Pentti Väänänen ikuisti metsätyön muutoksen

Metsän mies

Pentti Väänänen vangitsi valokuviinsa metsätyön murroksen ja arjen yksityiskohdat. Intohimoisen tiedon tallentajan otokset ovat täynnä elämää.
Tervalahden kämpälle Syväjärvellä pääsi alkuun vain veneellä. Talvella 1955 sahattiin kenttäsirkkelillä lankut pyöräteitä varten ja kesällä rakennettiin pyörätiet valmiiksi.  (Kuva: Lusto / Pentti Väänäsen kokoelma)

Tervalahden kämpälle Syväjärvellä pääsi alkuun vain veneellä. Talvella 1955 sahattiin kenttäsirkkelillä lankut pyöräteitä varten ja kesällä rakennettiin pyörätiet valmiiksi.
(Kuva: Lusto / Pentti Väänäsen kokoelma)

Metsätyöhevonen ponnistelee syvässä hangessa hengitys höyryten. Sen kavioiden maiskahduksen lumeen voi melkein kuulla. Toisessa kuvassa paidaton ja baskeripäinen mies huhkii halkoja Vapon työmaalla. Pokasahan juuri syrjäyttänyt teräskaarisaha odottaa vuoroaan puupinoon nojaten.
Tunnelmat on vanginnut Pentti Väänänen (1926–2008). Väänänen teki elämäntyönsä Metsähallituksen Ilomantsin hoitoalueen metsäteknikkona. Intohimoinen valokuvauksen harrastaja kantoi työmailla aina kameraa ja ikuisti kuviinsa niin arkisen työn savotoilla kuin metsätalouden murrosvuodet.
− Väänänen oli jännittävä tyyppi: hän kuvasi aivan kaikkea metsätöistä luonnon yksityiskohtiin ja perhe-elämän arkeen, kertoo metsämuseo Luston amanuenssi Reetta Karhunkorva.
Seitsemisen luontokeskuksessa on nyt esillä Väänäsen valokuvia. Suurin osa näyttelyn kuvista on Luston kokoelmista. Siksi näyttely painottuu metsätyöhön ja sen murrokseen.
Näyttelyä on kehuttu visuaalisesti ja teknisesti korkeatasoiseksi. Seitsemisen jälkeen se jatkaa matkaansa Metsähallituksen muihin luontokeskuksiin. Näyttelyyn liittyy myös Metsä josta itseni löysin -valokuvajulkaisu (Maahenki 2013).
− Pentti Väänäsen kuvat ovat täynnä elämää. Kun kirjan kustantajan edustajat ensimmäisen kerran näkivät Väänäsen kuvia, he totesivat, että tässähän meillä on tuntematon I. K. Inha, Karhunkorva sanoo ja viittaa dokumentoivan valokuvan mestariin.

Pimiö metsäkämpän vieressä

Pentti Väänäsellä oli voimakas palo näkemänsä ja kokemansa tallentamiseen. Hän oli monella tapaa uranuurtaja ikuistaessaan arkisia työtapoja ja tilanteita ennen kuin niiden arvo historiallisessa kontekstissa täysin ymmärrettiin.
Väänänen rakensi työmaalle pienen pimiön, jossa hän pystyi kehittämään ja vedostamaan kuviaan. Jos alkuperäinen otos ei ollut onnistunut, tilanteen pystyi kuvaamaan nopeasti uusiksi.
− Väänänen kuvasi ahkerasti 1950-luvulta 1990-luvun alkuun asti. Hän on onnistunut tallentamaan sellaista arkea, jota ei ole monessa kokoelmassa.
Melko ainutlaatuinen on kuva veneen vesillelaskusta uittokauden alussa. Varhaisen kevään valo hehkuu hennosti, ja uittomiehet tiirailevat järvelle, jolla vielä kelluu jäälohkareita.
Pentti Väänänen ymmärsi myös tallentamisen ja tiedon eteenpäin siirtämisen tärkeyden. Hän taustoitti kuviaan kattavilla tarinoilla, joita on mukana myös Seitsemisen näyttelyssä.
Väänänen oli itse aktiivinen tarjoamaan kuviaan museoille. Vuonna 2001 hän lahjoitti Lustolle metsätöiden murrosvaiheesta vuosina 1950–1980 ottamiaan mustavalkokuvia. Väänänen lahjoitti myös Ilomantsin museosäätiölle 134 kuvaa sekä jonkin verran valokuvaukseen ja metsätöihin liittyvää esineistöä.

Metsä, josta itseni löysin – metsäteknikko Pentti Väänäsen valokuvia Ilomantsin saloilta Seitsemisen luontokeskuksessa 1. kesäkuuta saakka.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?