KuruFest on löytänyt paikkansa

Kamarimusiikkifestivaali KuruFest on löytänyt paikkansa Ylöjärven kulttuurikesässä. Tasokkaista klassisen musiikin konserteista päästiin nauttimaan nyt jo kahdeksatta kertaa.
Suuri yleisökin on pikku hiljaa löytämässä tämän pienimuotoisen festivaalinsiitä; osoituksena oli Parkkuun seuratalon lauantai-illan loppuunmyyty konsertti.
Kaksi muutakin Parkkuun konserttia keräsivät paikalle mukavasti kulttuurin kuluttajia. Sen sijaan sekä Kurun että Ylöjärven kirkoissa pidettyihin konsertteihin olisi mahtunut väkeä enemmänkin.
Eläinten karnevaali oli musiikillista ilotulitusta. Kymmenjäseninen orkesteri ja Ulriikka Heikinheimon esittämät tekstit loivat Parkkuun seuratalolle satumaisen tunnelman.

Eläinten karnevaali oli musiikillista ilotulitusta. Kymmenjäseninen orkesteri ja Ulriikka Heikinheimon esittämät tekstit loivat Parkkuun seuratalolle satumaisen tunnelman.

Festivaalien toisen taiteellisen johtajan Tuomas Lehdon mukaan KuruFest halutaan tarkoituksella pitää pienenä, intiiminä kamarimusiikkitapahtumana.
– Tapahtuman kasvattaminen vaatisi huomattavasti nykyistä enemmän sekä taloudellisia että  henkilöresursseja, ja siihen emme halua mennä, Tuomas Lehto toteaa.
Radion sinfoniaorkesterin 1. soolosellistinä työskentelevä Lehto kertoi, että KuruFestissä esiintyvät taiteilijat tulevat paikalle talkoohengessä, ainoastaan kulukorvausta vastaan.
– Kaikki KuruFestin soittajat ovat joko perhepiiristämme, tai he ovat muuten hyviä kavereitamme, joten viikonloppu täällä ei tunnu pelkästään työltä, vaan se on myös hauskanpitoa ystävien ja läheisten kesken, Lehto sanoo.

Leijonia ja norsuja

Hauskanpito näkyi ja myös kuului erityisen hyvin lauantain päiväkonsertissa Parkkuun seuratalolla. Taiteilijoiden ilmeistä ja eleistä esityksen aikana saattoi päätellä, että Camille Saint-Saënsin teos Eläinten karnevaali oli mieluinen esittää. Myös yleisö eli täysillä mukana.
Ennakkomainonnan mukaan konsertti oli erityisesti lapsille suunnattu, ja ilahduttavan paljon lapsia vanhempineen paikalla olikin. Eläinten karnevaalissa on peräti 14 osaa, joista finaalia lukuun ottamatta jokainen kuvaa jotakin tiettyä eläintä tai eläinryhmää. Niinpä komeasti soinut kymmenenjäseninen orkesteri loihti paikalle leijonan, norsuja, kenguruita, lintuja, kaloja ja monta muuta eläinmaailman edustajaa nuoren yleisön hämmästeltäviksi.
Teoksen kuuluisin osa on ehdottomasti sellosävellys Le Cygne eli Joutsen, jossa sello soittaa kaunista melodiaa kahden pianon säestyksellä. Joutsenen tulkitsi loistokkaasti arvokkaalla Vincenzo Postiglione -sellollaan Suomen kansallisoopperan orkesterin ensimmäinen soolosellisti Tomas Nuñez-Garcés.
– Olipa hauska soittaa ja aivan mahtavaa nähdä lasten ilmeitä eri eläinten kohdalla, sanoi toista flyygeliä soittanut Salla Karakorpi.
Samoilla linjoilla oli myös kontrabasisti Eero Munter:
– Lapset eivät kovin pitkään jaksa keskittyä klassiseen musiikkiin, mutta Eläinten karnevaaliin se ei päde.

Rouvali veti tuvan täyteen

Santtu-Matias Rouvali (vas.) esiintyi KuruFestissä lyömäsoittajana. Festivaalin taiteelliset johtajat, sisarukset Heini Lehto ja Tuomas Lehto pitivät nyt päättynyttä KuruFestiä kaikkien aikojen parhaana. Heinin sylissä on Santtu-Matiaksen ja Heinin poika Oliver, joka on jo puolivuotiaana vankka kamarimusiikin ystävä.

Santtu-Matias Rouvali (vas.) esiintyi KuruFestissä lyömäsoittajana. Festivaalin taiteelliset johtajat, sisarukset Heini Lehto ja Tuomas Lehto pitivät nyt päättynyttä KuruFestiä kaikkien aikojen parhaana. Heinin sylissä on Santtu-Matiaksen ja Heinin poika Oliver, joka on jo puolivuotiaana vankka kamarimusiikin ystävä.

Lauantai-illan Parkkuun seuratalolla järjestetyn toivekonsertin odotukset olivat korkealla. Lippujen ennakkomyynti antoi olettaa, että tupa tulisi täyteen, ja niin se tulikin.
Syy yleisömenestykseen oli mitä ilmeisin: Tampere Filharmonian ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali. Tämä nuori klassisen musiikkitaivaan komeetta on KuruFestin toisen taiteellisen johtajan, pianisti Heini Lehdon puoliso, ja tänä vuonna hän esiintyi  ensimmäistä kertaa KuruFestissä.
Rouvalin käsissä ei kuitenkaan tällä kertaa nähty tahtipuikkoa, vaan puukielisen marimban soittoon tarkoitetut kapulat eli malletit.
Santtu-Matias Rouvali soitti jo päivällä pienen osan Eläinten karnevaalissa, mutta iltakonsertin ohjelman yhtenä numerona oli Osvaldo Golijovin teos Mariel, joka on sävelletty pelkästään sellolle ja marimballe. Soitinkombinaatio on mielenkiintoinen, ja niin on itse teoskin.
Golijovin sävellys on kuin tajunnanvirtaa tai meditaation taustamusiikkia, jossa pulssin löytäminen on kuulijalle välillä perin haasteellista. Mielenkiintoista oli seurata kahden huippuammattilaisen työskentelyä ja keskinäistä dynamiikkaa. Rouvali, jolla on lyömäsoittajan peruskoulutus, ja hänen marimbansa veivät teosta eteenpäin, ja Tuomas Lehto selloineen seurasi tinkimättömästi.
– Se oli semmoinen biisi, sanoi Santtu-Matias Rouvali tullessaan esiintymästä.
– Huomasin jo harjoituksissa, että Santtu luki nuotteja kuin partituuria eli taatusti seurasi enemmän minun sellonuottiani kuin omaansa, Tuomas Lehto puolestaan kommentoi hymyssä suin parivaljakon yhteissoittoa esityksen jälkeen.
Rouvalin välitön olemus ja taito ottaa yleisönsä ovat ihailtavia, eikä siis ihme, että hän tulee täyttämään vielä paljon suurempiakin paikkoja kuin Tampere-talon iso sali.

Yleisö poistui tyytyväisenä

Parkkuun lauantai-illan toivekonsertti oli kaikin puolin onnistunut. Yleisö sai mitä oli tilannut,  ja Mozartin, Rossinin, Rachmaninovin ja Piazzollan sävelmät huippuluokan taiteilijoiden esittäminä hivelivät kuulijoiden korvia.
Parkkuun seuratalon hirsiseinät ja lautakatto loivat ihanteellisen akustisen ympäristön kamarimusiikille, jota avoimista ikkunoista saliin kantautuva kesäinen lintujen laulu vain korosti.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>