Näin vanhan liiton konservatiivina sitä ei ymmärrä aina ihan kaikkea. Viimeksi pari viikkoa sitten luulin ennenaikaisen aprillipäivän koittaneen luettuani netistä, jotta Suomeen on perustettu Aikuisurheiluliitto.
Koska tiesin vaimoni lähteneen samana päivänä Suomen Veteraaniurheiluliiton vuosikokoukseen, osasin nopeasti laskea yksi plus yksi. Kyse olikin siis perinteikkään liiton nimenvaihdoksesta.
Ensimmäinen reaktioni oli, minulle hyvin tyypillisesti, että eihän tuossa ole mitään järkeä. Asiaa tovin aikaa tuumittuani ymmärsin vaihdoksen perusteet, olinhan samoja asioita pohtinut päässäni, kenties joskus päissänikin.
Veteraani-sanalla on tietty kaiku, eli se yhdistetään sotaveteraaneihin.
Se taas sopii aika heikosti yhteen esimerkiksi moukarinheittäjä Merja Korpelan kanssa. Merja kun on syntynyt vuonna 1981 eli 35 vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, eikä hän ole muutenkaan erityisen sotaisa naisihminen.
Veteraaniurheiluliitto on alennellut alaikärajoja niin, että jo 30-vuotiaat lasketaan veteraaneiksi.
Itse käytän jatkuvasti kolmekymppisistä urheilijoista konkari-sanaa tähdentääkseni, että kokeneista miehistä ja naisista on kysymys.
Jollakulla kun saattaa olla sillä väliaikapaalulla takanaan jo 15 vuotta maajoukkuetasolla rehkimistä. Jos joku suuttua haluaa moisesta etuliitteestä, kaikin mokomin. Hyvässä hengessä sitä käytän, ja olen havainnut, että niin tekee moni muukin.
Miksei siis Suomen Konkariurheiluliitto? Jaa, että liian ärräpitoinen? Höpö, höpö.
Aikuinen mielletään yleisesti täysikäisen eli vähintään 18-vuotiaan synonyymiksi.
Teoriassa niin onkin, mutta käytännössä ihminen on kasitoistaisena kaukana aikuisuudesta. Havaitsin itsessäni ensimmäiset, pienenpienet aikuistumisen merkit 34-vuotiaana isäksi tultuani.
Monessa asiassa yllättävän suvaitsemattomaksi naisvaltaistuttuaan muodostunut yhteiskunnallinen ilmapiiri ei siedä tytöttelyä edes pilke silmäkulmassa, ja asianajajat rikastuvat mitä naurettavimmilla oikeustapauksilla.
Tiedä, vaikka Aikuisurheiluliiton johtokin istua nakottaisi syytettyjen pulpetissa, kun joltakulta 25-vuotiaalta naiselta evätään aikuiskilpailuihin pituutta hyppäämään pääsy elämää tuplasti häntä enemmän nähneen miestoimitsijan lupsakoilla saatesanoilla: ”Oota, tyttö, vielä viisi vuotta…”
Uusvanhan liiton pitää tietenkin nyt suunnitella itselleen uusi logo. Ei sitä millään stefanlindforsilla tarvitse teettää.
Riittää, kun pyöreälle keltapunaiselle liikennemerkille piirretään vaikkapa kiekonheittäjän kuva ja sen alle teksti K30. Viesti tulee kertalaakista selväksi.
Kilpailutapahtumia varten täytyy valita liitolle hymnikin. Säveltää sitä ei enää tarvitse. Menetellään, kuten Tšekkoslovakian kansallishymnissä sosialismin synkeinä vuosina. Heillähän alkuosa oli Tšekinmaan itkettävän kaunis Kde Domo Muji ja loppuosa slovakkien ikioma laulu, jossa ukkonen ryskää Tatran vuorilla.
Samettivallankumouksessahan osasista tuli itsenäisten Tšekin ja Slovakian tasavaltojen hymnit, ja hyvin kiekko kulkee niilläkin ryyditettynä.
Aikuisurheiluliiton hymnissä naitetaan Paula Koivuniemen Aikuinen nainen ja Frederikin Kolmekymppinen.
Sovitetaan vaikkapa sellolle ja pianolle tässä järjestyksessä niin, että alku soitetaan ylihitaassa ja loppu uhkanopeassa tempossa.
Mutta ihan vakavasti puhuen nostan pipoani erittäin korkealle kaikille, jotka varsinaisen kilpaurheilu-uransa jälkeen jatkavat urheilemista ”aikuisten sarjoissa”.
Väliin voi jäädä ruuhkavuosien takia pitkäkin urheiluton tovi, mutta hieno juttu, että ovi pidetään auki palaajille.
Pikaluistelua harrastava vaimoni kuuluu siihen ryhmään ja näyttää nauttivan täysin siemauksin. En osaa sanoa, verestääkö hän nuoruusmuistojaan vai mitä, mutta hyvä näin.
Niitäkin on, joita urheilukärpänen puraisee vasta siinä iässä, ettei varsinaiseksi kilpaurheilijaksi enää voi ryhtyä. Aikuisurheilu tarjoaa siihen puremaan mitä parhaimman lääkkeen.
Joku ikänsä liikkunut voi opetella ihan uuden lajin vaikkapa viisikymppisenä. Itseäni kiehtoo ajatus oppia heittämään kiekkoa tai moukaria. Tiedä, vaikka minustakin tulisi jossain vaiheessa aikuisurheilija.
Kommentointi on suljettu.