Keijärven eedenistä elokuvaan

Viime syksynä valtavine kurpitsoineen Ylöjärven Uutisten sivuilla esiintynyt Mutasen pariskunta nähdään nyt myös valkokankaalla. Eedenistä pohjoiseen -dokumenttielokuvassa puutarhanhoito heijastelee siihen hurahtaneiden pariskuntien luonteita, rakkautta ja elämäntarinoita.
Mutasten parisuhteessa kyse on syvästä kumppanuudesta. Yhteinen tekeminen ja toisen tukeminen vankistavat liittoa.

Mutasten parisuhteessa kyse on syvästä kumppanuudesta. Yhteinen tekeminen ja toisen tukeminen vankistavat liittoa.

Kukat ja kurpitsat ovat keijärveläiselle Mutasen pariskunnalle tuhat kertaa tutumpi juttu kuin elokuvan teko.
Vaan parin viime vuoden aikana puutarhanhoitoa rakastava parivaljakko on päässyt maistamaan myös filmin kuvaamista.
Seikkailu kameroiden edessä sai alkunsa puutarhatöistä, pihaesittelyistä ja lehti-ilmoituksesta.
Mutaset ovat uurastaneet komean puutarhansa eteen vuosikaudet, ja muutama vuosi sitten he ryhtyivät jakamaan kasvi-iloa julkisin pihaesittelyin. Väkeä vain ei käynyt toivottuun tahtiin.
Samoihin aikoihin eräässä puutarhalehdessä oli ilmoitus, joka etsi puutarhaihmisiä dokumenttielokuvan henkilöiksi. Kaksikko raapusti hakemuksen.
– Kokeilimme, saisimmeko tunnettuutta sitä kautta, Markku Mutanen kertaa.
Haku tärppäsi. Se oli iloinen uutinen, vaikka pieni jännitys hiipikin vaimon mieleen.
– Mutta olemme olleet kerran puutarha-tv-sarjassa, joten meillä oli onneksi jo vähän kokemusta, Pirjo Mutanen hymyilee varovaisesti.

Oppimatka elokuvan tekoon

Vaimon jännitys haihtui, kun kuvausryhmän kanssa päästiin lähtöruutuun.
Vielä muutama askel oli otettava, ennen kuin vasta-alkajat pääsivät kameran edessä olemisesta kunnolla jyvälle.
– Vaikeinta oli, kun meitä pyydettiin keskustelemaan mutta ei sanottu, mistä, Markku Mutanen muistelee.
Puhe lähti kuitenkin luistamaan, kun sen päästä sai kiinni.
Ohjaaja myös neuvoi, ettei kameraan saa katsoa. Se kaksikolta luisti.
– Aina vain teimme, mitä ohjaaja sanoi, Pirjo Mutanen hymyilee.
Kun alkutakeltelut oli takelleltu, kaksikko tottui touhuun.
– Sitten tuntui kuin olisi aina tehnyt tuota hommaa, mies naurahtaa.
Kuvaukset myös rikkoivat pariskunnan ennakko-oletuksia elokuvan teosta.
Kun tv-ohjelmaa varten kameralla oli napattu pätkä sieltä, pätkä täältä, elokuvaa varten kannettiin tavaraa, odoteltiin ja kuvattiin samaa kohtaa uudelleen ja uudelleen.
– Olihan se pikkaisen erilaista kuin ajattelin – mutta positiivisella tavalla, Markku Mutanen virnistää.

Rakkaudesta asvien maailmaan

Mutasten taival kuokka kourassa on pitkä.
Vaimo on kuopsutellut multaa lapsesta saakka. Yhdessä puolisot ovat hääränneet puutarhassa 1970-luvulta saakka, ensin aarimaalla, sitten pienessä pihassa ja nyt tilalla, jossa lääniä piisaa.
Hetkeäkään epäröimättä Markku Mutanen kuvailee vaimonsa suhdetta puutarhaan rakkaussuhteeksi.
– Suhde on niin intohimoinen, että hän tekee tarvittaessa hommia pimeälläkin, mies katsoo lempeästi vaimoonsa.
Nainen on kasveilleen jopa äidillisen hellä. Hän suojaa niitä harsoin, joskus jutteleekin niille.
– Välillä on mennyt vähän överiksikin tuo taimien kasvatus, tilan emäntä myöntää hymyn kare suupielessään.
Ruuhkavuosien aikaan Markku Mutasen puutarhasuhde sai rakkausjuonteiden rinnalle vihankin sävyjä.
– Mutta nyt eläkkeellä kaipaan kevään tuloa varmaan yhtä paljon kuin Pirjo. Puutarhanhoitoon tulee himo.
Kukkapuuhissa vaimoa kiehtoo kauneus ja tekeminen – tekeminen melkeinpä enemmän kuin lopputulos. Mies taas korostaa, että kasvien äärellä ahertaminen tekee hyvää niin mielelle kuin keholle. Ja lopulta myös sato on nannaa terveydelle.
Ohjaaja Virpi Suutari näkee, että puutarha on ollut Mutasille terapeuttinen.
– Se on ollut hyvin parantava, koska heillä on ollut rankkojakin kokemuksia elämässään.
– Toinen asia, joka Mutasten puutarhasuhteesta tulee heti mieleeni, on luovuus, joka on heissä molemmissa mutta erityisesti Pirjossa, ohjaaja lisää.
Tämä korostuu myös Markku Mutasen puheessa.
– Pirjo on mestari ja minä renkipoika, mies ylistää vaimoaan.

Puutarha vahvistaa kumppanuutta

Puolisoiden puutarhasuhde ja heidän yhdessä jakamansa kasvihetket kuvastavat sitä, mistä elokuvassa todella on kyse: rakkaudesta ja parisuhteesta.
Niin elokuvasta kuin Mutasten puheesta paistaa syvä kumppanuus.
– Elokuva välittää kuvan, että he ovat mielettömän tärkeitä toisilleen, Suutari sanoo.
Yli 48 vuotta yhdessä ollut ja 80 yhteisestä vuodesta haaveileva pariskunta uskoo yhdessä olemisen voimaan. Yhteiseloon kuuluvat niin ilon kuin surun hetket sekä toisen tukeminen.
– Voi purkaa paineitakin, ja toinen ymmärtää, ettei se ole niin vakavaa. Emmehän me enää olisi yhdessä, jos emme kestäisi sitä, että toisella on joskus huono päivä, vaimo tuumii.
– On ihan turha kuvitella, että jos etsii uuden kaverin, se olisi paljon parempi, mies painottaa.
– Mutasten tarina kertoo, kuinka pitkä parisuhde voi onnistua, ohjaajakin sanoo.
Niin Markku Mutanen kuin Suutari huomaavat, että puutarhanhoito tukee parisuhdetta. Kun tekee työtä yhteisen tavoitteen eteen, oppii ymmärtämään toista ja tajuamaan, että kumpaakin kumppania tarvitaan.
– Meistä on tehty vähän kuin tämän elokuvan Ansa ja Tauno. Ei elämämme kyllä aina ole niin romanttista kuin elokuvassa, vaimo toteaa.
Toisaalta filmissä romantiikan rinnalle mahtuvat myös elämän nurjat puolet murheineen ja koettelemuksineen. Hiukan humoristista ristiriitaakin vilahtaa, kun Markku sanoo, että Pirjo tappaa hänet työllä.
– Vaikka ei asia ihan niin ole, Markku huomauttaa.
Eedenistä pohjoiseen ei ole perinteisin dokumentti. Siksi Mutastenkin suhteesta on niputettu sen tiettyjä ominaispiirteitä korostava näkemys.
– Rakentaa on hyvä sana, koska lavastuksesta ei ole kyse. Kaikki on kyllä totta ja pohjautuu siihen, että olen tutustunut pareihin. Tyylilaji on rakennettu dokumentaari. En halunnut tehdä tavallista puutarhaohjelmaa. Tahdoin nostaa tarinat arjen yläpuolelle ja tehdä kiteytettyä todellisuutta, kohotettua realismia. Ennen kaikkea tämä on rakkauselokuva, ohjaaja avaa.

Rohkeasti elämästä

Hypätessään dokumenttiin mukaan kaksikon on täytynyt raottaa verhoa yksityisalueelleen.
Pari ei kuitenkaan osannut epäröidä osallistumista. Tämä johtui osin siitäkin, etteivät Mutaset tienneet odottaa, mitä tuleman pitää. Lopulta he kuitenkin näkevät, että rehellinen avoimuus on hyvästä.
– Aluksi murheitamme käsiteltäessä ajattelin, mitä ne muille kuuluvat. Mutta toisaalta onhan hyvä näyttää, ettei meidänkään elämämme ole pelkkää hyvää, kauneuden keskellä elävä mies miettii.
Surua kohdannut katsojakin saa lohtua ja ymmärrystä elämään, kun hän näkee, että muillakin voi olla vaikeaa.
Kaksikko ei kadu, että lähti mukaan.
– Ei minua häiritse, että kerroimme elämästämme. Tiedän, että ihminen on ihminen, aviomies sanoo vakaasti.

Eedenistä pohjoiseen -elokuva Tampereen elokuvajuhlien kotimaisessa kilpailussa 5. maaliskuuta. Elokuvateatterilevityksen ensi-ilta 7. maaliskuuta.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?