Suomenmestaruus ratkeaa viikonloppuna, kun hännänheiluttajat mittelöivät kirkkaimmasta mitalista

Palveluskoira luottaa kisatessa kuonoonsa

Tänä viikonloppuna palveluskoirien eliitti valtaa Kaupin urheilupuiston, kun maan parhaimmisto kisaa suomenmestaruudesta. Palveluskoiralajeja on yhteensä kuusi:
haku-, jälki-, viesti-, etsintä- ja suojelukoe sekä opaskoirien opastuskoe. Ylöjärveläisedustusta näkyy muun muassa haku- ja jälkikokeissa.
– Palveluskoirat saavuttavat eläkeiän noin kymmenenvuotiaina, Hanna Toivanen toteaa. Viisivuotiaalla Hui-koiralla on vielä reilusti aikaa harrastaa.

– Palveluskoirat saavuttavat eläkeiän noin kymmenenvuotiaina, Hanna Toivanen toteaa. Viisivuotiaalla Hui-koiralla on vielä reilusti aikaa harrastaa.

Perjantaista sunnuntaihin kestäviin palveluskoirien SM-kisoihin on ilmoittautunut yhteensä 130 osallistujaa.
Heidän joukossaan on ylöjärveläinen Hanna Toivanen, joka kilpailee Hui-koiransa kanssa jälkikokeessa.
Toivaselle ja hänen viisivuotiaalle bordercollieurokselleen nämä ovat kolmannet SM-kisat. Hui on pärjännyt hyvin: kaksi vuotta takaperin kaksikko nappasi kaulaansa pronssimitalin.
Tämän vuoden kisoihin Toivanen lähtee nöyrin mielin.
– Hui sijoittui viime vuonna kymmenenneksi. Toivottavasti menestymme tällä kertaa paremmin. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että Hui on pysynyt terveenä: moni tuttu joutuu jättämään kisat kokonaan väliin, koska koira on sairastunut, Toivanen tuumaa.
Huin ensimmäinen näytönpaikka koittaa lauantaina tottelevaisuusosuudessa. Jos Hui selviää karsinnoista, se kisaa sunnuntaina yhdeksäntoista muun koiran kanssa oman lajinsa SM-tittelistä.
Toivanen kertoo, että karsintaosuus sisältää muun muassa seuraamista ja noutamista.
– Seuraamisessa ohjaaja muuttaa vauhtiaan ja koira kuulee laukauksia, eikä se saa häiriintyä niistä. Nouto-osuudessa koira tekee kolme noutoa, joihin kuuluu kahden kilon painoisen kapulan noutaminen, hyppynouto, jossa koira hyppää metrin korkuisen esteen yli sekä A-nouto, jossa koira nousee A:n muotoisen esteen yli ja hakee kapulan.
Tottelevaisuusosuudessa koiran pitää myös kulkea nelihenkisessä ryhmässä, istua ohjaajan jatkaessa matkaansa, mennä makuulleen ja jäädä seisomaan liikkeestä, mennä käskystä eteen ja totella etäältä ohjaajan käskyjä sekä olla paikallaan, kun ohjaaja liikkuu.
Jos Hui selvittää tottelevaisuuden hyvin pistein ja pääsee kahdenkymmenen parhaan joukkoon, jatkuu koitos sunnuntaina maasto-osuudella. Tuolloin kilpailijat jakautuvat eri puolille Pirkanmaata, muun muassa Hämeenkyröön ja Orivedelle.
– Toivomme, että marjastajat lähtisivät sunnuntaina metsään vasta puolenpäivän jälkeen, kun maasto-osuudet on kisailtu. Koiran on haastavaa löytää jälkeä, jos moni ihminen on käynyt tallomassa paikalla, Toivanen toteaa.
Jälkikokeen maasto-osuudessa koirille on tehty kävellen puolentoista kilometrin mittainen jälki. Sen varrella on kuusi keppiä, jotka jäljen tehnyt on sinne jättänyt ja jotka koiran täytyy nostaa. Ohjaajilla ei ole tietoa keppien sijainneista, eli koiran neuvominen on mahdotonta.
– Ohjaajan rooli on koetilanteessa varsin passiivinen. Kisasuoritus on täysin koiran varassa, Toivanen kertoo.
Sunnuntain osuudessa on myös esineruutu. Ruutu on kooltaan 50 metriä kertaa 50 metriä, ja sen alueelle on piilotettu kolme esinettä. Tavarat vaihtelevat aina sukasta lapsen kenkään. Koiran pitää etsiä esineet ja luovuttaa ne yksi kerrallaan ohjaajalle. Aikaa tähän on käytettävissä viisi minuuttia.

Treenejä ja kipeitä lihaksia

Myös ylöjärveläinen Tarja Väyrynen kisaa viikonloppuna suomenmestaruudesta belgianpaimenkoira malinois -rotuisen, seitsemänvuotiaan Bertta-koiransa kanssa.
Parivaljakon lajina on hakukoe. Väyrynen kertoo, että Bertan kisat näyttävät muuten lähes samoilta kuin Huin, mutta maasto-osuus on eri kuin jälkikokeessa.
– Jos Bertta suoriutuu lauantaisesta tottelevaisuuskarsinnasta hyvin, on sillä esineruudun lisäksi sunnuntaina edessään henkilöetsintä, Väyrynen selventää.
Henkilöetsinnässä 300 metriä pitkälle ja 100 metriä leveälle alueelle on piilotettu kolme ihmistä, jotka koira etsii ohjaajan käskyjen perusteella. Jälleen ohjaaja luottaa täysin koiransa nenään, sillä piilopaikat eivät ole kisailijoiden tiedossa.
– Kaksi ihmistä on umpipiilossa, joka saattaa olla vaikkapa roskis. Yksi piiloista on muita avoimempi, mutta ei silti liian näkyvä. Ihminen voi olla esimerkiksi kiven takana piilossa, Väyrynen kuvailee.
Kun koira löytää piilossa olevan ihmisen, on sen kerrottava tästä ohjaajalleen.
– Ilmoittamisen voi tehdä kahdella tavalla: joko niin kuin Bertta, eli haukkumalla, tai sitten rullailmaisulla.
Ihmisen löydettyään Bertan on haukuttava paikallaan niin kauan, kunnes Väyrynen löytää sen luo. Rullailmaisua käyttävän koiran on otettava kaulassaan roikkuva pieni kapea rulla suuhunsa ja juostava ohjaajansa luo, minkä jälkeen ohjaaja kytkee koiran ja juoksee sen kanssa koiran löytämälle paikalle.
Väyrynen kertoo, että Bertta harjoittelee henkilöetsintää lumisinta talvea lukuun ottamatta kerran viikossa. Intensiivisinä aikoina, kuten ennen tulevia SM-kisoja, tahti tiivistyy muutamaan treenikertaan viikossa.
Väyrysen ja Bertan valmistautuminen SM-kisoihin ei ole sujunut täysin ilman dramatiikkaa. Muutama viikko sitten Bertta alkoi väsähtää ja treenien tulokset huonontuivat.
Tarja Väyrynen huolestui koiransa kunnosta ja varasi lemmikilleen eläinlääkäriajan. Kisojen peruminenkin kävi mielessä.
Eläinlääkärin tutkimuksissa selvisi, että Bertan lihakset olivat totaalisen jumiutuneet.
– Bertalle määrättiin laserhoitoa, ja se on käynyt säännöllisesti hierojalla, Väyrynen kertoo huojentuneena.
Hän on tyytyväinen siitä, että Bertta voi jo paremmin ja pystyy kisaamaan.
– Onneksi SM-kisoissa on dopingtesti. Sillä varmistetaan, etteivät ihmiset tuo sairaita koiria kilpailemaan.
Väyrynen kertoo, ettei dopingilla pyritä vaikuttamaan koiran nopeuteen, sillä palveluskoirien SM-kisoissa ei ole kyse vauhdista vaan taidosta ja tekniikasta.
– Jos koira ontuu jalkaansa ja sille annetaan kipulääkkeitä, jotta se pystyy kisaamaan, on kyse dopingin käytöstä.
Väyryselle itselleen palveluskoiratoiminnassa on kyse pelkästään harrastuksesta.
– En koskaan lähtisi leikkimään koirani terveydellä ja veisi sitä kipeänä kisoihin.

Kuono käyttöön jo pienenä pentuna

Kolmatta kertaa palveluskoirien SM-kisoihin osallistuva Bertta harjoitteli esineruutua omistajansa Tarja Väyrysen kanssa ennen h-hetkeä. – Etsittävä esine voi olla vaikkapa hansikas tai lapsen kenkä, Väyrynen kertoo.

Kolmatta kertaa palveluskoirien SM-kisoihin osallistuva Bertta harjoitteli esineruutua omistajansa Tarja Väyrysen kanssa ennen h-hetkeä. – Etsittävä esine voi olla vaikkapa hansikas tai lapsen kenkä, Väyrynen kertoo.

Palveluskoiraharrastamisen voi aloittaa heti luovutusikäisen koiran kanssa.
Sekä Tarja Väyrynen että Hanna Toivanen alkoivat kouluttaa koiriaan niiden ollessa parikuukautisia pentuja.
– Pentua opetetaan leikin varjolla. Yleensä koiranpentu syö yhden päiväruoistaan jäljeltä, Toivanen kertoo.
Nykyään Toivanen harjoittelee Huin kanssa viikossa yhden kerran maastossa ja pari kolme kertaa lyhyitä, kymmenen minuutin kestoisia tottelevaisuusharjoituksia.
– Hui on nyt tasoltaan ylläpitovaiheessa, eli sen kanssa ei tarvitse treenata niin paljoa kuin ennen.
Vaikka Huita on koulittu palveluskoiraharrastukseen pentuiästä asti, Toivanen toteaa, että harjoittelun voi aloittaa myös aikuisen koiran kanssa.
– Monesti aikuinen koira voi edetä jäljen kanssa nopeammin kuin pentu. Samoihin tavoitteisiin voi päästä monella eri tavalla, Toivanen miettii.
Väyrynen kertoo, että SM-tasolle asti yltäminen on pitkä prosessi. Yleensä suomenmestaruudesta kilpailevat koirat ovat 4–5-vuotiaita.
– Ennen arvomitalikisoihin pääsemistä koiran kanssa on suoritettava eriarvoisia koulutustunnuksia. Vuodessa järjestetään lukuisia kokeita, joista näitä tunnuksia voi kerätä.
Harjoittelussa kannattaa Toivasen mukaan edetä maltillisesti, mutta uskalluksen kanssa.
– Tyypillisimmät virheet, mitä palveluskoiran kouluttamisessa tehdään, ovat joko liian nopea tai hidas eteneminen. Jälkikoira turhautuu, jos harjoittelun taso junnaa pitkään paikallaan eikä etene lainkaan. Liian nopea eteneminen turhauttaa myös, sillä koira ei ymmärrä, mihin ohjaaja harjoituksella pyrkii, Toivanen summaa.
– Usein ihminen myös aliarvioi koiraansa. Jälkeä etsiessään koira saattaa välillä miettiä oikeaa suuntaa tai mennä harhaan, mutta ohjaajan täytyy kärsivällisesti odottaa, että koira pääsee takaisin jäljille. Jos ihminen neuvoo harjoitteluvaiheessa koiraansa liikaa, ei koira osaa löytää jälkeä oikeassa jäljestystilanteessa.
Toivasen mukaan harjoittelu on hyvä aloittaa esimerkiksi palveluskoiraseurojen avulla.
– Aloittelevan harrastajan kannattaa soittaa oman paikkakuntansa palveluskoiraseuraan ja kysellä vinkkejä ja apua.
Toivanen kertoo, että palveluskoiraharrastuksen parissa koira pääsee yleensä omistajaansa useammin hemmotteluihin.
– Hui käy säännöllisesti osteopaatilla ja hierojalla, ja koirille on olemassa omat palautusjuomatnsa nainen nauraa.
Molemmat naiset kehottavat ihmisiä lähtemään viikonloppuna kohti Kauppia.
– Vaikka yleisö ei pääse maastoon mukaan, näkee Kaupissa hyvin tottelevaisuusosuudet, Toivanen vinkkaa.
– Ja jos jokin palveluskoirarotu kiinnostaa, niin kisoissa voi nykäistä jotakuta kilpailijaa hihasta ja kysellä lisää lajista, Väyrynen jatkaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?