Markkinoilta lukumaailman maistiaisia

Vuorentaustan koulussa syksyllä alkanut Lukuinto-hankkeen pilotti on poikinut vuoden mittaan monenmoista lukukivaa. Viime keskiviikkona koululla järjestetyt markkinat maistattivat rautaisannoksen tästä sadosta.
Minttu-Maria Leppänen (oik.) löysi kirjakirppikseltä Viisikko retkellä -kirjan. Kaverina markkinoilla kiersi Jasmiina Kuusisto.

Minttu-Maria Leppänen (oik.) löysi kirjakirppikseltä Viisikko retkellä -kirjan. Kaverina markkinoilla kiersi Jasmiina Kuusisto.

Nelli Siirilä istahtaa runogeneraattorin ääreen Vuorentaustan koulun markkinoilla.
Oppilaskaksikko opastaa tyttöä koneen käytössä. Alkajaisiksi aparaattiin on syötettävä jokin luontosana ja sitten tunnesana. Siirilä valkkaa sanat kukka ja ikävä.
Tarvitaan vain napin painallus, jotta kone suoltaa valmiin runon: ”Mihin ikävä meni, kysyt / puutarhassa palaa, aurinko / antaa mennä vain, kukka!”
– Runo oli hieno, koska siinä oli ikävää ja iloa, Siirilä tuumaa mielissään.
Koulu on pullollaan muutakin nähtävää ja koettavaa. On tietovisaa, portaiden alle patjoista rakennettua lukusoppea, kirjakirppistä, laulua, piirroksia, runo-ongintaa ja jos vaikka mitä.

Potkua lukemiseen

Valtakunnallisen hankkeen tavoite, lukuinnon lisääminen, on osunut maaliin ainakin Vuorentaustan koulua käyvän Mari Vireahon kohdalla.
– Olemme ruvenneet lukemaan entistä säännöllisemmin ja katsoneet kirjastosta mahdollisuuksia. Muutos on tullut vähin erin, tytön äiti Tiina Kakkori kertoo.
Pertti Kivimäen tytär Emilia on aina ollut innokas lukija, mutta pilotin myötä hän intoutui haistelemaan kodin kirjahyllyn antimia aiempaa tarkemmin.
– Aikaisemmin Emilia ei ollut kiinnostunut vanhoista kirjoista, mutta nyt hän on lukenut jonkin verran minun vanhoja kirjojani, kuten Viisikoita, Kivimäki hymyilee.
Emilia on omassa rauhassaan lukevaa sorttia.
– Kyllä Emilia kyselee minulta, mitä olen lukenut ja minkä ikäisenä, mutta itse lukeminen on aika paljon hänen oma maailmansa. Aku Ankkaakin lukiessaan hän ei kuule mitään ympäriltään – saati sitten kirjoja lukiessaan.
Niin Kakkori kuin Kivimäki lukivat paljon lastensa kanssa näiden ollessa pieniä.
– Nukkumaan mennessä luimme sadun, ja joskus lauloimme laulukirjasta tytön ollessa potallakin, isä nauraa.
Kivimäki uskoo, että yhdessä lukeminen on innostanut tyttöä lukupuuhiin. Kakkori puolestaan tietää, että yhteinen lukuhetki ja äidin lapselle antama aika ovat arvokas juttu.
– Olen myös kannustanut tytärtäni näkemään, että kirja on kiva kaveri, Kakkori sanoo.
Lukuinto ei ole kuitenkaan juuri tarttunut pilotin aikana lapsilta ainakaan näihin vanhempiin.
– Pyrin yleensäkin lukemaan silloin, kun jää aikaa, Kakkori selittää.
– Valitettavasti minulla lukeminen on jäänyt vähälle. Ennen luin paljon, Kivimäki harmittelee.

Värikäs katse teksteihin

Hanke luotaa monipuolisia ja uusiakin tapoja sukeltaa tekstien maailmaan.
Luupin alla ovat tekstit kirjoista ja lehdistä aina blogeihin ja laajan tekstikäsityksen mukaan myös vaikkapa elokuviin tai teatteriin.
Tekstejä käsitellään paitsi lukemalla myös muuttamalla niitä musiikiksi, kuviksi ja leikeiksi.
Kakkori ei ole huomannut, että laaja näkökulma teksteihin olisi ollut hänen tyttärensä lukuintoa lisäävä seikka.
Kivimäki äkkää, että pilotti on kenties saanut tyttären hakemaan tietoa yhä useammista lähteistä.
– Kun tv:ssä tuli asiaa alkuräjähdyksestä, tytön piti ihan jäädä kuuntelemaan. Hän myös katselee netistä kaiken maailman asioita ja syventää tietojaan.
Pilotti ei ole erityisesti avannut kummankaan vanhemman silmiä tekstien moninaisille ulottuvuuksille. Vaikkapa ajatus kirjan muuttamisesta kuvaksi tai näytelmäksi tuntuu kummastakin vaikealta.
– Analysoida vielä pystyisi, mutta että muuttaa…, Kivimäki pyörittelee päätään.
Vaan lapsetpa ovat pilotin aikana moiseen taipuneet.
– He ovat rohkeita. Ehkä he uskaltavat myöhemminkin, kun ovat kokeilleet jo lapsena, Kakkori hymyilee.
Hän voi kuvitella, että kirjojen käsittely monenmoisin keinoin, vaikka sarjakuvia tekemällä, onnistuisi kotonakin. Moiseen ei vain hoksaa ryhtyä.
– Onko se sitten kaavoihin kangistumista? nainen arvelee.

Lukuinto ei unohdu

Kakkori ja Kivimäki eivät usko, että heidän lastensa lukuinto lopahtaa, kun koulun pilotti päättyy.
He aikovat pitää jälkikasvunsa lukuintoa yllä käymällä lasten kanssa kirjastossa.
– Sieltä aina tarttuu jotain, Kivimäki tuumaa.
Mies aikoo jatkossakin kannustaa tyttöä lukemisen tielle.
– Kyllä kiinnitän huomiota, jos lukeminen vähentyy.
Vaikka projekti päättyy, lukuinto ei jää unholaan Vuorentaustan koulussakaan.
– Lukuintoon sinänsä kiinnitämme tulevaisuudessakin huomiota, mutta isoja tapahtumia emme ehkä enää järjestä. Mutta esimerkiksi viime vuonna pidetty lukulahjakampanja saattaa jäädä elämään, opettaja Sirpa Lähteenmäki selostaa.
– Tähän markkinoille on periaatteessa koottu makupaloja kaikesta, mitä olemme lukuinnon parissa tehneet. Levitämme näitä juttuja vuoden varrelle myöhemminkin.

Alissa Peltomäen (oik.) satuhahmolelut pääsivät osaksi tietovisaa. Peltomäki sai kuvaan seuraa pirkkuserkustaan Leea Järvensivusta.

Alissa Peltomäen (oik.) satuhahmolelut pääsivät osaksi tietovisaa. Peltomäki sai kuvaan seuraa pirkkuserkustaan Leea Järvensivusta.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?