Ylöjärveläisnainen vei ylimääräistä omenasatoaan kadunvarteen ohikulkijoiden iloksi. Omenakoppa portinpielessä on yleinen näky Tampereella, mutta Ylöjärvellä ilmiöön ollaan vasta heräämässä. Muutamassa kaupungissa on myös perustettu nettiin satokartta, joka vinkkaa julkisten paikkojen satoapajista.
Kristiina Havenethin ja Risto Vesan omenpuut ovat vanhoja mutta yhä tuottoisia. Omenoiden lahjoittaminen on varmasti oiva tapa luoda naapurihenkeä nykymaailmassa, jossa naapurillinen tuttavuus ei aina kuki. Haveneth ja Vesa ovat kuitenkin tyytyväisiä, vaikka heidän naapurustossaan kanssakäyminen on lähinnä vain morjestelua ja tavaroiden lainaamista. Iän kartuttua heillä ei ole enää suurta tarvetta lisäelolle kotikadulla. Mutta hyvää mieltä he takuulla jakavat ompun napanneille ohikulkijoille.
Ylöjärven Kirkonseudulla asuvan Kristiina Havenethin pihapuut puskevat omenaa kilokaupalla.
Nainen on joutunut aprikoimaan, minne työntää aimo kasa herkkuja – omat varastot kun eivät vedä loputtomiin.
– Sanoin naapuruston lapsille, että menisivät omenavarkaisiin, nainen naurahtaa.
Vaan eipä moinen pulmaa ratkaissut.
Nurmikonleikkuukin kävi hankalaksi, kun omppuset täplittivät pihamaata.
Nainen keräsi parhaat makupalat vatiin ja äkkäsi viedä kopan postilaatikkorivin kupeeseen kadun toiselle puolelle.
Vadin viereen hän asetti lapun, jossa luki: ”Ottakaa tästä. Tosi hyvä. Jättäkää vati.”
Hän varusti astian hedelmäpussein, joihin halukkaat saivat latoa haluamansa määrän herkkuja.
Ensi kertaa Haveneth ryhtyi omenailon jakajaksi pari vuotta sitten. Tänäkin vuonna satoa tuli yli oman tarpeen, joten koppa päätyi postilaatikoiden jatkoksi muutamaksi päiväksi.
Tampereella näkee tämän tästä omakotitalojen portinpielissä omenoita pullottavia koreja, joista ohikulkijoita kehotetaan nappaamaan omansa.
Haveneth ei ole törmännyt moiseen ilmiöön kotiseudullaan. Hän kuitenkin tuumaa, että on kenties jossain nähnyt omppulaatikon, kun kerran itsekin hoksasi ryhtyä puuhaan.
Ylöjärven puistotyönjohtaja Jutta Kauttoonkin tuumaa ilmiön vasta heräilevän Tampereen länsinaapurissa.
– Olen nähnyt täällä ehkä kolmessa portinpielessä omenakoppia, Kauttoon muistelee.
Satokartta opastaa kansalaiset apajille
Haveneth tiedotti omppujen jaosta ainoastaan koppaan asetetulla lapulla. Naapurin vesseleitä hän kehotti viestittämään koteihinsa, että Havenethin pihasta saa vapaasti hakea herkkuja. Poimijoita ei kuitenkaan ilmaantunut.
Tampereella satoviestintä on aimo askeleen edellä: netissä on julkaistu parikin sivustoa herkkujen löytämiseksi.
Facebookissa on Omenapörssi Tampere -ryhmä, jossa kohtaavat ne, joilla omenia on liiaksi, ja ne, joilla ei ole niitä lainkaan. Samanlaisia Facebookin omenapörssejä on useilla muillakin paikkakunnilla.
Lisäksi verkossa on julkaistu Tampereen satokartta, johon kuka tahansa saa ilmoittaa bongaamansa julkisella paikalla sijaitsevan hedelmä- tai marja-apajan. Aamulehti kertoo nettisivuillaan, että sivuston taustalla on paikallinen ympäristönsuojeluyhdistys ja kaupunkikin tuki tempausta pienellä avustuksella. Satokarttoja on myös ainakin Helsingissä ja Turussa.
Ylöjärven apajia esitteleviä sivustoja ei tule vastaan. Jutta Kauttoonkaan ei moisia ole nähnyt, mutta hän suhtautuu myönteisesti ajatukseen, että tännekin saataisiin satokartta.
– Se on ideana ihan hyvä, mutta kun äkkiä ajattelen, mietityttää, onko täällä sellaisia julkisia paikkoja, joissa kasvaisi jotain poimittavaa, hän pohtii.
Satokarttojen perustajat perustelevat toimintaa jokamiehen-
oikeudella. Ajatuksena on, että jos apaja ei sijaitse kenenkään pihassa tai viljelyksillä, satoa saa poimia. Kukkaistutuksia ei luonnollisestikaan pidä mennä käpälöimään.
Kauttoon myöntää, että ihmiset voivat jokamiehenoikeuksiin nojaten napata Ylöjärvenkin marja- ja hedelmäantimia omaan käyttöönsä.
Kaupunki ei itse ole aktiivisesti keksinyt käyttöä maillaan kasvaville herkuille, kuten keskusta-alueen aroniapensaiden marjoille.
– Kyllä ne jäävät pensaisiin ja putoavat aikanaan alas, Kauttoon sanoo.
Havenethille tieto netin satosivustoista tulee aivan uutena.
– Olen minä kuullut niistä, avomies Risto Vesa toteaa.
Nainen pitää sivustoideaa oitis hyvänä ja tuumaa, että ilmoittaisi itsekin pihansa karttaan, jos sellainen olisi.
Kesän lämpö teki omenista makoisia
Vanhat omenapuut tarjosivat Havenethille taas hyvän sadon. Ylimääräisiä on täytynyt kärrätä jopa kompostiin.
Puutarhaliitto kertoo, että tänä vuonna omenasato kypsyi pari viikkoa normaalia aiemmin kesän helteiden vuoksi. Parhaillaan on aika maistella syysomenia.
Liiton mukaan kesäomenat jäivät tavallista pienemmiksi kuumuuden ja kuivuuden takia mutta toisaalta säästyivät hyvin kasvitaudeilta. Talviomenilta odotetaan lähes normaalia satoa.
Liitto toteaa, ettei viime vuoden kaltaiseen ennätyssatoon päästä helteiden sekä pitkän ja ankaran talven aiheuttamien vaurioiden vuoksi. Lämmin kesä kuitenkin poiki omeniin herkullisen maun.
Haveneth onnistui jakamaan herkkuiloa arvionsa mukaan ainakin parinkymmenen kilogramman verran.
Haveneth näkee keittiönsä ikkunasta juuri sopivasti kadulle, ja hän tiirailikin aika ajoin omenia nappaavia ohikulkijoita.
Palautetta ei kuulunut, kenties siksi, etteivät apajilla käyneet tienneet, kenen asettama vati oli.
– Lapset kyllä sanoivat: ”Oi, hyviä!” Yksi lapsi sanoi, ettei ota omenia, koska ne ovat varmaankin myrkytettyjä, Haveneth naurahtaa.
Vaan kelpasivatpa herkut vesselille kuitenkin. Pian naapuruston pikkupojat jo intoutuivat haalimaan herkkuja puusta haravalla, vieläpä useaan otteeseen.
Perhe on saanut satoa hupenemaan myös jakamalla sitä kassikaupalla tuttaville.
Lisäksi hedelmistä on syntynyt hillopurkki, piirakka ja kuivattujen omenien satsi poikineen, niin omaan käyttöön kuin lahjaksi.
Haveneth tuumaa, että omenien jakaminen on kirpputorien tapaan hyvä tapa säästää ja jakaa itselleen tarpeetonta nurkkien täytettä muiden hyödyksi.
– Hyvä kiertoon. Kun omenat kelpaavat, niin mitäs niitä panttaamaan, kun ei niitä itse määräänsä enempää syö, Vesa kiteyttää.
Viimeisimmät kommentit