Seta-aktiivi: seksuaalivähemmistöillä on hyvät olot Ylöjärvellä

”Voisin muuttaa miehen kanssa Parkkuuseen”

Laitoshuoltaja Ville Huhtalaa naurattaa. Toimittajan kysymys siitä, haluaako hän esiintyä nimettömänä seksuaalivähemmistöjen asemaa käsittelevässä jutussa on miehen mielestä huvittava.
– Aina minä olen avoimesti nimelläni ja kuvallani ollut esillä, jos on pyydetty. Kaikki nimi muutettu -tyyliset ratkaisut luovat homouden ympärille turhaa mystiikkaa, enkä halua olla osallisena sellaisessa, hän hymähtää.
34-vuotias Huhtala asuu nyt Tampereella, mutta hän vietti koko lapsuutensa entisessä Kurun kunnassa. Hänen mielestään nyky-Ylöjärvi on varsin suvaitsevaista seutua.
Kun Ville Huhtala asui takavuosina Rovaniemellä, Kaleva-lehti haastatteli häntä näyttävästi viikkoliitteeseensä. 15-lapsisen vanhoillislestadiolaisen perheen avoimesti homoseksuaali poika – joka vieläpä toimi vapaaehtoisena Setassa – nähtiin syvästi uskonnollisella Pohjois-Pohjanmaalla hyvänä aiheena lehtijutulle.

Kun Ville Huhtala asui takavuosina Rovaniemellä, Kaleva-lehti haastatteli häntä näyttävästi viikkoliitteeseensä. 15-lapsisen vanhoillislestadiolaisen perheen avoimesti homoseksuaali poika – joka vieläpä toimi vapaaehtoisena Setassa – nähtiin syvästi uskonnollisella Pohjois-Pohjanmaalla hyvänä aiheena lehtijutulle.

Pari viikkoa sitten Huhtala kävi pitkän tauon jälkeen taas kotikonnuillaan Parkkuussa ja Ylöjärvellä. Kymmenvuotiaana kotikylänsä taakseen jättänyt aikuinen mies päätti ottaa alleen polkupyörän ja sotkea vanhoja tuttujaan tapaamaan.
– Parkkuu tuntui edelleen kodilta, vaikka virallisesti olenkin syntyjäni muualta. Se oli hyvä paikka varttua, sellainen rauhallinen pieni kyläyhteisö, Huhtala kertoo hymy huulillaan.
– Juttelin kavereideni kanssa niitä näitä, mitä nyt yleensä tulee parin vuoden tauon jälkeen jutusteltua. Homouteni ei kaikkien kanssa noussut erityisemmin esille, mutta en usko, että se olisi lopulta ollut kenellekään mikään ongelma, hän jatkaa.
Parkkuun-vuosiensa jälkeen Tampereella ja Rovaniemellä asunut Huhtala ei osaa sanoa, ollaanko maalla suvaitsevaisempia kuin kaupungissa. Asiaa ei hänen mielestään voi loppujen lopuksi yleistää.
– En haluaisi jaotella ihmisiä sillä tavalla mustavalkoisesti, koska mitään yksiselitteistä vastausta ei voi antaa. Sen kuitenkin tiedän, että jos itse palaisin Parkkuuseen asumaan miehen kanssa, saisin elää siellä tasavertaisena yhteisön jäsenenä kaikessa rauhassa, hän kertoo.
Perusteeksi arviolleen Huhtala mainitsee omat kokemuksensa ja tietonsa nyky-Ylöjärvestä.
– Ja totta kai minun kohdallani asiaan vaikuttaisi myös se, että perheemme on ainakin Parkkuussa ihmisille valmiiksi tuttu. Olisin monelle vain kotiin palaava oman kylän poika.

”Eteenpäin menty isoin harppauksin”

Huhtalan positiiviset kokemukset kuvastavat hyvin viime vuosien kehitystä koko Suomessa. Itse 19 vuoden iässä kaapista ulos rohkaistunut mies kokee, että seksuaalivähemmistöjen asiat ovat nykyään huomattavasti paremmin kuin vielä 1990-luvulla.
– Luulen, että uudelle sukupolvelle homous ei ole enää mikään ihmeellinen asia. 15 viime vuoden aikana on menty eteenpäin valtavin harppauksin. Siihen pitää olla erittäin tyytyväinen, Huhtala kiittelee.
Tärkeimpänä edistysaskeleena tamperelainen pitää seksuaalisen moninaisuuden arkipäiväistymistä. Kaukana ovat esimerkiksi ajat, jolloin homomiehen mallina kotimaisessa populaarikulttuurissa oli Hyvät Herrat -tv-sarjan neitimäinen tarjoilija Håkan.
– Nykyään esimerkiksi Salattujen elämien kaltaisissa suosituissa ohjelmissa homot ovat aivan tavallisia, samaistuttavia hahmoja. Typerien ennakkokäsitysten rapistuminen tälläkin tavalla on tärkeää, Huhtala toteaa.
– Kiihkoton suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin ei katso enää edes ikää. Kun keräsin kesällä nimiä tasa-arvoista avioliittolakia kannattavaan kansalaisaloitteeseen, syntyi todella hyviä keskusteluja jopa iäkkäiden ihmisten kanssa. Kyllä hyvin suuri osa suomalaisista suhtautuu meihin kuin keihin tahansa muihinkin ihmisiin, hän innostuu jatkamaan.
Edistys ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö sateenkaariväki törmäisi yhä ennakkoluuloihin. Huhtalalle itselleen niistä ei ole koitunut harmia kuitenkaan noin kymmeneen vuoteen.
– Aikoinaan yhdellä työpaikallani pomo tuli sanomaan minulle, etten saisi puhua tupakkapaikalla parisuhdeasioistani niin kuin kaikki muut. Perusteena oli se, että eräs uskovainen työntekijä koki homouteni jotenkin loukkaavana, mies muistelee päätään pudistellen.
Oikeuksistaan tiukasti kiinni pitänyt Huhtala totesi, ettei esimies voi sorsia työntekijäänsä tämän seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Sittemmin vastaavia tapauksia ei ole enää hänen tielleen ilmaantunut.
Viime aikoina mies on kokenut loukkaavana lähinnä nimettömät haukkumakirjeet, joita lähetetään Pirkanmaan Setan toimistolle. Huhtala on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaa ajavan tamperelaisyhdistyksen hallituksen jäsen.
– Kirjeissä viitataan ties mihin Raamatun kohtiin ja manataan meidät alimpaan kadotukseen. Kun tekee pyyteetöntä työtä hyvän asian eteen ja palaute on tuollaista törkyä, tuntuu se kieltämättä aika pahalta.

Myös homo voi uskoa

Pirkanmaan Seta on tiivis yhteisö, joka tiedottaa toiminnastaan muun muassa omalla tiedotuslehdellä.

Pirkanmaan Seta on tiivis yhteisö, joka tiedottaa toiminnastaan muun muassa omalla tiedotuslehdellä.

Haukkumaviestit eivät ole suinkaan ainoa tapa, jolla uskonto on vaikuttanut Ville Huhtalan henkilökohtaiseen elämään. Vanhoillislestadiolaisen perheen lapsena hän on joutunut käymään läpi kenties tavallistakin suuremman sisäisen kamppailun niihin aikoihin, kun hän päätti tulla kaapista ulos.
– Melkein voi sanoa, että rasvailin parikymppisenä jo hirttosilmukkaa. Läheiset suhtautuivat asiaan kuitenkin aika hyvin, mitä nyt äiti oli aluksi todella ihmeissään, mies muistelee raskaita kokemuksiaan.
Huhtala myöntää, että hän on elämässään nyt monin tavoin onnellisessa tilanteessa. Itsensä kanssa sinut oleva kolmekymppinen sanoo sisäistäneensä jo kauan sitten, ettei hän tee syntiä olemalla oma itsensä. Hengellisyys on hänelle erittäin tärkeää.
– Vedän Pirkanmaan Setan hengellistä ryhmää joka toinen viikko. Kävijöitä on yleensä viitisentoista, ja keskustelemme kimpassa vaihtelevista teemoista. Se on eräänlaista vertaistukea.

”Näkyvyyttä tarvitaan”

Pohdiskelun, hiljentymisen ja yhdessäolon lisäksi maakunnan sateenkaariväki osaa myös olla räväkkä. Eräs koko vuoden näkyvimmistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tapahtumista pidettiin kesäkuussa Tampereella, ja myös Huhtala oli osana sen järjestelyjä.
Pirkanmaan Pride -nimeä kantanut tempaus juhlisti paikallisen Setan 40-vuotista historiaa. Siihen sisältyi myös näyttävä kulkue, Leimautumismarssi. Huhtala ei täysin ymmärrä ihmisiä, joita kyseisen kaltaiset joukkojalkautumiset kaupungin kaduille ärsyttävät.
– Pride-kulkueet ovat meille ylpeyden osoituksia siitä, että saamme olla omia itsejämme. Enemmän siinä on juhlan tuntua kuin mielenosoitusta, vaikka sitäkin toki jonkin verran, hän pyörittelee.
– Näkyvyyttä tarvitaan, jotta muutoksia asenteissa ja lainsäädännössä joskus tapahtuisi. Emme halua provosoida tai ärsyttää ketään. Ajamme vain omia oikeuksiamme, järjestöaktiivi jatkaa.
Huhtala muistuttaa, että maamme lainsäädäntö piti homoseksuaalisuutta rangaistavana vielä 1970-luvulla. Tautiluokitus samaan sukupuoleen vetoa tuntemiselta poistettiin vasta vuonna 1981.
– Niistä ajoista on loppujen lopuksi kulunut vasta aika vähän aikaa. Se, että haluamme julkisesti iloita asioiden muuttumista, ei pitäisi olla keneltäkään pois, hän järkeilee.

Sukupuolivähemmistöt heikommassa asemassa

Vaikka seksuaalivähemmistöillä pyyhkii tämän päivän Suomessa suhteellisen hyvin, on Setan kaltaisilla yhdistyksillä vielä runsaasti työsarkaa. Pitkälti samoja reittejä etuaan ajavilla sukupuolivähemmistöillä on yhteiskunnassa huomattavasti sateenkaariväkeä heikompi asema.
– Olen ymmärtänyt, että heille esimerkiksi Pirkanmaan Setan ryhmät ovat jopa elintärkeitä, järjestössä aktiivisesti toimiva Ville Huhtala kertoo.
Transsukupuolisten, transvestiittien ja intersukupuolisten on Huhtalan mukaan vaikea toteuttaa itseään tämän päivän Suomessa. Tiukkaan luutuneet asenteet ja ennakkokäsitykset elävät yhä vahvoina.
– Se puoli vaatii edelleen paljon työtä. Sukupuolta ei voi määritellä ulkoisten tekijöiden perusteella, vaikka moni tuntuu yhä niin ajattelevan, Huhtala alleviivaa.
– Tärkeintä on asiallisen tiedon lisääminen esimerkiksi kouluissa. Lisäksi Marja-Sisko Aallon kaltaiset julkiset hahmot edesauttavat asiaa, hän jatkaa.

Kommentit (3)

  1. Adviser

    Samaa kaikensallivaa-ymmärtävää ”homotusta”, poikkeavien bileitä,
    Bride-kulkueita, sateenkaariväen ylistystä yle, lehdistö, media kylvää aamusta iltaan! Se tympäisee normaalia väestöä.
    Adviser

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?