Ulos tiukasta laatikosta

Värin viemää -näyttelyn teokset ovat syntyneet Tampereen seudun työväenopiston aikuisten käsityön taiteen syventävissä opinnoissa. Syksyn kurssilla perehdyttiin kasvivärjäykseen ja monenlaisiin lankatekniikoihin.
Merja Riitaoja: Elämän ilo.

Merja Riitaoja: Elämän ilo.

Merja Riitaoja teki näyttelyyn seinävaatteen, joka sai nimen Elämän ilo. Lähtökohdaksi hän otti suomalaiset kansanomaiset ryijyt 1700- ja 1800-luvulta. Tuolloin paikalliset ryijytyypit erotti omintakeisesta värityksestä ja kuvioinnista.
− Kokemäenjoen laaksossa kudottiin tulppaaniryijyjä. Saarijärveläiset ryijyt taas olivat taiteellisesti korkeatasoisia, ja niissä näkyi elämänpuu- ja ihmiskuvioaiheita, Riitaoja kertoo esimerkkejä.
Aiemmin Riitaoja oli itse tehnyt Urjala-ryijyn, jonka malli on vuodelta 1799. Se toimi innoituksena uusimmalle näyttelytyölle.
− En tällä kertaa aikonutkaan tehdä perinteistä ryijyä, vaan halusin käyttää useita erilaisia lankatekniikoita. Kuvioksi valikoitui puukuvio, jonka perinteisen muodon halusin säilyttää. Tulppaaninkukinto sen sijaan muuntui auringoksi.

Ulos laatikosta

Näyttelyssä huomaa, miten luovuus kukoistaa, kun sille antaa luvan päästä esiin. Omaa luovuuttaan Merja Riitaoja vähättelee.
− En koe olevani mitenkään erityisen luova – varsinkin muiden töitä katsellessani tunnen usein olevani kaavoihin kangistunut. Olen yrittänyt kehittää luovuuttani ihan tekemällä: yrittämisen ja erehdyksen kautta monesti tulee keksittyä jotakin uutta. Luovuutta voi kehittää myös katselemalla muiden tekemiä töitä. Esimerkiksi Pinterest on uskomaton paikka, joka saa omat ajatuksenikin lentoon, Riitaoja kehuu verkkopalvelua, johon voi tallentaa omia lempikuviaan.
Merja Riitaoja on harrastanut käsitöitä lähes koko ikänsä. Työväenopiston opintoihin hän hakeutui, koska halusi luoda enemmän omannäköisiään käsitöitä ja samalla tutkia omaa sisintään.
− Löytyykö sieltä jotakin, mitä voisi kutsua taiteeksi? Ja tietysti myös mahdollisuus opiskella uusia tekniikoita kiinnosti.
Riitaoja on tyytyväinen opintojen antiin. Työskentely yhdessä muiden kurssilaisten kanssa on avannut silmät näkemään asioita toisin.
− Olen saanut tietynlaista out of the box -ajattelua esimerkiksi materiaalien hyötykäyttöön. Tiedän nyt, miten kauniita kirjan kansia saa vaikka rypistetystä pakkauspaperista. Olen myös yrittänyt opetella pois suorituskeskeisyydestä ja huomaan nauttivani myös tekoprosessista – en ainoastaan lopputuloksesta. Harvoin on yhtä tapaa tehdä asioita: jos opetettu tapa ei ole kaikkein mieluisin, aina voi kehitellä itselleen sopivamman tavan.
Konkreettisia taitojakin on kertynyt. Tähänastisten opintojen aikana Merja Riitaoja on perehtynyt muun muassa huovutukseen, kankaanpainantaan, kasvivärjäykseen ja kirjansidonnan tekniikoihin.

Upeaa ja persoonallista

Näyttelytyöt tehneillä opiskelijoilla on vielä puolitoista vuotta opintoja jäljellä. Värit ja kulttuurit -kurssin tavoite oli, että opiskelijat tutustuvat itseään kiinnostavaan käsityökulttuurin osa-alueeseen ja käyttävät sitä oman tuotteen tai teoksen suunnittelun ja valmistuksen lähtökohtana.
Lankoja ja muita materiaaleja värjättiin syyskuun alun aurinkoisena viikonloppuna työväenopiston Kesäpirtillä Antaverkassa. Värikasveina käytettiin muun muassa marja-aroniaa, sipulinkuoria, kielonlehtiä sekä kuusen- ja männynkäpyjä.
− Olen jälleen innoissani upeista teoksista ja ihmeissäni siitä, miten erilaisiin lopputuloksiin opiskelijat aina päätyvät omissa suunnittelu- ja valmistusprosesseissaan, käsityön suunnittelijaopettaja Ulla Tujula ihastelee.

Tampereen seudun työväenopiston aikuisten käsityön taiteen syventävien opintojen opiskelijoiden näyttely ”Värin viemää – kasvivärjättyjä tekstiiliteoksia” Ylöjärven kirjasto Leijan sinisellä käytävällä 23. marraskuuta saakka.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?