Les Misérables on vangitseva yhteistaideteos

Tampereen Teatterin syyskauden suursatsaus Les Misérables onnistui lumoamaan lauantaisen ensi-iltayleisön. Victor Hugon Kurjien tarina ja Georg Malvuksen ohjaus puhuttelivat katsojia. Laulajat, musiikki ja lavastus muodostivat vangitsevan yhteistaideteoksen. Syttyipä musikaalitaivaalle muutama uusi tähtikin. Esityksen kaksoisensi-ilta oli viime perjantaina ja lauantaina päänäyttämöllä.
Tunnepankki tulee tankatuksi kuunnellessa tenori Tero Harjunniemeä Jean Valjeanina Tampereen Teatterin syyskauden suursatsauksessa Les Misérables.

Tunnepankki tulee tankatuksi kuunnellessa tenori Tero Harjunniemeä Jean Valjeanina Tampereen Teatterin syyskauden suursatsauksessa Les Misérables.

Ranskalainen parivaljakko, sanoittaja Alain Boublil ja säveltäjä Claude-Michel Schönberg, haistoi menestyksen törmätessään Victor Hugon menestysromaaniin Les Misérables (1862).
Maailman kuuluisin musikaali alkoi hahmottua.
Tänään ”Les Misin” on nähnyt jo yli 65 miljoonaa ihmistä ympäri maailman. Tampereen Teatteri nappasi sen ohjelmistoonsa jo toista kertaa.
Traaginen tarina kurjaliston kohtaloista puhuttelee katsojaa. Ja laulut, joilla kuvataan näiden henkilöhahmojen tunteita, liikuttavat.
Kolmituntinen, läpi laulettu kokonaisuus koukuttaa äärelleen järkyttymään silloisen maailman säälimättömyydestä ja muistuttamaan nykypäivän pahuudesta. Musiikillinen yhteistaideteos syntyy maalauksellisissa näyttämökuvissa.
Ohjaaja Georg Malvus osaa täyttää lavastaja Ellen Cairnsin näyttämölle loihtimat, massiiviset taulunkehykset. Moni kohtaus, Palle Palmén loistavassa valaistuksessa, tuo mieleen Eugène Delacroix’n maalauksen Vapaus johtaa kansaa, joka sekin kuvaa heinäkuun vallankumouksen tapahtumia.

Kissoja ja hiiriä

Ranska 1830-luvun vallankumouksen sarastuksessa: monarkia on unohtanut kurjansa ja lähimmäisenrakkauden, pinnan alla kuohuu. Leipäpalan varastamisesta vankilaan 20 vuodeksi teljetty Jean Valjean pakenee ja päätyy varakkaaksi liikemieheksi ja pormestariksi. Mies ottaa huolehdittavakseen prostituutioon ajautuneen Fantinen Cosette-tyttären, käy ylioppilaiden mukana barrikadeille ja pelastaa Cosetten rakastetun Mariuksen hengen. Poliisi Javert tunnistaa entisen vangin ja käynnistää kissa-hiirileikin.
Leppymättömästi kirkkoa vastaan taistelleen kirjailijan menestysteos käsittelee yllättäen elämän suuria kysymyksiä sovituksesta, anteeksiannosta ja paremmasta huomisesta. Ohjaus ei unohda myöskään rakkautta, toimintaa ja armahtavaa huumoria. Humoristinen on myös Jukka Virtasen ja Kristiina Drewsin suomennos. Se natsaa erityisesti Ritva Jalosen ja Ville Majamaan hulvattomalla heittäytymisellä tulkitseman, pirullisen viekkaan Thénardierin pariskunnan suuhun. Igor Barbericin koreografia on mehukkaimmillaan hillittömän duon kohtauksissa.
Huikea Saara
Tero Harjunniemen Jean Valjean on täynnä lämpöä ja pakottomasti eteenpäin soljuvaa musiikkia. Upean Harjunniemen näytteleminen on korutonta, mutta läsnä olevaa.
Varamiehen kengistä säälimättömän poliisin saappaisiin astunut Jonas Saari on liioittelemattomien tunteiden tulkki. Myös katsoja on onnellinen Saaren onnistumisesta. Jostain syystä vahvasti tulkitseva Saari tuo mieleeni baritoni Jorma Hynnisen.
Musikaali sähköistyy Harjunniemen empaattisen Valjeanin ja Saaren leppymättömän Javertin kohtaamisissa.
Saara Lehtosen Éponine on huikea paketti: laulu on kaunista ja kirkasta, näytteleminen raikasta. Lehtosen esittämä kappale Haaveilen on värisyttävä.
Ele Millistfer laulaa Fantinen roolissa ihastuttavan hitin Muistan vanhaa haavettain, joka nousi taannoin suureen suosioon Britannian Idols-voittaja Susan Boylen ansiosta. Tomi Metsäketo tunnelmoi sujuvasti ylioppilas Mariuksen roolissa. Metsäketo ja Sarah Nedergårdin herttainen Cosette sopivat hyvin lemmekkääksi pariksi.
Samuel Harjanne tekee tulisieluisen ja laulullisesti vahvan vallankumouksellisen.
Hieman vieraat aksentit puskevat läpi laulusuorituksissa, mutta kokonaisuus on onnistunut.

Mainiot maskit

Reippaasti tulkitseva Sampo Lintula on koskettava katupoika. Myös pikkutyttöjen, Milka Häkkilän ja Helmi Hollströmin, esiintyminen on pinnistelemättömän sujuvaa.
Katja Sirkiä erottuu laulullaan ja ilmaisullaan kerjäläisjoukosta. Ellen Cairnsin epookkipuvustus on uskollinen aikakaudelle. Tässä kohtaa on muistettava mainita myös Johanna Vänttisen mainiot maskit: Majamaan silmät ja Jalosen musta luomi syöpyivät mieleeni pitkäksi aikaa.
Jussi Vahvaselän orkesteri paahtaa montussa enkelimäisellä pieteetillä laulajia tukien.
Kuoro-osuudet soivat vahvoina ja komeina.
Les Misérables on hyvä syy liikuttua sydänjuuria myöten.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?