Oppilasjoukko syynäsi kypärän käytön

Kypärättä pyöräilleille vuorentaustalaisoppilaille napsahti viime keskiviikkona kotiin viemisiksi huomautussakko. Ratsian saldo oli kuitenkin hyvä: sakkolappuja kertyi vain yhdeksän.
Opettaja Hannu Kujanpää kiitteli Akseli Raisota (2. vas.) kypärän käytöstä. Myös Arttu Ahola (oik.) puki aamulla kypärän. Hallituksen jäsen Riku Hakala (vas.) ja hänen hallitustoverinsa ratsasivat oppilaita kypärän käytöstä viime viikon keskiviikkona.

Opettaja Hannu Kujanpää kiitteli Akseli Raisota (2. vas.) kypärän käytöstä. Myös Arttu Ahola (oik.) puki aamulla kypärän. Hallituksen jäsen Riku Hakala (vas.) ja hänen hallitustoverinsa ratsasivat oppilaita kypärän käytöstä viime viikon keskiviikkona.

Aamu valkenee Vuorentaustan koululla. Oppilaat valuvat tasaiseen tahtiin pihaan.
Mutta ei olekaan ihan tavallinen aamu. Oppilaskunnan hallituksen väki väijyy pyörällä saapuvia oppilaita vastassa.
Kun vahdit huomaavat kypärättömän fillaroijan, he pyyhältävät tämän luo ja raapaisevat sakon eli huomautuksen kotiin. Sakko rapsahtaa siitäkin, jos kypärä ei ole kunnolla päässä.
Kallonsa suojanneita palkitaan avaimenperin, magneetein, lippiksin ynnä muin pikku yllätyksin.
– Tosin mielestäni paras palkinto on se, että oppilas ymmärtää turvallisuutensa, oppilaskunnan hallitusta ohjastava opettaja Hannu Kujanpää tuumaa.

Hallitus ratsaa koulutovereita

On meneillään opinahjon perinteeksi muodostunut kypäräratsia.
Nyt viidettä kertaa järjestetty tapahtuma sai alkunsa jo ennen kuin koulussa oli oppilaskunnan hallitusta. Silloinkin oppilaat olivat mukana juonessa. Kujanpää muistelee, että idea iti valtakunnallisen valistuskampanjan myötä. Valistus ratsian muodossa oli kuitenkin koulun oma idea.
Myös ikävä tarina vahvisti Kujanpään halua tarttua aiheeseen: miehen entinen oppilas joutui vuosia sitten polkupyöräonnettomuuteen.
– Hän sai elinikäisen vamman, opettaja suree.
Tempaus on hallituksen heiniä, koska kouluympäristön viihtyisyydestä ja turvallisuudesta huolehtiminen on poppoon perustehtäviä.
Hallitus myös jaksaa innostua tempauksesta.
– Tämä on odotettu tilaisuus. Oppilaat, varsinkin hallituksen jäsenet, aistivat, että kypäräasia on osa koulunkäyntiä, kasvatusta, sääntöjä ja turvallisuutta.
Kujanpää uskoo, että tempauksella on tehoa.
– Jos koululla on tehoa, uskallan väittää, että ratsiallakin on.
Parhaimmillaan oppi menee niin hyvin perille, että lapset opastavat vanhempiaan. Tästä todisteena on Kujanpään oma tytär, joka on joskus muistuttanut isäänsä kypärän käytöstä.

Kypäräkato yläkoulun kynnyksellä

Alakoulussa kypärän käyttö on Kujanpään mukaan hienosti hanskassa. Mies arvioi, että 95 prosenttia alaluokkalaisista suojaa kallonsa.
– Koulussamme on vajaat 200 oppilasta, jotka saavat tulla pyörällä kouluun. Heistä yhdeksän sai tämänvuotisessa ratsiassa sakon.
Kypärän käyttö nyrjähtää ala- ja yläkoulun taitteessa, joskin jo viides- ja kuudesluokkalaisetkin alkavat usein lipsua.
– Uskallan väittää, että vain 15 prosenttia yläkoululaisista käyttää kypärää.
Koulu puuttuu kypärättä ajamiseen muulloinkin kuin ratsioissa.
– Kun lähdemme uimahalliin tai urheilukentälle, kukaan ei saa ajaa ilman kypärää. Inhimillisten unohdusten varalle on toki lainakypäriä.
Jos opettaja huomaa koulun pihassa kypärättömän fillaroijan, kulkupeli jää siihen paikkaan.
Huomautuksen saaneet löytävät selityksiä kypärättömyydelleen.
– Moni sanoi, että kypärä unohtui, hallituksen jäsen Iida Konttinen kertoo ratsiasta.
Kujanpää veikkaa, että moni kypärätön salaa avopäin ajoa ainakin vanhemmiltaan.
– Mutta niissä kodeissa, joissa kypärän käytöllä ei ole väliä, ei sakkolapullakaan ole. Olisimme tavoitteessamme, jos kotona olisi samat säännöt kuin koulussa.
Opettajiltakin kypärättömyyttä salataan joskus. Ratsia-aamuna eräskin oppilas jätti pyörän ojaan ja väitti tulleensa jalan.
Jotkin pyöräilyä edistävät tahot ovat huomautelleet, että pyöräturvallisuusvalistuksen ei pitäisi keskittyä pelkästään kypäriin. Kujanpääkin näkee, että turvallisuus kattaa useita seikkoja, mutta  hän vannoo silti vahvasti kypärän nimeen.
– Kypärä on kuin turvavyö. Koskaan ei voi tietää, mitä sattuu. Kypärän merkitystä ei voi väheksyä.

Asenteiden värittämää

Kypärän käyttö nojaa vahvasti asenteisiin.
Kujanpään arvion mukaan ääripäät ovat selvät. Kypärästä piittaamattomille suojan käyttö on pakkopullaa. Kypärään tottuneilla taas asenteet ovat yleensä myönteiset.
– Kypärättömät kokevat suojan usein lapselliseksi ja turhaksi. He, joille kypärän käyttö tulee verenperintönä, eivät edes osaa lähteä pyöräilemään ilman kypärää.
Opettaja pitää kaveripainetta suurimpana syynä päänsuojan hyljeksintään.
– Ja vielä enemmän se taitaa vaikuttaa tytöillä kuin pojilla, luotsi viittaa kampauksen ja tyylin varjeluun.
Opettaja tietää paljon oppilaita, jotka antavat kaveripaineelle myöten, vaikka oikeasti haluaisivat suojata kallonsa. Kujanpää tosin uskoo, että heistä moni palaa kypärän käyttäjäksi opiskeluaikana.
Kujanpään mielestä kypärät ovat kuitenkin yleistyneet vuosien saatossa. Hän uskoo, että  pyöräilyyn kannustava kulttuuri on onnistunut myös kohentamaan kypärien imagoa.
– Ja kypärät ovat muuttuneet järkevän näköisiksi. Se on ollut omiaan edistämään kypärän käyttöä.

Oman ikäisiä kuunnellaan

Ratsiat eivät toki ole koulun ainut valistuskeino.
Hallitus on järjestänyt nettipohjaista animaatiota, pyöräonnettomuuteen joutuneen haastattelua sekä havainnollistusta minikypärään asetettavan ja lattialle pudotettavan kananmunan kanssa. Poliisivierailut sen sijaan ovat vähentyneet.
Kujanpää uskoo, että oppilaiden tuottama valistus puree lapsiin paremmin kuin ylhäältä aikuisilta päin tuleva käskytys tai paasaus.
– Oppilaiden vetämä valistus on lähellä kohdetta. Koetaan tärkeäksi, että on oman ikäisiä esikuvia.

Gallup: Oliko pyöräilykypärä päässä?

Kypäräratsia

Taavi Toivonen, 6. luokka
– Ei ollut. En ehtinyt ottaa sitä, koska tuli niin kiire kouluun. Oli kiire ottaa edes aamupalaa, ja mielestäni se on kypärää tärkeämpi. En tule yleensä kouluun pyörällä.

Kypäräratsia

Silja Prättälä, 4. luokka
– Oli, koska kypärän pitäminen on turvallista. Minulla on kypärä päässä aina, kun ajan pyörällä. Ei ole tilanteita, joissa jättäisin kypärän pyöräillessä pois.

Kypäräratsia

Matias Forsström, 4. luokka
– Kyllä. Se oli päässä turvallisuuden takia. Kypärä on aina päässäni pyörällä ajaessani. Korkeintaan ensi kertaa keväällä pihassa ajaessani kypärä saattaa jäädä pois.

Kypäräratsia

Jesse Vähäpeltomäki, 4. luokka
– Ei ollut. En muistanut kypärää, kun jouduin lähtemään kouluun niin kiireellä. Yleensä pyörällä ajaessani pidän kypärää, eikä unohduksia tavallisesti ole.

Kypäräratsia

Marja Raami, koulunkäynnin ohjaaja
– Kyllä, ihan omien aivojeni takia. Jos kaadun, en ainakaan täräytä päätäni, kun on kypärä. Pidän kypärää aina pyöräillessäni. Se on tapa samoin kuin turvavyön käyttö.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?