Tekee ihan pahaa katsoa tuota nuorison turmeltuneisuutta. Mokomat lökäpöksyt. Ei kun pillifarkut. No, vääränlaiset vaatteet joka tapauksessa ja tukka silmillä.
Mistä lähtien ne ovat olleet niin röyhkeitä, etteivät kunnioita vanhempiaan? Vastaus: Ainakin niin kauan, kuin ihminen on osannut kirjoittaa. Luultavasti jo ennen sitä. Tuhansia vuosia vanhasta egyptiläisestä haudasta on löydetty kirjoitusta, jossa nuorisoa moititaan kunnioituksen puutteen ja röyhkeyden lisäksi kärsimättömyydestä.
Noin 2 800 vuotta ennen meidän aikaamme Assyyrialainen savitaulu julisti maailmanloppua. Sen lähestymisen pystyi näkemään muun muassa siitä, että lapset eivät enää totelleet vanhempiaan. Joitakin tuhansia vuosia myöhemmin karhelaisessa omakotitalossa saatan tuntea maailmanlopun lähestyvän taas. Minunkaan eivät nimittäin ihan aina tottele.
Myös Platon oli syvästi huolissaan silloisesta nykynuorisosta. Nuoriso ei kunnioittanut lakia, se mellakoi ja oli moraalitonta. Platonistakin on aika jättänyt jo yli kaksituhatta vuotta sitten, kuten myös sen ajan nuorisosta.
Kuinka monta sukupolvea mahtuu näihin tuhansiin vuosiin, joiden aikana nuoriso on ollut jatkuvassa syöksykierteessä? Aika monta. Ja jos nuoriso on koko ajan ottanut niin valtavia harppauksia turmeltuneisuuden tiellä kuin minun aikanani, niin ihmettelen, miten ihminen on lajina edes säilynyt kaikki nämä vuosituhannet.
Vai voisiko kyse sittenkin olla yksilöistä? Jos oikein mietin, tunsin kyllä omassa nuoruudessani sellaisia tyyppejä, joiden korvien välissä sijaitsi lähinnä järjen ja moraalin musta aukko. Luulen, että turmeltuneinkin nykynuori saattaisi huokaista hämmästyksestä jos saisi tavata jonkun näistä 1990-luvun sankareista, sellaisina kuin olivat silloin. Sittemminhän heistäkin on varmaan tullut aikuisia, jotka nyt miettivät, että nykynuorilla ei ole mitään rotia.
Ehkä sukupolvi toisensa jälkeen ei olekaan enemmän ja enemmän pilalla, vaan pojat ovat poikia ja sitten heistä kasvaa miehiä. Onhan se kauhean näköistä kun kahdeksan huonoryhtistä teiniä seisoo hupparit päällä huoltoaseman oven vieressä ja syljeksii maahan älypuhelimiaan räpläten. Mutta oletteko koskaan nähneet esimerkiksi eläkeläisiä tekemässä samaa? Minä luulen, että nämäkin kahdeksan keksivät aikuisikään mennessä parempaa tekemistä.
Sitten siihen oven pieleen parkkeeraa uusi sukupolvi. Tällä on jollain muulla tapaa ärsyttävät ja vääränlaiset vaatteet ja uudenlaisia ärsyttäviä tapoja. Pilalla, me ajattelemme. Pilalla, ajattelevat jo nuo syljeskelevät hupparipäätkin. Nuoriso on aina pilalla.
Jostain kumman syystä yhteiskunta kuitenkin koko ajan kehittyy. En ota kantaa siihen, kehittyykö se koko ajan oikeaan suuntaan, mutta ei se ainakaan syöksy suoraan turmioon, vaikka nuorison tuhansia vuosia jatkunut turmeltuneisuus mielestäni sitä jo edellyttäisi.
Jääköhän meiltä huomaamatta, että sukupolvi toisensa jälkeen nuorisosta valtaosa on kunnollista ja tunnollista? Ehkä meidän on vaikea myöntää, että nuorison joukossa on paljon myös meitä aikuisia fiksumman oloisia yksilöitä? On helpompi kiinnittää huomio tähän huonosti käyttäytyvään vähemmistöön ja tuntea suurta ylemmyyttä, kun ei noista nykyajan nuorista ole mihinkään.
Lisäksi luulen, että aika kultaa nuoruusmuistot. Eiköhän ne rajat kuitenkin ole tullut kokeiltua joskus itse kullakin. Kapinoinnin määrä lienee sukupolvesta toiseen vakio, tapoja vain tulee jatkuvasti uusia.
Sen muistan nuoruudestani kyllä, miten ärsyttävää oli kuunnella vanhempien ihmisten narinoita, jotka alkoivat ”kun tämä nykyajan nuoriso…”. Se tuntui silloin melko rankalta yleistykseltä. Koin tarvetta työntää sormet korviini ja alkaa huutaa ”la-la-laa”. Mutta koska kunnioitin vanhempia ihmisiä, en voinut tehdä niin.
Hei nykyajan nuoriso. Jos minä joskus sanon teidän kuullenne ”nykyajan nuoriso”, niin olkaa hyvä, laittakaa sormet korviinne. Olen varma, etten sano mitään uutta ja ennen kuulematonta kuitenkaan, jos tätä samaa on jo faaraoiden ajasta asti jauhettu.
VEERA NIEMINEN
