Iloista ja ylevää helmojen havinaa

Ylöjärven lukion kakkosluokkalaiset toivat vanhuksille palan tanssia ja tunnelmaa, kun he kiersivät viime perjantaina keinahtelemassa vanhojen tansseja eri puolilla kaupunkia. Arvokas juhla nosti niin nuorten kuin yleisön mielen korkealle.
Tiuravuoren vanhainkodin väki oli silminnähden innoissaan vanhojen tansseja pyörähtäneiden opiskelijoiden vierailusta. Vaikka tanssipareja oli vain neljä, puvuissa riitti silmäniloa.

Tiuravuoren vanhainkodin väki oli silminnähden innoissaan vanhojen tansseja pyörähtäneiden opiskelijoiden vierailusta. Vaikka tanssipareja oli vain neljä, puvuissa riitti silmäniloa.

Tiuravuoren vanhainkodin sali täyttyy iäkkäästä väestä ja hoitajista.
Tunnelma on tiiviin odottava.
Tuokion kuluttua vartominen saa riittää. Pukujen helmat kahahtavat, sävelet kajahtavat ja kannat kopsahtavat lattiaan.
Ryhmä lukion kakkosluokkalaisia on saapunut pyörähtämään vanhojen tanssit vanhusten iloksi.
Tanssiaisjoukko on pieni: neljä paria. Porukan koko on kuitenkin juuri passeli melko pieneen tilaan. Helmat mahtuvat pyörähtämään, eikä askelia tarvitse ottaa tiiviisti tepsutellen.

Puvut ja käytös arvokkuuden resepti

Tunnelma on tyystin toinen kuin edeltäneen päivän penkkaririehassa. Vanhojen tansseihin kuuluu juhlava arvokkuus.
Nykyään tällaiset hienot tanssiaisjuhlat ovat harvinaista herkkua. Aatelisten juhlat ovat kaukana historiassa, ja itsenäisyyspäivän vastaanottokin koittaa vain kerran vuodessa. Vanhojen tansseissa nuoret saavat kuitenkin maistaa palan pukujuhlan kimallusta.
– On tosi kivaa, että nuorillekin on tällaista, kauniiksi laittautunut Sina Silvennoinen sanoo.
Poikkeuksellisen ylevä tilanne ei suinkaan herätä hänessä kiusaantuneita tuntemuksia.
– On vain kiva, kun saa laittautua.
Silvennoisen ja koulutoveri Pinja Seipäjärven mielestä on tärkeää tehdä päivästä tyystin toisenlainen kuin muut päivät ovat.
Myös Tiuravuoren lyhytaikaisyksikössä käyvät Yrjö Puputti, Harri Väisänen ja Eila Äikäs liputtavat arvokkuuden puolesta.
– Olisi menetys, jos tyyli vaihtuisi, Väisänen sanoo.
Vaikka kouluissa ja vanhainkodeissa ei ole kristallikruunuja tai komeita tanssisaleja, kiertävä tanssiporukka saa luotua arvokkaan ja loistokkaan tunnelman.
– Juhlavuus syntyy mekoilla, meikillä ja kampauksella, Silvennoinen sanoo.
– Ja iloisella asenteella sekä tanssiin eläytymisellä, opiskelija Samuel Kari lisää.
Vanhainkodin väki lisää listaan hyvän ryhdin, musiikin ja tanssitaidon.
Tummaan pukuun sonnustautunut Aleksi Ojanen tietää, että juhlallinen käytös silaa tilaisuuden.
– Ei saa olla turhan riehakasta muttei turhan totistakaan, vanhainkodin Väisänenkin tuumii.
Nuoret myöntävät, että arkinen ympäristö on ainut asia, jota ei ole komistettu päivää varten. Heistä se ei kuitenkaan kuori arvokkuutta pois.
– Tuomme juhlan mukanamme, Kari hymyilee.
– Ja toisaalta mekin nauramme ja iloitsemme tansseissa. Ei tämä ole niin vakava tilaisuus, Seipäjärvikin huomauttaa.

Tunteita ja iloa vanhusten päivään

Vaikka tanssiaisjuhla on erityisesti nuorten huikea hetki, se on myös juhlatuokio vanhusten ja koululaisten arjen keskellä.
– On suurenmoista, että nuoret tulevat tanssimaan, Äikäs riemuitsee.
– Olemme kovasti iloisia, että meitä muistetaan, Puputti jatkaa.
Nuoretkaan eivät suinkaan tahdo pitää päivää suljetun piirinsä omaisuutena.
– On kiva tulla piristämään vanhusten päivää. Uskon, että he osaavat arvostaa sitä, Silvennoinen miettii.
Iäkkäille päivä on virkistävää vaihtelua arkeen.
– Se tuo piristystä ja tunteitakin. Siellä oli jollakulla melkeinpä tippa linssissä, Puputti sanoo.
Päivä tuo vanhuksille mieleen heidän oman nuoruutensa ja vanhojen tanssinsa.
Iäkäs kolmikko tuumaakin, että vanhojen tanssien perinnettä on syytä pitää voimissaan. Toverusten mielestä perinteen lopettaminen olisi iso menetys ja pettymys.
Vanhuksista on hienoa nähdä, kuinka nuoret ovat innostuneita ja eläytyneitä perinnetilaisuudessa.
– Kyllä tanssijoiden tulo tänne lisää tällaisen veteraanin luottamusta nuorisoon. Eivät nuoret ole niin huonoja kuin puhutaan, Puputti kehaisee.

Väsyneita mutta iloisia

Tanssiaisryhmän pahin jännitys on jo laantunut, kun he astelevat vanhusten eteen. Edellisiltana on nimittäin jo tanssittu perheenjäsenille ja tutuille.
– Eilen jännitti tosi paljon, kun odotimme käytävässä. Mutta ensimmäisen ja toisen tanssin jälkeen alkoi jo tuntua kivalta, Seipäjärvi kertaa.
Nuoret kuvaavat mieltään hyväksi ja riemukkaaksi.
– Olo on vähän väsynytkin mutta kuitenkin iloinen, Silvennoinen kuvaa toista päivää tälläytyneenä olemista.
Vanhojen päivää odotetaan vuositolkulla, mutta se on yhdessä päivässä ohi. Ylöjärveläiset tosin tanssivat kahtena päivänä ja juhlivat vielä kolmantena. Silti juhla hujahtaa vauhdilla. Nuoria se ei harmita.
– Ei tätä jaksaisi viikkoa. Yöunetkin ovat lyhyitä, Seipäjärvi aprikoi.
Nuoret myöntävät, että juhlan hohto varmaankin hiipuisi, jos tanssit kestäisivät kuin loputtomiin. Hetkessä on hohtoa.
Sitä paitsi muistoissa päivä elää, vaikka se todellisuudessa päättyykin.
– Kun olen itse vanhainkodissa ja nuoret tulevat meille pyörähtelemään, niin kyllä siinä varmasti omat tanssini muistuvat mieleen, Henri Tuohimaa hymyilee.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?