Miltä näyttää ruosteenpunainen kuu?

Vanha kuvitusidea rumasta kissasta heräsi uuteen eloon, kun graafikko keksi saatella otuksen laulujen sanoitusten maailmaan. Säkeiden kuvittaminen osoittautui graafikkoa huimasti inspiroineeksi oivallukseksi.
Timo Saaresta oli hauskaa löytää muun muassa joululauluihin tuoretta, humoristista näkökulmaa. Niitä kun yleensä kuvitetaan kovin perinteisen tulkinnan mukaan. Miehestä sama temppu olisi kiinnostavaa tehdä myös suurille klassikoille, kuten Kalevalalle tai Raamatulle.

Timo Saaresta oli hauskaa löytää muun muassa joululauluihin tuoretta, humoristista näkökulmaa. Niitä kun yleensä kuvitetaan kovin perinteisen tulkinnan mukaan. Miehestä sama temppu olisi kiinnostavaa tehdä myös suurille klassikoille, kuten Kalevalalle tai Raamatulle.

”Vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan…” kuuluu tuttu kappale. Moneen kertaan on kuultu myös: ”Joulupuu on rakennettu”, ja korvamadoksi jää säe: ”Kuu on kuulemma ruosteenpunainen.”
Mutta kas, miltähän nämä sanat näyttäisivät kuvina?
Tätä kysyi graafikko Timo Saari, ja pohdinnan tulokseksi putkahti joukko humoristisia kuvituksia biisien teksteistä. Mutta idea vaati tätä oivaltavaa kysymystä ennen monta mielen pohjalla muhinutta mutkaa.
– Koko homma lähti paappani kissasta Raukunraukusta, joka oli harmaa ja maailman rumin kissa, graafikko virnistää.
Kissa seikkaili jo parisenkymmentä vuotta sitten joulukorttisarjassa. Sitten se jäi lepäämään Saaren mielen syövereihin, kunnes mies viime syksynä työttömäksi jäätyään ryhtyi freelanceriksi, sai aikaa ja kaivoi vanhan idean naftaliinista.
Hetken mielijohteesta mies pani kissan seikkailemaan Varpunen jouluaamuna ja Joulupuu on rakennettu -laulujen teksteihin. Sitten syttyi lamppu. Kissaahan voisi käyttää muihinkin sanoituksiin.
Syntyi sarja kuvituksia, jotka taipuisivat kirjaksikin, mutta pääideana oli luoda taidenäyttely.

Vapaa kuvittamaan

Musiikkivideoiden tekijät välttävät sanoitusten suoraa kuvittamista kuin ruttoa, jotta vaikutelma ei olisi amatöörimäinen tai koominen.
Timo Saaren kuvitusprojektissa tällaista rajoitusta ei ollut laisinkaan. Mies ei työskennellessään ajatellut musiikkivideovertausta, mutta nyt sitä miettiessään hän myöntää, että kuvitusrajoituksen puuttuminen vapautti käsiä.
– Sai juosta vapaana ja tehdä, mitä huvittaa.
Mies tosin muistuttaa, että vapaudella on kääntöpuolensa.
– Monta kertaa on ihan hyvä, että on sääntöjä. Ne pakottavat ajattelemaan tiiviisti. Se, ettei nyt ollut sääntöjä, oli vapauttavaa, mutta toisaalta saatoin olla viikon ihan tyhjän päällä tietämättä, mitä teen.
Saaren kuvitusprojektissa asetelma oli musavideoon verrattuna juuri päinvastainen, ja siinä lienee idean toimivuuden salaisuus: sanojen noudattelu ei ollut tyylivirhe vaan alusta alkaen lähtökohta ja homman ydin.
Ja mikä olennaisinta, tarkoitus oli leikitellä sillä, mitä lauletaan.
– Jos katsojaa vähänkin hymyilyttää, se on jo voitto – varsinkin näin lama-aikana.
Kuvitukset eivät poimi tyypillisiä tulkintoja vaan nurinkurisia näkemyksiä kipaleiden kuvaamista tapahtumista: Petteri Punakuono on tenunenäinen ukko baarissa ja varpunen jouluaamuna ateriaksi päätynyt lintupolo. Homman mehuna on siis toisaalta kipaleiden tuttuus, toisaalta tuore katselukulma.
– Katsoja miettii: ”Ahaa, se kuvitti sen noin.” Tässä nostetaan yksi sanoituksen elementti alleviivattavaksi, ja suola on tulkinnan yllättävyydessä.
Tämä taidekuvitusprojekti oli graafikolle vapaampi kuin tavalliset kuvitustyöt.
– Onhan tässäkin ollut tietysti valmis lause, mutta olen saanut tehdä valinnat itse. Olen valinnut itse ”kirjailijan”, tyylilajin, mielikohtani ja niin edelleen, mies vertaa vaikkapa tavalliseen kirjankuvitukseen, jota koko työryhmä määrittelee.

Tutuissa biiseissä tarttumapintaa

Työn alle graafikko valikoi mahdollisimman tuttuja kappaleita.
– Jottei kellekään jäisi mitään epäselvää, mies korostaa tarttumapinnan tärkeyttä.
Saari seuloi vaihtoehtoja kokeilunhaluisesti.
– Jos tutusta laulusta löytyi jokin alleviivattava kohta, joka antoi hulluttelun mahdollisuuksia, niin sitten kokeiltiin.
Hutilyöntejäkin oli. Ne tunnisti siitä, että kuvitusidea jäi tökkimään eikä jaksanut lähteä lentoon. Maaliin taas tajusi osuneensa, kun mieleen kirkastui heti yksi idea.
– Jos idea oli vankka, tiesin, että löydän loputkin elementit, vaikka ajatus olisi ollut osin keskenkin.
Työskentelyn helppo ja innostava osuus oli silloin, kun rakennelma ja värimaailma alkoivat olla mallillaan.
– Se hetki, kun näin, että nyt tämä juttu on putkessa.
Helppoutta toi myös tietokone, jolla graafikko pystyi viilailemaan sommitteluja ja joskus jopa lisäämään elementtejä.
– Mukavaa oli sekin, kun pääsin eroon sanoituksen mukaisesta miljööstä omaan maailmaani.
Hankalaa sen sijaan oli sommittelun alkuvaihe.
– Minulla oli aika paljon elementtejä, mutta halusin niistä selkeän kokonaisuuden.
Valkoisen paperin kammokin kolkutteli olalla: ei tiennyt, mistä lähteä liikkeelle, ja toisaalta pelotti, että ensi vedot akvarellilla, jota ei voi korjata, pilaavat koko paperin.
Kaikesta huolimatta projekti oli graafikolle vallan antoisa.
– En olisi uskonut, että saan näin monta työtä aikaiseksi. En ole koskaan tehnyt näin laajaa juttua yhden konseptin alla.

Taiteessa oma minä kukkii

Vuosikaudet mainosgrafiikkaa tehneelle Saarelle taidekuvitusten teko tarjoaa rentoutumisen paikan. Se antaa myös taiteellista tyydytystä.
– Taiteessa saa tehdä omaa minäänsä paperille. Markkinointihommissa teen työtä toisen ehdoilla ja toisen parhaaksi, mutta tässä saan laittaa oman itseni peliin.
Taiteen teossa työskentelytavatkin ovat hiukan erilaiset kuin markkinointiprojekteissa.
– Mainoshommat ovat kurinalaisia. Niissä on aikataulut, palaverit, tuotannonvalvonta… Taide antaa tilaa rajattomammalle hulluudelle kuin markkinointityö.
Nämä kaksi työsarkaa tosin menevät osin limittäin: esimerkiksi Provinssirockin markkinointigrafiikka lähenteli taiteellista otetta.
Ruuhkavuosinaan Saari ei löytänyt juurikaan aikaa taiteelle. Nyt taide on saanut vuoronsa.
Mies myöntää varovaisesti, että nämä kaksi työmuotoa tuovat tasapainoa ja vaihtelua toisilleen. Ennen kaikkea niiden yhdistäminen on kuitenkin ollut arjen realiteetti: toimeentuloa on täytynyt hakea mainostöistä.
Mutta miten luovuus riittää moisessa työsarassa?
– Joskus tuntuu, ettei se riitäkään, mies naurahtaa mutta lisää heti, että toisaalta luovuus on vain tukku valintoja.
– Tietysti on ensin oltava utelias ja ennakkoluuloton, mutta luovuus on myös armotonta työn tekemistä.

Timo Saaren kuvitusnäyttely Sanoista kuviksi on esillä pääkirjasto Leijassa 4. heinäkuuta saakka.
Lisäksi Ylöjärven Uutisten verkkosivujen äänestyksessä voi osallistua Saaren yhden työn arvontaan. Äänestyksen löytää osoitteesta ylojarvenuutiset.fi/kilpailut/voita-taideteos.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?