Suloinen(?) myrkynkeittäjä

Ihmisiä ei pidä lokeroida, vaan heihin pitää tutustua yksilöinä, jotta heitä voi sitten ymmärtää paremmin. Paitsi että… Minä olen rikkonut omaa periaatettani ja nimennyt kokonaisen ihmisryhmän nimellä myrkynkeittäjät.
En halua tutustua heihin ollenkaan, ryhmänä enkä yksilöinä, mutta valitettavasti välillä on pakko. Ja vaikka miten yritän, minun on vaikea ymmärtää heitä, niin ryhmänä kuin yksilöinäkin.
Tähän lokeroon löytyy väkeä joka paikasta. Työelämässä tällainen myrkynkeittäjä on erityisen kiusallinen, koska sitä ei pääse samalla tavalla pakoon kuin esimerkiksi lenkkipolulla.
Perhepiirissäkään tällaista ei mielellään katselisi, mutta tiedän niitäkin, jotka joutuvat istumaan samaan joulupöytään myrkkiksen kanssa. Voimia heille.
Myrkynkeittäjä on se ihminen, joka kuullessaan jostain tekemästäsi päätöksestä sanoo: ”Aika jännä ratkaisu.” Jos kysyt, mitä hän tarkoittaa, hän hymyilee hurmaavasti ja sanoo: ”En mitään. Miten niin?”
Sitten hän alkaa mielistellä sinua jollain tavalla, koska Myrkynkeittäjä karttaa avointa konfliktia. Hän vain haluaa, että sinä mietit, mikä tekemässäsi ratkaisussa on pielessä, ja tahtoo että sinulla on kurja olo ja sinä menetät yöunesi.
Ahdistus jää kytemään, mutta sehän ei ole myrkynkeittäjän vika, koska hän ei sanonut mitään.
Tietenkään se ei riitä, että nämä maireasti hymyilevät pirulaiset hämmentävät pelkästään sinun päätäsi. He nauttivat usean henkilön sotkemisesta näihin draamoihinsa.
Heistä on ihan okei tunkea omat mielipiteensä jonkun muun suuhun, koska eivät uskalla esittää niitä ominaan. ”Jaana sanoi, ettei ymmärrä, miksi sinä noin toimit.” Eihän varmasti sanonut, ajattelet. Vai olisiko se sittenkin sanonut…
Myrkynkeittäjä hämmentää ihmissoppaansa niin kauan, että saa kaikki varautuneiksi toisiaan kohtaan. Kukaan ei enää luota keneenkään, koska on vaikea tietää, kuka pistää soppaan vähän omiaan.
Sen jälkeen myrkkis on itse kaikille se luotettava ystävä, joka hymyilee hurmaavasti ja ymmärtää. ”Niin, en minäkään tajua, miksi se Jaana sillä lailla sinusta sanoi.”
Työpaikoilla myrkynkeittäjä on se, joka odottaa, että joku tekee virheen. Vaikka hän näkisi, että virhe on tapahtumassa, hän ei tee mitään estääkseen sitä. Hän vain katsoo vierestä päästäkseen sen jälkeen sanomaan, että nyt meni kyllä pieleen.
Mutta hän ei sano sitä pahalla, tietenkään, koska hän on kaikkien ystävä. Hän sanoo sen kaikella ystävyydellä ja menee sen jälkeen kielimään pomolle, että tuo tuolla ryssii kaikki hommat, vaikka minä yritin sanoa, ettei noin voi tehdä.
Myrkynkeittäjä yrittää ostaa ystävyyttä kaikilta, saamatta sitä välttämättä keneltäkään, koska melko usein nämä pelit ovat liian läpinäkyviä.
Myrkynkeittäjä on varmasti jollain tapaa yksinäinen ja hauras. Hän lähes poikkeuksetta romahtaa täysin, jos joku kyllästyy hänen leikkeihinsä ja osoittaa avointa vihamielisyyttä häntä kohtaan. Silloin kun vielä yritin ymmärtää ja sietää heitä, laskin heidän edukseen myös tietynlaisen syyntakeettomuuden.
Ehkä nuo tarkoitusperät kumpuavat jostain niin syvältä,
etteivät he tiedosta niitä eivätkä myöskään oman toimintansa moraalittomuutta.
Jokainen varmasti tuntee ainakin yhden myrkynkeittäjän, paitsi myrkynkeittäjä itse. Hän ei näe toiminnassaan mitään normaalista poikkeavaa.
Nykyään, kun en enää yritäkään sietää tätä ihmistyyppiä, ajattelen, että heidän ongelmansa on heidän ongelmansa.
Minä en aio tukea kenenkään henkistä eheytymistä leikkimällä shakkinappulaa jonkun pelilaudalla. Katson parhaaksi joko pysytellä kaukana koko ihmistyypistä tai ajautua avoimeen konfliktiin sen edustajien kanssa. Suosittelen kaikille, hyvin lämpimästi, vaikka sitten joulupöydässä.
Jos olisin kirjoittanut tämän kolumnin englanniksi, olisin kääntänyt sanan ”hän” muotoon ”she”. Vaikka edelleen pyrin välttämään lokeroimista, niin myrkkis on lähes poikkeuksetta nainen.
Miehet ovat kaiketi perusasetuksiltaan sen verran suoraviivaisia, etteivät viitsi alkaa kovin monimutkaisia liemiä keittelemään. Siitä kaikki kunnia miehille.
Arto Paasilinnan loistava romaani Suloinen Myrkynkeittäjä (1998) ei muuten liity otsikoinnistani huolimatta tähän aiheeseen juuri millään lailla. Kirjan juoni poikkeaa tässä kuvailemastani oleellisella tavalla: Everstinna Linnea Ravaska keittää seoksen, jolla saa ihmisestä kerralla hengen pois.
Nämä keskuudessamme vaeltavat myrkynkeittäjät mieluummin vain kiusaavat ja jättävät kitumaan.

VEERA NIEMINEN

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?