Uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien joukkoon kuuluu yllättäjiä, kuten muun muassa metsäjänis

Ylöjärvi on monen uhanalaisen lajin koti

Ylöjärvellä tiedetään esiintyvän noin neljäkymmentä uhanalaista lajia aina liito-oravasta erilaisiin jäkäliin. Uhanalaisluokituksessa on kolme luokkaa: äärimmäisen uhanalainen, erittäin uhanalainen sekä vaarantunut. Suurin osa ylöjärveläislajeista kuuluu vaarantuneiden joukkoon, mutta muutama laji sinnittelee viimeisillä voimillaan ja taistelee tosissaan elinolotilastaan.
– Raakku tarvitsee elääkseen taimenta, joka on Etelä-Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Kaikki eläimet vaikuttavat monimuotoisen ympäristön lisäksi myös toisiinsa, ja yhden kannan heikentyminen voi tarkoittaa myös jollekin toiselle lajille huonoa tilannetta, Ylöjärven kaupungin ympäristöpäällikkö Pentti Keskitalo kertoo.

– Raakku tarvitsee elääkseen taimenta, joka on Etelä-Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Kaikki eläimet vaikuttavat monimuotoisen ympäristön lisäksi myös toisiinsa, ja yhden kannan heikentyminen voi tarkoittaa myös jollekin toiselle lajille huonoa tilannetta, Ylöjärven kaupungin ympäristöpäällikkö Pentti Keskitalo kertoo.

Tällä hetkellä Ylöjärvellä esiintyy äärimmäisen uhanalaisista lajeista ainakin lännenmunuaisjäkälää. Kaupungin ympäristöpäällikkö Pentti Keskitalo kertoo, että erittäin uhanalaisia on noin kymmenen lajia ja loput neljästäkymmenestä lajista ovat vaarantuneita.
– Luokat tarkastetaan kymmenen vuoden välein, ja välillä listoille nousee joitain uusia lajeja. Toisinaan jotkin lajit voimistuvat niin hyvin, että ne tippuvat listalta kokonaan pois, Keskitalo summaa.
Hänen mukaansa listat pysyvät varsin usein sellaisinaan. Suurin vaihtelu tapahtuu lintujen kannoissa. Usein laji kuulostaa niin tunnetulta ja yleiseltä, että sitä on vaikea uskoa uhanalaiseksi.
– Esimerkiksi monelle tuttu keltavästäräkki kuuluu vaarantuneisiin lajeihin, Keskitalo toteaa.
– Viimeisin tarkistus tehtiin pari vuotta sitten. Sitä aiemmassa listassa myös naurulokki kuului vaarantuneisiin lajeihin, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Enää naurulokki ei ole vaarantunut, mutta se on edelleen silmälläpidettävien lajien listalla.
Tähän uhanalaisluokitusten lisäksi tehdylle listalle kuuluu naurulokin lisäksi myös toinen yllättäjä: metsäjänis.
Keskitalon mukaan se ei ole vielä vaarantunut, mutta rusakko on tehnyt tuhojaan lajin kehitykselle.
– Myös muun muassa metso ja teeri kuuluvat silmälläpidettävien listalle. Lajien kehitystä tarkkaillaan koko ajan, ja seuraavassa uhanalaisluokitusten tarkastuksessa selviää, nouseeko join silmälläpidettävä laji vaarantuneeksi.
Keskitalon mukaan tarkastuksissa huomataan silloin tällöin, että jokin laji häviää Suomesta kokonaan. Äärimmäisen uhanalaiset lajit joutuvat sinnittelemään olemassaolostaan jatkuvasti.
Konkreettisen muutoksen lajien määrässä huomaa vaikkapa vilkaisemalla omalle takapihalleen.
Vuosikymmen sitten pihojen yleinen asukki, siili, on viime vuosina hävinnyt maisemasta radikaalisti.
– Myös sammakko on entistä harvinaisempi, Keskitalo miettii.
Välillä katoamisen partaalla olevien lajien kantoja saadaan myös vahvistettua.
Tällaisesta hyvänä esimerkkinä toimii tuulihaukka. Vielä muutama vuosikymmen sitten uhanalaislistoilla räpiköinyt lintu oli vuoden 2000 uhanalaisselvityksessä enää silmälläpidettävien listalla, ja viimeisimmän, vuonna 2010 tehdyn luokituksen mukaan tuulihaukka on elinvoimainen.
– Tuulihaukka on merikotkan ohella yksi hienoista selviytymistarinoista. Tuulihaukan kanta saatiin elpymään etenkin sille räätälöityjen avoseinäisten pönttöjen avulla, Keskitalo iloitsee.

Tuulihaukkojen kanta taantui rajusti 1960- ja 1970-luvuilla mahdollisesti ympäristömyrkkyjen takia. Kantojen elvyttämisessä nykyiseen elinvoimaiseen tasoon auttoivat suuresti tuulihaukoille suunnitellut pöntöt, joissa yksi seinistä on avonainen.

Tuulihaukkojen kanta taantui rajusti 1960- ja 1970-luvuilla mahdollisesti ympäristömyrkkyjen takia. Kantojen elvyttämisessä nykyiseen elinvoimaiseen tasoon auttoivat suuresti tuulihaukoille suunnitellut pöntöt, joissa yksi seinistä on avonainen.

Harvinainen
jokihelmisimpukka

Ympäristöpäällikkö ei usko, että Ylöjärveltä löytyy sellaisia lajeja, joita ei olisi missään muualla maassamme. Sen sijaan harvinaisuuksia kyllä löytyy.
– Sanotaan, että Ylöjärvellä sijaitsee Etelä-Suomen ainoa vesistö, jossa jokihelmisimpukka eli raakku lisääntyy, Keskitalo kertoo.
– Ja jos ajattelee Pirkanmaan mittakaavassa, niin esimerkiksi palosirkkaa esiintyy vain muutamalla paikkakunnalla Ylöjärven lisäksi, hän lisää.
Pirkanmaan ELY-keskuksessa suunnittelijana työskentelevä Sami Moilanen kertoo, että raakun tilanne vaikuttaa tällä hetkellä Ruonanjoella perin huolestuttavalta.
– Viimeisimpien kymmenen vuoden aikana tilanne on muuttunut radikaalisti. Viime kesän selvitykset näyttivät huolestuttavilta, joten tänä kesänä tilanne päätettiin tarkastaa uudestaan. Syksyllä valmistuvan selvityksen jälkeen voimme miettiä, mitä raakkujen elinolosuhteiden kohentamiseksi voidaan tehdä, Moilanen kertoo.
Hänen mukaansa peliä jokihelmisimpukan kanssa ei ole täysin menetetty.
– Raakku voi elää kaksisataavuotiaaksi. Jos ehdimme muuttaa olosuhteita, voimme vielä saada tilanteen nykyistä paremmaksi.
Uhanalaisia raakkuja tai muita eläimiä ei pidä mennä häiritsemään. Pentti Keskitalo muistuttaa, että jokihelmisimpukoiden tuhoamisesta on asetettu mittavat sakot.
Jos epäilee, että omilla mailla majailee uhanalaisia lajeja, kannattaa Keskitalon mukaan kääntyä asiantuntijan puoleen. Maitaan voi myös hakea ELY-keskukselta luonnonsuojelualueeksi, jos uhanalaisen lajin turvaaminen kiinnostaa.

Kaunis ketoneilikka kuuluu silmälläpidettäviin lajeihin.

Kaunis ketoneilikka kuuluu silmälläpidettäviin lajeihin.

Niityt kuntoon
talkoovoimin

Usein ajatellaan, että uhanalainen laji tulee jättää kokonaan rauhaan. Keskitalo kertoo, että tämä ei pidä paikkaansa niittykasvien kohdalla.
– Uhanalaisen lajin säästäminen ei aina edellytä suojelua, vaan etenkin niittykasvit vaativat hoitoa ja niittämistä.
Kulttuuribiotoopit, eli niityt ja kedot, tarvitsevat ihmistä säilyäkseen. Kulttuuribiotoopeilla elää Keskitalon mukaan monta kasvia ja hyönteistä, jotka löytyvät uhanalaisten lajien listalta.
– Usein luonnonsuojeluyhdistykset hoitavat niittyjä talkoovoimin, Keskitalo tuumaa.
Näin tapahtui muun muassa elokuun ensimmäisenä päivänä, jolloin Pyynperässä järjestettiin paikan ensimmäiset talkoot.
– Pikku-Ahveniston alueen niittyjä on hoidettu jo parinkymmenen vuoden ajan, mutta Pyynperä on noussut vasta viime vuosina valtakunnan tason kohteeksi lajiensa puolesta.
Pyynperässä esiintyy niin ahokirkiruohoa, ahosilmäruohoa kuin ketokatkeroa. Keskitalon mukaan Suomesta ei löydy montakaan niittyä, jolla kasvaa useaa uhanalaista lajia.
Hän ei usko, että Pyynperän hoitamiseen herättiin liian myöhään.
– Se oli kuitenkin pitkään viljelys- ja laidunnuskäytössä, eli sitä ehditään vielä auttaa. Kaikista parasta Pyynperälle olisi, jos sen saisi laidunnukseen.
Ensi viikon torstaina Pikku-Ahvenistoa niitetään talkoohengessä. Harri Luojus Ylöjärven Luonto ry:stä vinkkaa, että kaikki halukkaat saavat tulla mukaan talkoisiin.
– Hoidamme grillikodan yläpuolella olevaa niittyä iltapäivällä viidestä eteenpäin muutaman tunnin ajan. Mukaan saa tuoda omia välineitä, mutta ilmankin pärjää. Meillä on niittotarvikkeita kaikille talkoisiin tuleville.

Määrä kasvoi
pinta-alan mukana

Uhanalaisten lajien määrän muutosta Ylöjärvellä on Keskitalon mukaan hankalaa arvioida. Muutaman vuoden takainen kuntaliitos teki Ylöjärven pinta-alasta suuren ja lisäsi siihen muun muassa Seitsemisen kansallispuiston, jossa Keskitalo kertoo monen uhanalaisen lajin viihtyvän.
– Viimeisimmässä uhanalaistarkastuksessa Ylöjärven uhanalaisten lajien määrä toisin sanoen kasvoi, mutta tämä on suoraan rinnastettavissa kuntaliitokseen, ympäristöpäällikkö summaa.

Vaarantunut törmäpääsky pesii soranottopaikoilla.

Vaarantunut törmäpääsky pesii soranottopaikoilla.

Ympäri Ylöjärveä löytyy erilaisia suojelukohteita, kuten Seitseminen ja Isoneva-Raitakulonneva, joka on soidensuojelualue. Kurusta löytyy myös kolme vanhojen metsien kohdetta, joita suojellaan.
Natura 2000 -suojeluohjelmaan kuuluu 18 kohdetta, joista osa on jo rauhoitettu luonnonsuojelulailla.
Ylöjärvellä on myös suunnilleen 15 yksityisten mailla sijaitsevaa luonnonsuojelualuetta, jollainen esimerkiksi Pinsiönharju on.
Keskitalon mukaan luonnonsuojelualueet tekevät hyvää uhanalaisille lajeille.
– Uhanalaiset lajit elävät usein suojelluilla alueilla. Kun jotain paikkaa suojellaan, tullaan samalla autettua myös uhanalaisia lajeja.
Kaikki suojelualueet eivät voi tällä hetkellä hyvin. Esimerkiksi Natura 2000 -verkostoon kuuluva Korpijärven haka on rehevöitynyt niin pahasti, että lajeja, joiden perusteella niitty alun alkaen valittiin Natura 2000 -kohteeksi, on alueella enää vähän – jos lainkaan.
Keskitalo toteaa, että jokainen laji on tärkeä, niin muiden lajien kuin ympäristön monimuotoisuuden kannalta.
– Toivottavasti uhanalaisia lajeja saadaan pelastettua ja myös ehkäistyä, ettei uhanalaisten lajien listoille päätyisi enää uusia tulokkaita, Keskitalo miettii.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?