Ylöjärvi-Seura sai vuoden alussa uuden puheenjohtajan, kun kahdeksan vuotta luotsin paikalla istunut Kerttu Blom väistyi tehtävästään. Manttelin peri paikallispolitiikasta tuttu Minna Sorsa.
Minna Sorsa tutustui Ylöjärvi-Seuran toimitilaan vanhan Mikkolan tilan päärakennuksen yläkerrassa joulun alla. Tuore puheenjohtaja toivoo, että seura saisi uusia jäseniä ja että nuorikin polvi innostuisi tulemaan mukaan toimintaan.
Joulun alla aktiivinen vihreä kunnallispoliitikko Minna Sorsa kapuaa portaita Ylöjärvi-Seuran toimitiloihin ensimmäistä kertaa elämässään.
Hymy nousee hänen kasvoilleen, ja utelias katse lipuu pitkin huonetta.
Perinnetietoinen nainen reagoisi näin varmasti joka tapauksessa, mutta nyt erityiselle mielenkiinnolle on selitys: Sorsasta on tulossa seuran uusi puheenjohtaja.
Arvot vetivät puoleensa
Sorsa innostui hakemaan avautuvaan tehtävään, koska Ylöjärvi-Seura vaalii asioita, jotka ovat hänelle tuiki tähdellisiä.
– Ylöjärven historia, perinteet ja kulttuuri kiinnostavat minua. Samoin olen kiinnostunut yhteisöllisyydestä, joka on tosi tärkeä arvo nykypäivänä.
Lisäksi naisella on sydämessään vankka paikka kulttuuriympäristöille.
Uuden askeleen ottavan mieli on täynnä intoa – ja kiitollisuutta siitä, että hän tuli valituksi.
– Koen tämän suureksi luottamuksen osoitukseksi.
Paikallisvaikuttaja seisoo pestinsä edessä varsin nöyränä.
– Saappaat ovat todella suuret Kerttu Blomin jälkeen, hän sanoo väistyvää puheenjohtajaa kunnioittaen.
Sorsa näkee tehtävän erittäin haastavaksi mutta samalla hyvin kiinnostavaksi.
– Seurassa on monta toimikuntaa ja paljon toimintaa. Nyt koittaakin vasta perehtyminen kokonaisuuteen.
Vaikka työsarkaa riittää, monessa mukana oleva nainen vakuuttaa, että paukkuja riittää.
– Seura perustuu vapaaehtoisten jäsenten toimintaan. Asioita on siis tekemässä monta käsiparia. Muut luottamustehtäväni ovat sitten sellaisia, jotka hoidan kokonaan itse. Olen arvioinut, että aikani riittää, ja olen myös valmis laittamaan aikaani tehtävääni seurassa.
Varpaat upposivat Ylöjärven multaan
Maailmaa monesta kolkasta kolunneelle Sorsalle Ylöjärvi on ollut koti pidempään kuin mikään muu paikka.
Nainen muutti puutarhakaupunkiin vuonna 1995.
Sopeutuminen uusiin paikkoihin ei ole ollut Sorsalle koskaan vaikeaa.
– Olen omalla laillani maailmankansalainen, olenhan asunut Ruotsissa, interrailannut ja niin edelleen. Minun on helppoa asettua paikkoihin.
Vaikka koti on löytynyt monelta nurkalta, on Luumäellä sijaitsevalla synnyinpaikalla naisen sydämessä erityisasema.
– Uskon, että synnyinkoti jättää jäljen jokaiseen ihmiseen.
Ylöjärven multaan Sorsa on onnistunut kasvattamaan juurensa ennen kaikkea ihmisten ansiosta. Myös elämänmenoon osallistuminen on tehnyt puutarhakaupungin kasvot hänelle tutuiksi.
– Kun menin valtuustoon yhdeksän vuotta sitten, vasta sen myötä ymmärsin yhdistysten, ihmisten ja kunnan toimialojen moninaisuuden.
Varsinkin kun Sorsan lapsi kasvoi, äiti pystyi kääntämään katsettaan yhä enemmän kotiympyröistä siihen, mitä kaupungissa tapahtuu. Vuosien varrella naisen suhde Ylöjärveen on aina vain syventynyt.
– Poikani on syntyjään ylöjärveläinen. Pohdinkin paljon, mitä ylöjärveläisyys on, nainen tuumii ja toteaa, että uudetkin tulokkaat voivat löytää täältä yhteisöjä, jotka helpottavat kotiutumista.
Kotikaupungissaan Sorsa on mieltynyt erityisesti luontoon.
– Metsät ja maisemat ovat minulle tärkeitä. Niin on myös harju osana Tampereen harjujaksoa.
Paikkakunnan maaseututausta on luonnon ystävän mielestä arvokas ominaispiirre.
– Sitä pitäisi nostaa esiin. Se lukeutuu asioihin, jotka rakentavat ihmisen identiteettiä ja joihin voi kiinnittyä.
Tunteen paloa naisessa sytyttävät myös vanhat rakennukset. Esimerkiksi korjausrahojen evääminen vanhalta Räikän rakennukselta huolettaa häntä.
– Perinteiset rakennukset ovat tärkeitä vanhoille asukkaille, mutta ne voivat muodostua sellaisiksi myös uusille paikkakuntalaisille.
Perinnettä takana ja edessä
Uuden puheenjohtajan sisällä palaa perinteen liekki.
– Olen vahvasti perinneihminen esimerkiksi ruoka-asioissa. Myös vuodenkiertoon liittyviin juhliin liitän paljon perinteitä. Ne rakentavat ihmistä.
Sorsa lisää listaan myös käsityöt kaikkine ryijyineen, liinoineen ja räsymattoineen.
Tiedot menneistä ajoista kutkuttavat häntä.
– Asuinpaikkakunnan historia voisi olla ihmiselle voimavara, jos hän tuntisi sen.
Ylöjärveläistynyt nainen onkin pureutunut kotikuntansa paikallishistoriaan, muun historian lisäksi. Suvunkin menneisyys kiehtoo Sorsaa, vaikka hän ei olekaan itse tarttunut sukututkimuksen kahvoihin.
Sorsa nyökkää ajatukselle, että perinteen niskasta on viime vuosina karissut pölyttyneisyyden ja jämähtäneisyyden maine.
– Luulen, että perinteellä on alkamassa uusi kukoistuskausi. Perinne muovaa ajatuksiamme ja auttaa ymmärtämään, keitä olemme ihmisinä.
Sorsan perinnenäkemys ei kuitenkaan ulotu vain yhteen suuntaan, menneeseen. Vaikka paikallisvaikuttaja perää vanhojen asioiden tuntemista ja vaalimista, hän muistuttaa, että jatkuvasti luodaan myös uutta perinnettä. Esimerkiksi perinteeseen olennaisesti kuuluva yhteisöllisyys on saanut tuoreita muotoja, kun kotona yksin oleva ihminen voi olla osa yhteisöä tietokoneen välityksellä.
Puheenjohtajaksi valittu tyytyy toteamaan, että aika näyttää, millainen lenkki perinteen ketjussa hän voi pestissään olla.
– Mutta toivoisin, että syntyisi lisää Ylöjärvi-henkeä, yhteisöllisyyttä ja välittämistä. Ylöjärveläisyyden korostaminen ei tarkoita, että sanottaisiin ei vaikkapa naapurikunnille, vaan se luo voimavaroja.
Innokkaana, jäseniä kuunnellen
Luotsilla on jo mielessään paljon asioita, joita hän voisi heittää ilmoille uudelta palliltaan. Ensin on kuitenkin otettava asioista selvää ja sitten kuunneltava korvat höröllä jäsenistön näkemyksiä. Eteenpäin astellaan askel kerrallaan.
– Myönteinen näkökulma vie aina pisimmälle. En ajattele, että tulen uudistamaan – pohja on niin hyvä.
Puikkoihin tarttunut kuitenkin vakuuttaa, että kun suuntalinjat on yhdessä löydetty, hän on valmis pitämään niistä napakasti kiinni.
Aktiivi tietää, että antamalla saa myös itse.
– Kun on osallinen yhteiskuntaan, kuuluu johonkin. Kerttu Blomkin on sanonut, että kun kuuluu johonkin, voi lähteä siivilleen ja toisaalta palata.
Haastattelun päätteeksi Sorsan on aika nousta hetkeksi siivilleen eli suunnata alas toimitiloista. Paluu koittaa, kun puheenjohtajan saappaat ovat jo jalassa.
Viimeisimmät kommentit