Vihaamaan opitaan, joten rakastamaankin voi oppia. Nelson Mandelan elämäkertaelokuva ei nosta kohdettaan jalustalle mutta muistuttaa asenteen voimasta.
Etelä-Afrikan demokratian isä ja ensimmäinen musta presidentti Nelson Mandela on elämäkertaelokuvansa ansainnut. Justin Chadwickin ohjaama Mandela – pitkä tie vapauteen on kunnioittava muttei kaunisteleva. Se maalaa kuvan ihmisestä, joka ei ollut täydellinen mutta joka onnistui muuttamaan maailmaa.
Elokuva pohjautuu samannimiseen kirjaan, joka ilmestyi jo muutama vuosi sitten. Se kertoo xhosa-heimon jäsenenä varttuneesta pojasta. Nyrkkeilijästä ja hurmurista, joka päivisin puolustaa asianajajana mustien oikeuksia tuomarin edessä ja iltaisin naurattaa tyttöjä tanssilattialla.
Raaka saari
Elokuva on joulukuussa menehtyneen vapaustaistelijan henkilökuva, mutta sattuneesta syystä sitä on hankala erottaa Etelä-Afrikan poliittisesta tilanteesta. Viime vuosisadan puolivälissä valkoisten vallanpitäjien mielivalta kanavoituu järkyttäviin tekoihin. Rotusorto velloo vahvana. Uudet lait tekevät mustien tilanteesta koko ajan epäoikeudenmukaisemman.
Vuonna 1960 mustat protestoivat uutta lakia vastaan. Se määrää heidät kantamaan aina passia mukanaan. Mielenosoituksessa Sharpevillen poliisiaseman edessä poliisi avaa tulen ja 69 ihmistä kuolee.
Alkuun Mandela (Idris Elba) kieltäytyy, kun häntä yritetään ylipuhua mukaan vapautusliike ANC:n toimintaan. ”Nehän vain tykkäävät puhua”, Nelson tokaisee. Myöhemmin hän toteaa, että yhdessä ollaan vahvempia kuin yksin.
Mandela kannattaa väkivallattomia protesteja, mutta kaikki eivät koe samoin. Osa päättää, että väkivaltaan on vastattava väkivallalla. Aseellinen siipi alkaa saada valtaa ANC:ssä, ja vähitellen Mandelakin kytkeytyy siihen.
Maan alla muutaman vuoden toimineet vapaustaistelijat saadaan kiinni ja heidät tuomitaan maanpetoksesta elinkautiseen.
Vuodet 1964−1982 Nelson Mandela elää Robben Islandin pahamaineisella vankilasaarella. Siellä vangit tekivät äärimmäisen raskasta työtä kalkkikivikaivoksella.
Vuodet vievät erilleen
Aviomiehen vankeuden aikana Winnie-vaimo (Naomie Harris) saa oman osansa. Hänet viedään kuulusteluihin kerta toisensa jälkeen. Yleensä niin, että kouluikäiset tyttäret joutuvat tulemaan tyhjään kotiin. Äidin sydän särkyy.
Winnien kuulustelut ovat raakoja, joten ei ihme, että anteeksianto ei maistu. Winnie katkeroituu ja liikkuu väkivaltaa lietsovissa porukoissa.
Mandela – pitkä tie vapauteen ei ole pelkkä apartheidin historiikki. Se on liikuttava rakkaustarina kahdesta karmeisiin olosuhteisiin joutuneesta ihmisestä.
Toinen vaimo Winnie vaikuttaa olevan Nelsonin elämän rakkaus. He ehtivät elää yhteistä elämää vain neljä vuotta. Niistä seuraavat 27 vankeuden ja kaipauksen vuotta.
Nelson pääsee lopulta vapauteen, mutta parisuhde ei kestä kaikkea tapahtunutta. Winnie puhkuu yhä kostoa, mutta Nelson on päättänyt, että anteeksianto on avain parempaan tulevaisuuteen. Kukaan ei synny maailmaan vihaten. Viha toisia kohtaan opitaan – joten miksei rakastaminenkin?
Kansakunnan tasolla Nelson puhuu rakkauden voimasta, mutta omassa elämässään hän huomaa rakkauden ja arvostuksen kadonneen.
Vuoden 1994 vaaleissa ANC saa äänivyöryn ja Mandelasta tulee presidentti. Samoihin aikoihin Winnie ja Nelson eroavat.
Naomie Harris on Winnienä särmikäs ja inhimillinen. Pääroolin näyttelevä brittiläinen Idris Elba on todentuntuinen vapaustaistelija. Sinnikäs mies, joka hoksaa, että tavoitteet saavutetaan vähä vähältä. Vankilassakin oikeuksien vaatiminen kannattaa aloittaa pyytämällä sortsien sijaan pitkiä housuja.
Elokuva tehtiin viime vuonna Mandelan 95-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Sen gaalaensi-ilta oli samana päivänä kuin Mandela menehtyi.
Mandela – pitkä tie vapauteen nähdään Finnkinon teattereissa ja ensi viikolla kiertue-elokuvateatteri Filmipyörän näytöksissä Ylöjärvellä: Vanhan lukion auditoriossa 17. helmikuuta ja 18. helmikuuta kello 18.30.
