovat allekirjoittaneet jatkosopimuksen.
– Tässä joukkueessa on loistava valmennus, ja muutenkin kaikin puoli hyvä olla ja treenata. Alun perinhän meillä olikin nimenomaan kolmen vuoden projekti, joka tähtää siihen, että taistelemme mitaleista vuonna 2015.
– Tietenkään emme pane vastaan, jos niin käy jo nyt, sillä pudotuspeleissä taas kaikki on mahdollista, Taipale naurahtaa.
Antikaisenkin mielestä seura on ottanut isoja askeleita eteenpäin:
– Tommi Malisen tulo toiminnanjohtajaksi, junioripäällikön palkkaaminen ja junnumäärien kasvu. On tärkeää, että joukkue on aidosti menestyvä. Toivoisin pidempiä sopimuksia pelaajille jatkossa, sillä se antaisi luottamusta kaikille tasoille, Antikainen sanoo.
Vuorisella synttärit Itä–Lännessä
Yksi merkkitapaus Räpsän kesässä on ollut toisen YPA-kasvatin, Jatta Vuorisen valinta Itä–Länsi-arvo-otteluun.
Sitä ei kannata ihmetellä, niin tasaisen varmasti Vuorinen on mailaansa heiluttanut kärkilyöjänä. Vuorisen onnistumisprosentti huitelee 65:n tienoilla eli todella korkealla.
– Jatta on taatusti valintansa ansainnut – niin pitkän ja hyvin tehdyn työn tuloksena se tuli. Olen hänen puolestaan hyvin onnellinen! Taipale hehkuttaa.
– Totta kai Jatan esimerkki antaa myös itselleni uskoa siihen, että joskus voisin pelata Itä–Lännessä, Taipale miettii.
Hän suuntasi viime lauantaina monen muun räpsäläisen tavoin auton keulan kohti Seinäjokea, jossa Vuorinen pääsi 28-vuotispäivänään juhlimaan Lännen 2–0 (4–1, 4–1) -voittoa.
– Hienoa oli kannustus, kun paikalla oli perheeni lisäksi melkein koko joukkue! Illalla sitten jatkettiin tyttöporukalla synttäreitä, Vuorinen kehuu.
Ottelu jäänee Vuorisen mieleen siitäkin, että se keskeytettiin puoleksi tunniksi rajun ukonilman vuoksi.
Televisiolähetyksestäkin pystyi kuulemaan erittäin kovan salamaniskun hyvin lähelle kenttää juuri ennen kuin tauko oli pakko aloittaa.
– Kuulema ihan lähelle johonkin tolppaan salama iski, ja aika moni pelaaja meni kyykkyyn, Vuorinen kuvailee.
Märkä kenttä esti läpilyönnit
Jatta suoriutui vaikeissa oloissakin urakastaan mainosti. Hän ei antanut polttolinjassa vastustajan etenijöille yhtään ylimääräistä aikaa, ja sisäpelikin hoitui virheittä.
– Ensimmäisellä jaksolla tuli muutama paha lyönti, mutta tauon jälkeen kenttä oli niin märkä, että pääasiassa yritettiin hakea ratkaisuja korkeilla palloilla läpilyöntien sijaan.
– Löin kakkoskärjessä, jossa ei tullut ihan niin suurta vastuuta kuin Räpsässä, Vuorinen sanoo.
Pitkään hän ei ehtinyt fiilistellä juhlaviikonloppuaan, sillä sarja jatkuu jo keskiviikkoiltana Viinijärvellä.
Seuraavan kotiottelunsa Räpsä pelaa Tampereen Kaupissa sunnuntaina Porin Pesä-Karhuja vastaan.
Hämeenkyrössä pääsarjaa on tarjolla vielä kahdesti: 2. ja 10. elokuuta.
– Toivottavasti syksyllä juhlitaan mitalia, mutta sarja on niin tasainen, että voimme päätyä yhtä hyvin kolmanneksi kuin kahdeksanneksikin
– Puolivälierävastustajalla ei ole muuten isoa väliä, mutta Lapualle tuskin kukaan haluaisi, koska Virkiä on niin kokenut joukkue, Vuorinen kaavailee.
Viimeisimmät kommentit