Keittokirja herättelee vaalimaan sukujen ruokaperinteitä

Ylöjärveläissyntyinen monitaiteilija Verna Kaunisto-Feodorow rikastuttaa jo toisen kerran suomalaista keittokirjatarjontaa.
Kaunisto herättelee Reseptien aarteet – sukupolvelta toiselle -teoksellaan perheitä tallentamaan niin äidin, isän, mummien, vaarien, tätien, enojen kuin setien suosimat ruoka- ja leivonnaisohjeet.
Ruokakärpäsen puraisema Kaunisto muistuttaa, että ateriat jättävät ihmisiin hyvät ja syvät muistot.
– Tuoksu voi laukaista mielleyhtymiä läheisistä tai sattumuksista.

Kirjailija Verna Kaunisto-Feodorowin uuden keittokirjan sisällöstä on paljon Ylöjärveltä, jossa hänen molemmat mummolansa olivat. Kaunisto-Feodorowilta ilmestyi parisen vuotta sitten Edustuskeittiö – Linnan juhlista kodin kutsuihin -teos. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Verna Kaunisto-Feodorow julistautuu maittavan ruoan vankkumattomaksi ystäväksi.
Taiteilijasuvun kasvatti iloitsee siitä, että suuhunpantavat ovat olleet arvossa arvaamattomassa niin hänen omassa lapsuuden kodissaan kuin molemmissa mummoloissaankin.
– Irmeli-äitini on viihtynyt hellan ääressä, ja hän on ruokkinut perheemme esimerkillisesti. Kiinnostukseni ruokaan on kotini perintöä.
– Kyllä vitsa on taitettava nuorena kulinarismin suhteen, Kaunisto-Feodorow uskoo.
Hän muistuttaa perheiden ja sukujen yhteisten ateriointien tärkeydestä.
– Ruokayhteyden merkitys esitetään jo Raamatussa, kotikokki ja keittokirjailija korostaa.

Herätykseksi kotiruoan ystäville

– Kannattaa olla valveilla, kun istuu läheistensä pöytään, Verna Kaunisto-Feodorow opastaa.
Hän tarkentaa, että eri sukupolvilla on paljon annettavaa muun muassa ruokakulttuurin suhteen.
– Vaikka ruoan nimi on sama, sen valmistaminen on suurella erittäin todennäköisesti saanut kiinnostavia vivahteita eri puolilla Suomea tai jonkin perheen kokeilunhalussa, Kaunisto-Feodorow perustelee.
Hän toivoo, että Reseptien aarteet – sukupolvelta toiselle -kirja herättäisi ihmiset paneutumaan näiden oman perheen ja suvun ruokatraditioon.
– Jokaisessa kattilakunnassa on niin sanottuja juttuja ja tapauksia, jotka liittyvät ihmisten historiaan. Hyvä tapa muistella esimerkiksi isovanhempia on kokata heidän suosimiaan pöydän antimia, Kaunisto-Feodorow vinkkaa.
Hänen mielestään sukupolvien välinen kohtaaminen jatkuu läpi ajan ja paikan juuri ruokaohjeissa.
Kaunisto-Feodorow yllyttää tyttöjä ja poikia selailemaan vanhempiensa ja isovanhempiensa keittokirjoja sekä niiden sivujen väliin tallennettuja reseptejä.
– Pöydässä kannattaa nostaa puheeksi suvun omat perinteet ja painaa ne kultaiseen muistiinsa, tietokirjailija neuvoo.
– Kun syvennymme ja heittäydymme kulinarismiin, huomaamme sen olevan hyvin pitkä jatkumo, Kaunisto-Feodorow innostuu.
– Aivan arkiseenkin ruokakulttuuriin kätkeytyy runsaasti filosofiaa, hän hymyilee.

Vivahteet rikastuttavat

Tädit ovat neuvoneet Verna Kaunisto-Feodorowille kurpitsapikkelssin ja punasipulihillon valmistamisen. (Kuva: Lasse Lecklin)

Maksalaatikosta on kaikilla henkilökohtainen mielipide.
Verna Kaunisto-Feodorow tarjoilee keittokirjassaan Elli-mammansa variaation.
– Herkullinen perinneruokamme kohoaa aivan uuteen sfääriin, kun sen valmistaa Ellin mukailemalla ohjeella, keittokirjailija vakuuttaa.
– Elli-mamman maksalaatikon valmistuminen vaati paneutumista ja aikaa, mutta satsaukset takasivat suuren ilon.
Elli käytti maksalaatikon tekemiseen riisiä, vettä, maitoa, rusinoita, siirappia, voita, sipulia, kohmeisena jauhettua naudan- tai vasikanmaksaa, munia, suolaa, valkopippuria, meiramia sekä kuohukermaa.
Viulisti ja kapellimestari jos kuka tietää, että ruoan laittaminen on säveltämistä.
– Sooloviulistina tai orkesterin johtajana toimiessani tuon aina omat yksityiskohtani esitettävään teokseen. Kapellimestarin tavoin kotikokkikin heiluttaa tahtipuikkoaan ja antaa koko persoonallisuutensa ruoan tekemiseen, Kaunisto-Feodorow vertailee.
Keittokirjailija painottaa, että jokaisella ruoanlaittajalla on oikeus omakohtaiseen näkemykseensä.

Kollektiivinen muisti pelaa

Lapsuuden pääsiäisateriat johdattivat Verna Kaunisto-Feodorowin valkosipulin maailmaan. (Kuva: Lasse Lecklin)

Ruoka kutittelee ja aktivoi ihmisten yhteisöllistä muistia.
Verna Kaunisto-Feodorow sanoo, että esimerkiksi 1900-luvun eri vuosikymmenillä oli tiettyjä raaka-aineita, jotka vihdoinkin saavuttivat suomalaiset kotikeittiöt.
– Aikakausien ihmiset muistelevat yhdessä, miten jotakin elintarviketta alkoi saada tai miltä uusi maku tuntui suussa, hän toteaa.
Kauniston mukaan kollektiivisuus saa sisällön myös eri juhla-aikojen herkuissa, maakunnallisesti suosituissa ruoissa tai vuodenajan mukanaan tuomissa elintarvikkeissa.
– Aika, jolloin monen kodin ruokahuolto pohjautui keräilytalouteen ja kotitarvekasvatukseen, synnytti yhteisöllistä ravintoperinnettä. Ruokahuollosta vastanneet ansaitsevat nöyrän kunnioituksen kekseliäisyydestään ja taiturimaisuudestaan.
Verna Kaunisto-Feodorow muistuttaa sulan maan aikaisista luonnon antimista kuten sienistä ja marjoista.
– Järvet ovat tarjonneet monipuolisen kalakavalkadin.
– Kotiteurastus toi possun, lampaan ja naudan lihaa.
– Metsästäjät turvasivat riistan, kuten metsäjäniksen ja kanalintujen, kirjon ruokapöydässä.
– Isoäidin aikaan jokapäiväinen ruoka on ollut aidosti kasvispainotteista. Tarjolla ovat olleet luontevalla tavalla kaikki ruokaympyrän ainekset.
Keittokirjan laatija tietää, että moni väheksyy esimerkiksi sota-aikojen jälkeistä ruokakulttuuria.
– Isoisovanhempamme ja isovanhempamme taisivat vivahteikkaiden ruokien kokkaamisen vähistä raaka-aineista. Noihin aikoihin kätkeytyy iso viisaus kaikkien mahdollisten pöydän antimien arvostamisesta.
Kaunisto-Feodorow poimii esimerkiksi kaalilaatikon. Hänen mukaansa kovin arkisesta raaka-aineesta jalostuu suurenmoinen herkku, kun sen tekoon paneutuu huolellisesti.
Verna Kaunisto-Feodorow on ennättänyt saada jo lukijapalautteita, joiden mukaan uutukaisessa kirjassa olevat reseptit, tarjoiluastiat tai tilannekuvaukset ovat tuttuja todella suurelle joukolle juuri mummoloista.

Kaupungistuminen näkyy ruoissa

Vatruskat tuovat tuulahduksen karjalalaisesta ruokaperinteestä. Verna Kaunisto-Feodorow oppi vatruskojen tekemisen piirakkamestari Tuomo Nenoselta. (Kuva: Lasse Lecklin)

Suomalaisen yhteiskunnan varsin ripeätahtinen rakennemuutos on jättänyt jälkensä ruokakulttuuriin.
– Kun ihmiset muuttivat sankoin joukoin maalta kaupunkeihin, he jättivät entisille kotiseuduilleen hyvin paljon ruokaosaamistaan, Verna Kaunisto-Feodorow harmittelee.
– Suomalaisilla on harmillisen vähän ryytimaita sekä kasvilavoja ja -huoneita.
Kaunisto-Feodorowin mielestä kodeissa syödään sitä, mitä kaupoista saa.
– Toki elintarvikekaupat ovat pullollaan tuotteita ja niiden eri variaatioita, eli nuolen kärkeni ei ole sortimentissa vaan tavassa hankkia raaka-aineita.
– Jatkuvan kiireen pesiytyminen ihmisten jokapäiväiseen elämään on hävittänyt ajan, läsnäolon sekä asettumisen keittiöistämme.

Mistä lapsesi muistaa sinut?

Moni maaseudulla kesänsä viettänyt kaupunkilainen muistelee kaihoisasti herkkuja, joita neuvokkaat emännät valmistivat kuin taikatemppuja tehden.
– Useat liittävät mummoonsa tuoreen pullan tai ruisleivän tuoksun. Joillakuilla herahtaa vesi kielelle, kun he kuulevat lihamyllyn äänen. Tuoreesta paistista jauhetusta lihasta syntyivät rapeakuoriset lihapullat. Huomaamme, että varsin moni tunnelmoi kokemillaan ruokaelämyksillä, Verna Kaunisto-Feodorow miettii.
Keittokirjailija herätteleekin vanhempia ja isovanhempia hemmottelemaan perheen pienimpiä maittavilla suupaloilla.
– Muistot ovat koko elämän aikainen rikkaus, hän tiivistää.
Kaunisto huomauttaa, että meidän yhteiskunnassamme on henkilöitä, joiden kokemuspiirissä hyvän ruoan synonyymi on pikaruoka.

Ruoalla keskeinen merkitys elämässä

Mummun rusinakakku tuo tuulahduksen pula-ajalta. Verna Kaunisto-Feodorow sanoo, että kakussa maistuvat joulunajan lämpö sekä mausteet. (Kuva: Lasse Lecklin)

Suomalainen aterioi keskiverrosti kolme kertaa vuorokaudessa.
– Ruokailurytmistämme voimme jo päätellä, miten iso merkitys syömisellä on koko elämän kirjossa, Verna Kaunisto-Feodorow sanoo.
– Kaiken kukkuraksi jokaiseen ruokailukertaan liittyy paljon muita asioita kuin syötävät.
Kahden lapsen äitinä Kaunisto-Feodorow ilmaisee surunsa siitä, että aivan liian monessa huushollissa ruoan tekeminen laiminlyödään ja ettei yhteisiin päivittäisiin ruokailutuokioihin varata aikaa.
– Perheenjäsenet käyvät jääkaapilla, ja he ottavat, mitä löytävät.
– Ihmiset ruokailevat omia aikojaan. Jokainen tietää, että työ-, tarha- ja koulupäivän päätteeksi rauhallinen yhdessä oleminen aterioiden vahvistaa perheen me-henkeä.

Ruoka tulvii eri lähteistä

Kaikki televisiokanavat lähettävät ahkerasti ruokaohjelmia. Lehdet sisältävät ohjeita ja neuvoja. Jokainen tuutti suoltaa ylenpalttisesti kokkaamiseen ja leipomiseen liittyvää materiaalia.
Verna Kaunisto-Feodorow päättelee, että ihmisillä on ainakin salainen toive omistautua keittiöelämälle.
Keittokirjailija tietää, miten rauhassa istutut illat kotitekoisten ruokien ääressä saavat osallistujat onnensa kukkuloille.
– Kun vain jaksaisimme ottaa itseämme niskasta kiinni ja satsata ruoan laittamiseen sekä sen kauniiseen tarjoiluun. Moni vaikuttuisi ikihyväksi.
– Liian monessa kodissa kätevät apuvälineet ja silmää hivelevät astiastot pölyttyvät käyttämättöminä, Kaunisto-Feodorow harmittelee.

Astiat ovat puoli ruokaa

Astiat ja kattaukset haastavat Verna Kaunisto-Feodorowin.
– Joku on todennut: ”mitä turhemmasta asiasta on kysymys, sitä suuremman nautinnon se suo.” Kyllä yksityiskohtiin paneutuminen lisää kiinnostusta tarjottaviin ruokalajeihin, hän uskoo.
Kaunisto-Feodorow kehottaa ihmisiä testaamaan suhtautumisensa ja tuntemuksensa nauttimalla kahvia erilaisista kupeista.
– Sama kahvi maistuu varmasti erilaiselta arkisesta mukista siemaistuna kuin juhlavasta Lomonosovin kupista nautittuna, hän vertailee.
Keittokirjailija muistuttaa, että moni suku vaalii esivanhempien suurella vaivalla hankkimia ja hyvällä huolenpidolla suojelemia astioita.
– Astiat ovat ikään kuin symboleja suvun vaiheista, kuten kihlajaisista sekä häistä.