Nuorten syrjäytyminen ja koulukiusaaminen olivat viime keskiviikkoisen päättäjäpaneelin aiheina, joten ketkä muut olisivat olleet parempia päättäjien tenttaajia kuin nuoret itse?
Tilaisuudessa päivänvaloon nousi esimerkiksi ajatus vertaistuen käytöstä kiusaamisen jälkiselvittelyssä.
Hyvien ideoiden heittämisen lisäksi todella tiukkoja kysymyksiä esittivät nuoret saivat kelpo vastauksia, vaikka käsiteltävät asiat olivatkin vakavia ja hankalia.
Noin 70 aktiivisen nuoren kansoittama valtuustosali pani päättäjät tiukille viime keskiviikkona. Paneelille varattu parin tunnin aika olisi ylittynyt kevyesti, ellei puheenjohtaja Antti Kemppi olisi viheltänyt keskustelua poikki.
Ensimmäinen nuorten esittämä kysymys koski jo syrjäytyneiden lukumäärää.
– Lukumäärä riippuu määrittelytavasta. Ylöjärvellä on noin 100 syrjäytynyttä alle 29-vuotiasta nuorta, kun katsotaan niitä, joilla ei ole opiskelupaikkaa, sivistysjohtaja Matti Hursti, yksi panelisteista, vastasi.
– Sitä, kuinka monta syrjäytynyttä meillä on, emme edes tiedä, kaupunginhallituksen puheenjohtaja Katja Luojus totesi.
Miten voidaan
ehkäistä?
Kysymys siitä, miten syrjäytymistä voitaisiin ehkäistä ennalta, herätti vilkasta keskustelua.
– Opettajat ja nuorisotyöntekijä tekevät parhaansa, jotta syrjäytymistapauksilta vältyttäisiin, Hursti vakuutti.
Sosiaalityöntekijä Sari Jaakkolan mukaan hän itse toimii ikään kuin tulipalon sammuttajan roolissa.
– Moni tulee vastaanotolle aikuisen avustamana vasta, kun itse on huonossa kunnossa. Silloin kun nuori on ollut pelkän toimeentulotuen varassa yli neljä kuukautta, häntä aletaan aktivoida erilaisin keinoin. Tämä kaikki tehdään, jotta nuori pääsisi takaisin normaaliin elämään kiinni.
Luojuksen mukaan perheiden roolia syrjäytymisen ehkäisyssä tulisi korostaa entisestään.
– Kaikki lähtee kotoa. Välittäminen on kaiken a ja o. Yksi hyvä keino välittää on kysyä nuorelta: ”Mitä sinulle kuuluu?” Toisaalta kukaan ei voi tietää nuoren ongelmista, jollei hän itse niistä kerro. Tärkeää on, että lapsi ja aikuinen vaihtavat kuulumisiaan koulupäivän jälkeen.
Panelistin ja kaupunginvaltuutetun Minna Sorsan (vihr.) mielestä ihmisen täytyy itse pohtia, onko hän omaan elämäänsä tyytyväinen.
– Jos nuori kokee, ettei hänellä ole perheessä ketään, jonka kanssa keskustella, asiat ovat huonolla tolalla.
Hän kokee hyväksi Tampereella käytössä olevan systeemin, jossa kaikkiin ysiluokan päättäneisiin nuoriin otetaan koulun loppumisen jälkeen yhteyttä ja tiedustellaan, missä nuori kulkee.
– Tästä voitaisiin ottaa vaari myös Ylöjärvellä, Sorsa vinkkasi sivistysjohtajan suuntaan.
Hursti valotti vastauksessaan, että ylöjärveläisnuorista kannetaan vastuuta.
– Pidämme huolen siitä, että jokainen ylöjärveläinen yhdeksännen luokan oppilas saa päättötodistuksen ja että seuraavana syksynä nuori opiskelee jossakin. Lukion puolella opintojen keskeytyksiä sattuu, mutta niistäkin osa on niin sanottuja positiivisia keskeytyksiä, eli nuori vaihtaa lukion puolelta ammattikouluun.
Onko sosiaalista
tukea tarpeeksi?
Nuorisoedustajistossakin vaikuttava Samuel Wiklund uteli, onko opinto-ohjaajien määrä panelistien mielestä riittävä.
– Näennäisesti määrä on sopiva: yksi opo 250 oppilasta kohti, Hursti heitti.
Nuorukainen yleisöstä kysäisi, millaista tukea opintojen keskeyttäjille annetaan.
– Tässä suhteessa rehtorit ja opinto-ohjaajat ovat ratkaisevassa asemassa. Rehtorit tietävät käytännössä aina, kun joku keskeyttää. Asiaa ratkotaan yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa, jollei kyseessä ole positiivinen keskeytys.
Etsivän nuorisotyön tekijällä Jonna Pauheella oli tähän sanottavaa.
– Oppilaitoksilla on suorastaan velvollisuus ilmoittaa nuorisotyölle oppilaasta, joka keskeyttää opintonsa, hän huomautti.
Nuoret ovat itsekin selvästi huolissaan niistä kanssaoppilaista, joiden poissaolomäärät ovat kohtuuttomat.
Eräs yläkoulun oppilas tarttuikin asiaan ja kysyi, miksi koulut pitävät sisällään niitä, joilla on paljon selvittämättömiä poissaoloja.
– Kuudennen ja seitsemännen luokan välimaastossa nuorten poissaolojen määrä räjähtää käsiin. Luvut yläkoulussa vaihtelevat kymmenestä jopa satoihin poissaolotunteihin vuodessa. Koulusta – varsinkaan peruskoulusta – ei eroteta eikä edes haluta erottaa ketään. Tärkeintä on, että nuori saa päättötodistuksen, oli hän läsnä koulussa enemmän tai vähemmän. Ylöjärvellä olemme onnistuneet tässä. Nimittäin 99,9 prosenttia nuoristamme saa peruskoulun päättötodistuksen, Hursti ilmoitti.
Onko kiusaaminen
vähentynyt?
Ylöjärvellä on ollut käytössä moni kiusaamisen vähentämiseen liittyvä projekti. Yksi niistä on opetusministeriön rahoittama kiusaamisen vastainen KiVa Koulu -hanke.
– KiVa Koulu on lyhyellä aikavälillä vähentänyt kiusaamista. Tämäkään hanke ei kuitenkaan lopeta kiusaamista tyystin. Kiusaamisen vastainen työ vaatii paljon myös opettajalta. Pelkkä yksittäinen ohjelma ei ratkaise kiusaamista, Hursti teroitti.
Sorsa totesi, että nälvimisellä on erilaisia muotoja.
– Jokainen tuntee kiusaamisen eri tavalla. Pahimmillaan se on ulkopuolelle jättämistä.
Eräällä kuulijalla oli omakohtaista kokemusta vertaistuen antamisesta uhrille.
– Haluaisin kysyä, onko Ylöjärven kouluissa tarjottu oppilaalta oppilaalle -tukea. Moni nuori on nimittäin menettänyt luottamuksensa aikuisiin, joten heidän olisi varmasti paljon helpompi jutella kipeistä asioista vertaistensa kuin aikuisten kanssa, nuori nainen järkeili.
– Tuo on mainio idea. Toivottavasti siihen saataisiin oppilaskunnatkin mukaan, Sorsa innostui.
Luojus ihasteli nuoren neidon rohkeutta ja heitti pallon nuorille.
– Teillä nuorilla itsellänne on mahdollisuus vaikuttaa. Tekemällä pieniä asioita voi auttaa jotakuta toista jaksamaan, hän painotti.
Yksi iltapäivän runsainta keskustelua nostattaneista asioista oli kysymys siitä, kuinka kiusaamista voitaisiin ehkäistä.
– Se, että oppilaat ovat koululuokassa toistensa kanssa tekemisissä, on tutkimustenkin mukaan äärimmäisen tärkeää. Kuta enemmän oppilaat tekevät ryhmätyötä, sitä vähemmän kiusaamista ilmenee. Kaikki on kiinni opettajasta sekä oppilaista itsestään. Kiusaaminen on niin sanottu ryhmäilmiö. Ei ole asetelmaa kiusattu ja kiusaaja, vaan kuvioon liittyy aina muitakin. Oppilaan tulee kertoa, mikäli hän näkee kiusaamista. Jos hän ei halua puhua kiusaamisesta koulussa, toivottavasti hän puhuisi siitä edes kotona, Hursti sanoi.
Yleisön joukossa istunut nuoriso-ohjaaja Satu Sirviö huomautti, että jos opettaja haluaa, kaikkien nuoriso-ohjaajien kanssa on mahdollista tehdä yhteistyötä.
Hallitusluotsi muistutti, että kiusaaminen on ikuisuuskysymys.
– Ainoastaan kiusaamisen ilmenemismuodot ovat muuttuneet aikojen saatossa. Nykyään puhutaan jo nettikiusaamisesta. Edelleenkään kiusaaminen ei ole sallittua.
Polemiikkia käytiin lisäksi siitä, pitäisikö koulun alkamisajankohtaa siirtää kahdeksasta yhdeksään tai kymmeneen. Oppilasenemmistön kantana oli kuitenkin pitäytyä nykyisessä koulunalkamisaikataulussa.
Loppukaneeteiksi nuoret tivasivat, mitä panelistit ovat tehneet syrjäytymisen ehkäisemiseksi tänä vuonna.
– Kohtaan sellaisia nuoria, jotka eivät tapaa omaa äitiään. Laitan heille esimerkiksi ruokaa, Minna Sorsa valotti.
– Välitän. Kyselen asuinalueen lapsilta, mitä heille kuuluu, Katja Luojus vastasi.
– Olen jatkuvasti nuorten kanssa tekemisissä työni puolesta. Eli teen joka päivä jotakin, sosiaalityöntekijä Sari Jaakkola kommentoi.
Tilaisuutta isännöinyt Antti Kemppi tiivisti paneelin pääpointit.
– Vertaistuki ja nuorten välinen kanssakäyminen ovat siemenet ongelmien ratkaisuun.
Valtuustosalin jakkarat saivat tavallisuudesta poikkeavia istujia. Hyvään keskusteluun äityneet kysymykset kiinnostivat arviolta 70:tä nuorta. (Kuva: Anni Alila)
Viimeisimmät kommentit