Plusasteita, vesisadetta ja satunnaisia räntäkuuroja. Ylöjärven säätilaa tutkaillessa ei voi kuin ihmetellä, eletäänkö kaupungissa todella tammikuuta.
– Onhan tämä aika ennenkuulumatonta. Säiden puolesta Ylöjärvellä eletään nyt syys-lokakuuta, Ylöjärven kaupungin tiemestari Jari Koskinen äimistelee.
Mekaanisten lumenluojien sijaan puutarhakaupungin kaduilla on nähty viime viikkoina lähinnä hiekoituskoneita. Myös upouutta tiehöylää on päästy käyttämään yllättävän useasti.
Ylöjärven kaupungin lumiauroilla ei ole ollut tänä talvena juurikaan käyttöä. Tiemestari Jari Koskisen mukaan tiehuoltajia on työllistänyt viime aikoina teiden hiekoitus. – Kaupunkilaisilta tulee valituksia polanteista silloin tällöin, Koskinen kertoo.
Tavallisesti Ylöjärven kaupungin tiehuollossa keskitytään tähän aikaan vuodesta aurauksiin. Jari Koskisen arvion mukaan lunta raivataan pois puutarhakaupungin teiltä keskimäärin 25–30 kertaa vuodessa.
– Tänä talvena lähtöjä on kirjattu ylös vain kaksi kappaletta. Ensimmäisen kerran lunta piti luoda marraskuun lopussa kevyen liikenteen väyliltä. Joulukuun 9. päivänä vuorossa olivat sitten jo Ylöjärven pääväylätkin, tiemestari ynnäilee.
Vaikka lumet ovat nyttemmin sulaneet lähes kokonaan pois, on kaupungin tietyömiehillä riittänyt tehtävää. Aurauksista säästynyt aika ei ole johtanut peukaloiden pyörittämiseen.
– Tässä on tehty sellaisia juttuja, joita ei normaalisti pystyisi missään nimessä suorittamaan tammikuussa. Päällystettyjä teitä paikkaillaan ja sorateitä kunnostetaan harva se päivä. Lisäksi hiekoituskoneita on jouduttu käyttämään jopa ennätyspaljon, Koskinen kertoo.
Takamaalla sijaitsevalta avolouhokselta on rahdattu hiekkaa Ylöjärven kaupungin käyttöön tänä talvena enemmän kuin koskaan. Koskisen mukaan hienoa hiekoitussepeliä on ripoteltu kaupungin teille jo yhtä paljon kuin edellistalvena yhteensä.
– Lämpötilan vaihtelu pitää teiden kunnossapitäjät kiireisinä. Polanteet eli kovaksi pakkautuneet lumi- tai jääharjanteet ovat yleensä keväinen riesa, mutta tämän talven liikenteessä ne ovat olleet jo tuttu juttu.
Satojentuhansien satsaus jo käytössä
Ylöjärven kaupungin tekninen keskus teki jokin aika sitten suuren investoinnin, kun se osti upouuden tiehöylän. Teiden rakennekerrosten pintojen tasoittamiseen ja muotoiluun tarkoitettu järeä työkone saapui Soppeenmäessä sijaitsevalle varikolle viime vuoden lopulla.
– Hintaa tiehöylällä oli vajaat 300 000 euroa. Edellinen laite oli jo melkein 15 vuotta vanha ja siksi elinkaarensa päässä, tieväylien kunnossapidossa työskentelevä Kari Ruusunen tietää.
Ruusunen – samoin kuin kollegansa Pekka Pohjola ja Veli-Matti Uusi-Piuhari – on päässyt kurvailemaan komealla ilmestyksellä Ylöjärven kaduilla ja sivuteillä jo useaan kertaan. Tiemestari Koskisen mukaan sorateillä kärsitään parhaillaan kelirikosta.
– Joulukuun alussa oli pitkiä pakkasjaksoja, joiden vuoksi tiepohjat ehtivät jäätyä. Joulun aikoihin alkaneet lämpimät säät ja vesisateet pehmittivät sitten teiden pinnat, ja monessa paikkaa tilanne on jo yllättävän paha, Koskinen sanoo.
Epätavallisen talvisään vuoksi uusi tiehöylä tuli Ylöjärvelle kreivin aikaan. Vuodenvaihteen molemmin puolin jättiläiskone on ollut liikkeellä melkein joka ikinen päivä.
– Kesäaurauksia tässä on viime aikoina tehty, Kari Ruusunen naurahtaa.
Lauhakaan talvi ei tuo säästöjä
Tiukkaa talouskuria noudattava Ylöjärven kaupunki on viime vuosina nipistänyt menojaan ahkerasti sieltä täältä. Teiden kunnossapito kuitenkin syö tietyn määrän euroja vuodesta toiseen.
Edes vallitsevista syyskeleistä ei ole odotettavissa helpotusta tukalaan rahatilanteeseen.
– Töitä kyllä riittää, vaikkei auroja käytetäkään. Meillä on hoidettavanamme 170 kilometriä kaavateitä, 50 kilometriä kevyen liikenteen väyliä ja 70 kilometriä yksityisteitä, Jari Koskinen laskeskelee.
Eriskummallinen talvi jättää varmuudella jälkensä etenkin teiden pinnoitteisiin. Märkä ajokeli ja autojen alla pyörivät nastarenkaat hajottavat kovimmankin asvaltin yllättävän nopeasti.
– Jos Suomen talvet ovat tulevaisuudessa yleisesti tällaisia, pitää paikkauksia tehdä jatkuvasti, Koskinen sanoo.
9.1.2014 tiemestari Jari Koskisen haastattelussa kerrottiin, että hiekoistussepeliä on käytetty ennätysmäärät. Sen on kyllä havainnut mm. kevyenliikenteen väylillä ,jalkakäytävillä runsaina terävien kivien kerroksina, jotka ovat puhkoneet ennätyksellisesti kengänpohjia ja polkupyörien renkaita. Tästä hyötyvät jalkine- ja rengaskauppiaat.
Kelkkailijat ja pulkkien vetäjät ovat turhaan toivoneet hiekotusvapaita reunoja kevyenliikenteen väylille. Uusi tarmokas mestari voisi miettiä asiaa ja kysyä tarvittaessa neuvoa muualta asian osaavilta, vaikkapa Lahden seudulta, Orimattilasta. Kaluston trimmauksella ja järjenkäytöllä heittolevitys on teknisesti hallittavissa.
Ylimitoitettu ns. hiekoitusepelöinti olisi saatava ojennukseen kuten Kuhlberg perustellusti kirjoitti. Tällä menolla kaupunki saattaa joutua maksajaksi terävästä sepelistä rikkouneista renkaista ja kengistä. Eikö hiekoitus riittäisi entisajan malliin ja toisentyyppisen ”tylsemmän”sepelin käyttö, jota myydään?
Miksi kevyenliikenteen auraajien vauhti pitää olla väylillä kulkevia ahdistavaa kohellusta?
Soppeenmäessä on todella tolkutonta menoa, josta näemme esim.:n yli ajetun ison lyhtypylvään ja pensaiden jätteinä Lidlin -Linkin parkissa!